Sisällissodan kärsijöitä olivat punaisten lapset, jotka olivat viattomia aikuisten poliittisiin kahinoihin. Anneli Kanto ja Lauri Maijala kirjoittivat näiden lasten kohtalosta Punaorvot-näytelmän, joka panee katsojat ajattelemaan näiden pienten kohtaloa.

”Tämä esitys on niistä, joilta vietiin kaikki, ja joille ei annettu mitään. Niistä, jotka vaikenivat ja joista vaiettiin. Heistä, jotka unohtuivat ja sitten unohdettiin”, toteaa ohjaaja Lauri Maijala näytelmän käsiohjelmassa.

Helsingin Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä esitettävä Punaorvot valottaa punaisten, punikkien, lasten karua kohtaloa kalliolaisen perheen kautta. Näytelmän alussa perheen isä tapetaan asekätkennän vuoksi. Perheen neljä lasta jäävät puoliorvoiksi. Äiti (Ella Mettänen) masentuu ja lamaantuu. Perheen murrosikäiset lapset, Aarre (Antti Autio) ja Lahja (Wenla Reimaluoto) yrittävät pyörittää perheen arkea naapuri Ellin (Riitta Havukainen) auttaessa.

Kaiken surun keskellä myös perheen vauva kuolee. Koteja kodittomille lapsille -järjestö tulee hakemaan perheen 6-vuotiaan Ilonan (Anna Böhm) sijoitettavaksi pohjanmaalaiseen kotiin. Perheen vastustuksesta ei ole hyötyä. Perheen köyhäinapu uhataan lopettaa, jos lasta ei anneta pois. Lahja ei halua lähettää pientä siskoaan yksin, vaan lähtee mukaan.

Lapset sijoitetaan eri perheisiin. Ilona saa rakastavan perheen. Lahjalle ei käy yhtä hyvin: hän on lähinnä orjan asemassa.

Näytelmän loppupuolella lamaantunut, masentunut äiti saa koottua itsensä. Kaiken kauheuden jälkeen näytelmän loppu antaa hennon valon kajon, edes hetkeksi.

Roolitus on erittäin onnistunut, kaikki ansaitsevat kiitokset. Ella Mettäsen äiti on riipaiseva kaikessa masentuneisuudessaan pienimpiä eleitä myöten. Kari Mattilan Valkokaartilainen ja Pukki ovat uskottavan hyytäviä. Riitta Havukaisen vahva ammattitaito näkyy Ellin roolissa.

Näytelmä on todella vaikuttava. Lauri Maijalan ohjaus on taattua Maijala-laatua. Hieman kohottelin kulmiani väliajan jälkeiselle tanssiosuudelle glittervaatteineen. En oikein ymmärtänyt sen pointtia.

Punaorvot pani katsojan ajattelemaan, mitä kaikkea raakuutta viattomat lapset ovat joutuneet kokemaan vain sen vuoksi, että ovat syntyneet punaiseen perheeseen. Vaikka suvussani ei ollut kokemusta tuollaisista kauheuksista, ei sellaista voi hyväksyä, onpa poliittinen vakaumus mitä tahansa. Ehkä taustalla oli ajatus tehdä hyvää, vaikka menetelmät olivat aivan väärät?

Tultuani kotiin ei uni tullut helposti, kun ajatukset pyörivät lapsissa ja heidän äideissään. Vieläkin, parin päivän jälkeen tunne on hyvin voimakas.

Tätä näytelmää voi suositella kaikille yleissivistäväksi. On tärkeää tuntea oman maan historiaa, vaikka sieltä paljastuisi myös kauheuksia.

Kaisa

PS. Tunsin olevani turvallisesti teatterissa, sillä katsomo oli täytetty vain puolilleen. Lähes kaikilla katsojilla oli maski kasvoilla. Käsidesiä ja maskeja oli saatavana aulassa. Takit sai ottaa katsomoon, ja tarjoilut piti tilata ennakkoon, jotta vältyttiin ruuhkilta ja jonotuksilta. Kaikki katsojat kunnioittivat turvavälejä.