Kun selailen muotilehtiä, katselen mainoksia tai ympärilleni muotialan kekkereissä, suurin osa esillä olevista on nuoria, pintamuotiin pukeutuneita ja, anteeksi vaan, kovin usein aivan toistensa näköisiä, useimmiten pitkätukkaisia naisia. 

Kiinnostuksen nuoriin ja kauniisiin ymmärrän, mutta jään usein miettimään, onko heillä oikeasti varaa pitää bisnestä yllä.

Ilmeisesti ei, sillä yhä useammin esiin putkahtelee kampanjoita ja mallistoja, joita tähdittävät vuosikymmenten takaiset valovoimaiset filmitähdet. Heihin ostokykyisen ja iäkkäämmän kuluttajaryhmän lienee helpompi samaistua.

Yksi heistä on italialainen näyttelijä, Sophia Loren, jolla on ikää jo kunnioitettavat 82 vuotta.  Viime vuoden alussa hän tähditti italialaisen Dolce&Gabbana -muotitalon Dolce Rosa Excelsea -hajuveden mainosfilmiä. Syksyllä samainen muotitalo omisti upean Alta Moda -mittatilausmallistonsa Sophialle. Mallisto esiteltiin Napolissa, tähden kotikaupungissa.

Sain Kaisalta kasan kirjoja luettavaksi joulun aikoihin. Tartuin kiinnostuneena Sophia Lorenin Eilen, tänään, huomenna -omaelämäkertaan. Minerva-kustannus on julkaissut kirjan jo toissa vuonna, mutta eipä se lukemista haitannut. Halusin tietää donnasta enemmän.

Ensimmäiset muistikuvani Sophiasta on maalta Savosta vanhan maalaistalon ulkohuussin seiniltä. Nehän kuorrutettiin kirjepaperivihkojen kansista kerätyillä kansainvälisten filmitähtien ja laulajien kuvilla. Muistikuvissani Sophialla on isot, kissamaisen vinot silmät, muhkeahuulinen, suuri suu ja järjettömän kapea vyötärö.

Kun katson Sophian kuvia kirjasta ja myös viihdepalstoilta, niin kyllä ne edelleen ovat hänen tunnusmerkkejään. Kirja alkaa tilanteesta, jossa Sophia laittaa ruokaa Amerikasta joulunviettoon saapuneille lapsen lapsilleen. Siitä hän siirtyy muistojenlaatikon äärelle muistelemaan elämäänsä.

Huikea elämäntarina, josta ei puutu rankkojakaan käänteitä. Rakastuminen naimisissa olevaan mieheen, Carlo Pontiin, toi mukanaan kovinkin monimutkaisia kiemuroita. Moraali oli 1950- ja 1960 -luvuilla katolilaisessa Italiassa todella tiukkaa.  Pariskunta tapaili salaa ja asui välillä muualla kuin Italiassa. En aiemmin tiennyt, että näyttelijä istui 1980-luvulla 30 päivää vankilassa vuosikymmenten takaisten taloussotkujen vuoksi.

Yli 300 sivuisessa kirjassa on kiinnostavia tarinoita, tarkkoja kuvauksia eri elokuvien tekovaiheista, valokuvia ja otteita kirjeistä. Vaikka kirja kertoo juuri Sophian elämästä, saa siitä mielenkiintoisen ajankuvan maailmanmenosta. Tähtiä vilisee ja hauskoja tarinoita heistä. Nyt tiedän senkin, miten Audrey Hepburn pysyi langanlaihana.

Sophia ei todellakaan ole perusmummo, vaan vetävännäköinen roolimalli aikuisemmalle kohderyhmälle. Hänen upea uransa palkittiin vuonna 1991 Elämäntyö-Oscarilla.

Sini