Ihana kriisien täyteinen elämäni

Kirjoittelin lauantaina ulkonäkökriisistä, jota parhaillaan poden ja eilen avasin aihetta myös Instagramin storiesin puolella, jonka seurauksena sain useita vertaistuella rikastettuja viestejä inboxiin. Aihetta on käsitelty paljon myös muutaman ystäväni kanssa ja mietitty, mitä meille kävi ja missä kohtaa luovutettiin? No joo, huumoria on ollut mukana ja minulta tosiaan löytyy itseironiaa hieman reilummin. Aiheen esiin tuominen on kuitenkin omalla tavallaan poistanut stigmaa ulkonäköasioiden ympäriltä ja ainakin minulle valkeni, miten moni toisinaan kamppailee ulkonäköä koskevien kriisien kanssa. Ikäisilleni voi olla ehkä haastavaa myöntää, ettei muuttuva ulkonäkö välttämättä olekaan täysin ok ja sen kanssa voi joutua toisinaan myös kamppailemaan. Vaikka muutos ei tapahdu yhdessä yössä, saattaa siihen ikään kuin yhtäkkiä havahtua. Mutta sitähän se elämä on, kriisistä toiseen siirtymistä – kun edellinen loppuu, uusi alkaa.

Kriisi on pohjimmiltaan sopeutumista uuteen. Oli sitten kyse ikäkriisistä tai vaikka eron jälkeisestä kriisistä, hyvin tyypillisesti kriisin laukaisee aina jokin merkittävä muutos. Itsehän olen käynyt elämässäni useita erilaisia kriisejä läpi ja varmasti siitä syystä, etten välttele niitä, vaan menen tuulta päin. On ollut pieniä kriisejä silloin tällöin liittyen milloin mihinkin, joiden lomassa myös ns. suurempia kriisejä, joista ehkä vaikein oli 29-31 ikävuosien välillä. Monen korvaan voi kuulostaa pitkältä ajalta läpikäydä jotain yhtä vaihetta elämässä, mutta toisinaan se menee niin. Veikkaan että elämässäni tuon vaikean kriisin laukaisi se, kun niin moni asia meni kokonaan uusiksi. Vaikka tavallaan asiat johtivat toiseen, tapahtui erittäin paljon muutoksia ja myös sellaisia, joihin en kokenut olevani valmis. On muuten jännä, miten joskus elämässä haluaa joitain asioita ja muutosta, mutta sitten siinä kohtaa, kun se muutos on käsillä, kokee ettei olekaan valmis. Eli joskus prosessit ottavat aikansa ja vaikka kuinka tietäisi tehneensä oikean valinnan ja menevänsä kohti oikeaa, silti vanhasta luopuminen voi ottaa koville.

Elämäni kriiseissä on auttanut todella paljon vertaistuki ja asioiden avaaminen muille sekä niiden työstäminen itsensä kanssa. Tuntuu myös ihanalta, kun joku sanoo, että ymmärrän täysin mitä tarkoitat, koen samaa. Vaikka tuo on pieni asia, se jollain tavalla lohduttaa. Ja etenkin tosiaan lukiessani niitä viestejä, joita Instagramiin eilen sain (jopa yhdeltä mieheltä), tajusin että tämähän on tyypillistä meille kolmekymppisille! Jokaista viestiä yhdisti myös se sama ajatus kriisin taustalla, eli kyllä tästä selvitään. Ollaan upeita ja kunhan vaan hyväksytään kriisi, päästään siitä ylitse. Näin itsekin ajattelen. Enkä nyt siis halua että ymmärrätte väärin, en itke kotona peilin edessä muuttunutta peilikuvaa, vaan prosessoin sitä, etten enää näytä samalta kuin kolme vuotta sitten. Ja ehkä jos oikein syvästi miettii, tässä kriisissä on kyse myös siitä, että pelottaa ikääntyminen – pelottaa se, ettei neljäänkymmeneen (joka on muuten jostain syystä itselleni suorastaan kauhistus) ole enää kuin kahdeksan vuotta. Harvoin näistä asioista puhutaan suoraan, enkä itse ainakaan ole kuullut kovin monen minua vanhemman puhuvan avoimesti ikääntymisen aiheuttamasta ahdistuksesta. Toki voi olla ettei sitä kaikilla ole, mutta olen aika varma, että hiljaisesti usealla.

Otsikko on puolittain vitsi, mutta kyllä toisinaan sille tuntuu, että aina on meneillään jotain – kriisejä tai ihan vaan muuten jotain. Mutta eikös se niin mene, että silloin kun elämässä sattuu ja tapahtuu, sitä tuntee elävänsä? Kun ei ole päivästä toiseen tyyntä, aallokko muistuttaa elossa olemisesta. Eikä sillä, tasapaino on ihana asia ja siihen itsekin jatkuvasti pyrin, vaihtelevin tuloksin. Mutta kriisejäkin tosiaan on, jos ette ole sitä vielä tässä yhdeksän blogivuoden aikana huomanneet. Se, miten kriiseihin suhtautuu on kuitenkin kokonaisuuden kannalta tärkeintä. Että antaako niiden hallita, vai ottaako homman haltuun ja aloittaa prosessoinnin. Itsehän ajattelin muuten aloittaa varaamalla kampaajan…

 Ihanaa uutta alkanutta viikkoa! Nautitaan elämästä, kriiseistä huolimatta.

Kuvat: Iines Aaltonen