Kevyt näytelmä on hyvä rentoutumistapa, pääni nollautuu, kun saan nauraa tai ainakin viihtyä nauttien hyvistä roolisuorituksista ja juonen käänteistä. 

Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti

Kari Heiskanen on tarttunut Bertolt Brechtin ja Hella Wuolijoen klassikkonäytelmään Helsingin Kaupunginteatterissa. Toteutusta voi pitää vähintään riehakkaana.

Näytelmä sijoittuu hämäläiseen maataloon, jonka isäntä on selvänä ankara ja humalassa ymmärtäväisempi. Puntilan autokuskina toimii Matti, joka saa tuta isännän vaihtelevat mielialat. Puntilan tytön Eevan on tarkoitus mennä naimisiin lähetystösihteerin kanssa, mutta ihastuukin Mattiin. Miten siinä sitten käy? Kuka saa kenet?

Puntilana irottelee Pertti Sveholm, joka saa riehua, ryntäillä, meuhkata oikein sydämensä kyllyydestä. Matti-renki (Antti Peltola) on tasaisempi, rauhallinen. Anna-Riikka Rajasen Eeva on täynnä elämäniloa, kuplivuutta.

Näytelmä ei ole kauden parhaita ensi-iltoja, mutta kun unohtaa kaikki perinteiset versiot Puntilasta, tämä toimii kohtuullisen hyvin. Tiina Kaukasen suunnittelema puvustus ansaitsee erityiskiitokset

Fly Me To the Moon

Lilla Teaternin syksyn uutuuksiin kuuluu Joakim Grothin ohjaama Fly Me To the Moon. Näytelmä kertoo kahdesta kotisairaanhoitajasta Liljasta ja FiastaLilja ja Fia yrittävät saada rahat riittämään. Yllättäen yksi Liljan ja Fian asiakkaista on kuollut. Tästä alkaa tapahtumaketju, jossa pienillä päätöksillä onkin aikamoiset seuraukset. Fia ja Lilja kamppailevat omantuntonsa kanssa. Voittaako omatunto vai raha?

Pia Runnakko ja Linda Zilliacus pitävät katsojat hyvin otteessaan, ovat uskottavia hoitajia.

Esitys on ruotsiksi, mutta halutessaan katsoja saa käyttöönsä tulkkauslaitteen. En ollut tajunnut kysyä tuollaista laitetta henkilökunnalta, mutta se ei kyllä haitannut lainkaan. Pärjäsin kouluruotsilla oikein hyvin, eikä edes tarkkaavaisuuteni herpaantunut, koska näytelmä oli lyhyt, kestäen vain reilun tunnin. Joskus on niin hyvä mennä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle ja haastaa itsensä.

Näytelmä oli kaiken kaikkiaan hyvä kokonaisuus. Käykääpä katsomassa.

Kahvi mustana

Hämeenlinnan teatterin syksyn uutuuksiin kuuluu itsensä Agatha Christien kirjoittama Kahvi mustana. Näytelmässä Sir Claud Amory (Jarkko Tiainen) on kehitellyt atomipommin kaavan, joka häviää kassakaapista. Kaikki kartanossa olevat ovat epäilyksenalaisia. Amory kutsuu kartanoon itse Hercule Poirotin (Hannu Huuska). Ennen kuin Poirot saapuu, Sir Amory murhataan. Hercule Poirot ja hänen ystävänsä, kapteeni Hastings (Ilkka Heiskanen) alkavat ratkoa murhaa.

Hannu Huuskan Poirot noudattelee samoja maneereita kuin lukuisissa televisio- ja elokuvaversioissa esiintyvä David Suchet. Esikuva on ilmeinen.

Näytelmän parhaan roolin tekee Ilkka Heiskanen. Hän on juuri sellainen Hastings kuin Christien kirjojen pohjalta olen luonut mielikuvan.

Kahvi mustana on kirjoitettu 1930-luvulla. Hämeenlinnan esityksessä näytteleminen on tuon aikakauden tyylistä. Se on todennäköisesti ohjaaja Olka Horilan tietoinen päätös.

Esitystä ei voi pitää suurena taiteena, mutta kelvollinen omassa genressään.

Kaisa