Mieti, millaisen neuleen ostat

Monet meistä suosii neuleita ovathan ne mukavia ja helppoja. Minäkin olen nyt etsinyt uutta, pitkähköä neuletakkia. Turhaan. Kyllähän niitä pitkiä on vaikka kuinka paljon liikkeissä, mutta valitettavasti materiaalit eivät ole mieleeni. Olen siis kranttu.

Pehmeäpintainen neule on houkutteleva, suorastaan kutsuva. Jos ostat sellainen, muista, että et altista sitä ulkoiselle hankaukselle. Pidä huoli, etteivät avain, kulkukortti, koru, olkalaukku tms. pääse hinkkaamaan neuleen pintaan nypyille. Kaikkein arimmille, pehmeäpintaisille neuleille ei tarvita edes em. tuotteiden hankaamista, vaan neuleen pinta kärsii jo siitä, että hiha hankaa neuleen sivua.

Minäkin, konkari, petyin pahasti, kun muutama vuosi sitten ostimme Sinin ja yhden kollegamme kanssa babyalpakkaneuleet. Olen aikaisemminkin käyttänyt tuollaista neuletta enkä ole pettynyt laatuun. Nyt tilanne oli toinen: meidän kaikkien kalliit neuleet (pitkälti yli 100 e) ovat luokattoman huonolaatuisia, nyppyyntyivät jo viikon käytön jälkeen, vaikka kaulassa ei ollut koruja, ei kulkukortteja tms.. Olemme keskustelleet myyjän kanssa muutamaan otteeseen, näyttäneet kuvia neuleista. Tuloksetta. Myyjä ei tunnu ottavan mitään vastuuta! Jos olisi ollut energiaa, olisi pitänyt viedä asia kuluttajariitalautakuntaan.

Surullisen kuuluisat babyalpakkaneuleemme. Tässä vielä kaikki hyvin, kun olimme käyttäneet neuleita pari päivää. ”Sutta ja sekundaa”, määritteli kollegamme Marjo.

 

Materiaaliyhdelmissä piilee vaara

Materiaaliyhdistelmät voivat olla todella petollisia. Annan nyrkkisäännön: mitä useampaa kuitua on yhdistetty neuleeseen, sitä todennäköisempää on, että pinta kärsii, kun kuidut alkavat elää omaa elämäänsä. Poikkeuksena ovat sellaiset neuleet, joiden lanka on tiukkakierteistä ja neulos napakkaa. Ja sellaisiahan ei tällä hetkellä juurikaan ole myynnissä.

 

Tämäkään ei läpäissyt kriteereitäni. Neuleen pinta ei pysyisi kauniina.

 

Liikaa polyamidia ja liian vähän villaa. Juu, en osta.

 

88 % villaa. Mitä on loppu? Tämä ei selvinnyt. Ei jatkoon!

 

Itse kierrän kaukaa kaikki sellaiset neuleet, joissa on akryyliä. Akryylivaate alkaa helposti haista hielle, pinta muuttuu epäsiistiksi ja se myös hiostaa.

Sanon kiitos ei neuleille, joissa on akryyliä.

 

Puhtaaksi tuulettamalla?

Usein lehtijutuissa annetaan ohjeeksi, että villavaate puhdistuu tuulettamalla. Näin on, jos vaate on villaa, mohairia tai kashmiria. Siis 100-prosenttisesti! Tämän syksyn neuletarjontaa katsoessani valtaosa tuotteista on tehty sekoitteesta, jossa on synteettistä kuitua tai useampaa synteettistä kuitua, ja villan osuus on vähäinen. Tällainen neule EI todellakaan puhdistu pelkällä tuuletuksella, vaikka tuuletus muuten tekisikin sille hyvää. Hiki ja rasvalika eivät lähde synteettisistä kuiduista pelkässä ulkoilmassa.

Neuleen pesuvälejä voi pidentää käyttämällä aluspaitaa tms.

Ja minä jatkan täydellisen, pitkän neuletakin metsästys.

Kaisa

 

Kulttuuri

Pari tämän syksyn elämäkertakirjaa pani ajattelemaan

Luen mielelläni elämänkertoja.  Siinä pääsee kurkistelemaan kulisseihin, saamaan taustatietoa ja ehkä jotain sellaista, josta ei ole lukenut lehtijutuista. Tänä syksynä olen lukenut mm. Mikael Persbrandtin Muistini mukaan ja Staffan Bruunin Mies joka rakasti uutisia. Jos näitä kirjoja pitäisi luonnehtia yhdellä sanalla, se on kiinnostava.

 

Carl-Johan Vallgrenin kirjoittama Mikael Persbrandt Muistini mukaan -muistelmateoksen (Tammi) keskiössä on ruotsalainen näyttelijä, joka tunnetaan meillä Suomessa lähinnä Beck-elokuvien  Gunvald Larssonina, kovaotteisena poliisina.

 

 

Mikael Persbrandt puhuu avoimesti alkoholi- ja huumeongelmastaan sekä yhteyksistään moottoripyöräjengeihin. Kirjaa lukiessa hämmästelen, miten alas ihminen voi vajota, onko se vaaran viehätystä vai jotain muuta. Vaikka kaikki on ns. hyvin, Persbrandtilla on hyviä rooleja, hän saattoi hävitä vetämään kokaa, ryyppäämään päiväkausia, jättämään perheensä, hyppäämään vieraissa jne. Välillä kirjaa lukiessa on pakko pitää taukoja, koska minua alkoi jopa ahdistaa tuollainen itsetuhoisuus.

Kaikelle löytyi lopulta selitys: kaksisuuntainen mielialahäiriö. Vaikka lääkäri oli jo joitakin vuosia aikaisemmin väläytellyt tuota diagnoosia. Kesti kuitenkin pitkään ennen kuin Persbrandt hakeutui hoitoon, kun hän oli vajonnut aivan pohjalle. Tuon jälkeen alkoi parantuminen, raitistuminen, ja elämä tasaantui, ja häneen voitiin taas luottaa.

Toimittaja Staffan Bruunin Mies joka rakasti uutisia -kirja (Siltala) on erinomainen ajankuva media-alasta ja sen muutoksesta. Monet tietävät Bruunin Hufvudstadsbladetin sivuilta, koska hän toimi tuon ruotsinkielisen valtalehden toimittajana kymmeniä vuosia.

Kirjassa käydään läpi monien uutisten taustoja. Mielenkiintoisinta antia ovat Hufvudstadsbladetiin liittyvät sisäpiiriasiat, päätoimittajavaihdokset, omaisuuden myynnit ja poukkoileva toiminta. Mitä ihmettä ne kaikki konsultit tekivät? Millainen päivälehden päätoimittaja on sitä mieltä, että urheilutuloksia ei tarvitse laittaa lehteen? Ja miten jollekin edes välähtää, ettei lehdessä tarvita paikallisia uutisia?

Kirjaa lukiessa vähän väliä pyörittelen päätäni ja kohottelen kulmiani, koska en ole uskoa lukemaani. Uskomatonta näköalattomuutta. Valitettavasti.

Tämän kirjan suorastaan ”hotkaisin”, koska se oli mielenkiintoinen, ajankohtainen ja helppolukuinen.

Kaisa

Kulttuuri