Mietteitä alkoholinkäytöstä korona-aikaan

Koronakriisi on lisännyt alkoholinkäyttöä seitsemällä prosentilla Ylen kyselyyn osallistuneista vastaajista vuonna 2020. (Lähde: Yle.fi). Tämä juttu on julkaistu jo vuosi sitten, mikä tekee siitä tietenkin vanhan, mutta veikkaanpa, ettei tilanne ole ainakaan parempaan päin. Monien kohdalla kotoilu, korona-ahdistus ja yksinäisyys ovat lisänneet alkoholinkulutusta, eikä baarien sulkeminen ole ainakaan sitä vähentänyt. Rahaa alkoholiin menee monella varmasti näennäisesti vähemmän, kun ei vietetä aikaa baaritiskillä, mutta samaan aikaan ostetaan viiniä kotiin yhä useammin ja lopulta alkoholia saatetaan käyttää ikään kuin huomaamatta vähän liikaa ja turhan usein. Jokainen myös tietää, miten kotona tulee juotua helposti enemmän kuin baarissa, sillä alkoholi on edullisempaa, eikä omaa kuntoa tule samalla tapaa tarkkailtua.

Halusin kirjoittaa aiheesta, koska olen sitä kuluneena koronavuonna miettinyt. Tosin omalla kohdalla on käynyt toisinpäin, eli alkoholinkäyttö on vähentynyt merkittävästi, sillä sosiaaliset tilanteet, joissa alkoholia normaalisti käytän, ovat jääneet vähemmälle. Toki me pariskuntana välillä ostetaan viinipullo viikonlopuksi ja nautiskellaan se kahdestaan, mutta samaan aikaan olen huomannut, etten oikeastaan edes nauti siitä tunteesta, kun olen hiprakassa kotona ja keskittymiskyky herpaantuu. Tunne siitä, etten ole skarppi, on jossain määrin jopa ahdistava. Asia on eri, jos olen sosiaalisessa tilanteessa ihmisten keskellä, jossa taas koen alkoholin vaikutukset miellyttäviksi. Veikkaan tähän vaikuttavan introverttiuteni ja se, että koen sosiaaliset tilanteet herkästi kuormittaviksi ja väsyttäviksi. Noissa tilanteissa humaltumista ei myöskään niin herkästi havaitse, koska ympärillä on paljon muita ärsykkeitä. Kotona ollessa olo on tiedostavampi ja tällöin humaltuminen ei aiheuta samoja, yhtä mukavia tuntemuksia. Näiden syiden vuoksi juon vain harvoin kotona ja korona-aika onkin vähentänyt alkoholinkäyttöäni merkittävästi.

Tämä saattoi nyt ehkä kuulostaa sille, että ennen koronaa alkoholinkäyttöni on ollut jotenkin äärimmäisen runsasta, mutta todellisuudessa, jos join ennen suunnilleen pari kertaa kuukaudessa enemmän kuin pari lasillista, nykyään juon useamman lasillisen ehkä kerran kahdessa kuukaudessa. Toki elämässäni on ollut ajanjaksoja (kuten kesät), jolloin olen ollut lähes joka viikonloppu jossain rimpsalla, mutta isossa kuvassa kerrat ovat olleet harvempia. Tänä keväänä on tullut käytettyä alkoholia todella vähän ja olen jälleen kerran huomannut sen, millaiset positiiviset vaikutukset vähäisellä käytöllä on kokonaisuuteen. Omat huomioni ovat, että silloin kun alkoholia juo harvemmin, nukkuu paremmin, treenit kulkee hyvin ja palautuu, energiaa on jatkuvasti enemmän, eikä mikään asia elämässä tunnu mahdottomalle. Myös mieliala on tällöin korkeammalla, sillä ainakin itsellä alkoholi aiheuttaa siitä seuraavalla viikolla lievää alakuloa ja masennusta vastaavia tuntemuksia. Toki vähempi käyttö on aina hyvästä myös terveydelle ja se on aika painava syy myös. Nuorena tätä aspektia ei tule ajateltua, mutta kyllä se vanhemmiten alkaa korostumaan.

En nyt sano, ettenkö ikävöisi aikoja, kun juhlia oli enemmän. Kyllä minä niitä aikoja ikävöin, silläkin verukkeella, että darroja oli useammin. Toisaalta tämä korona-aika on osoittanut myös sen, etten suoranaisesti kaipaa alkoholia kuin tietyissä tilanteissa, joista jo mainitsin. Olen myös miettinyt paljon sitä, miten moniin tilanteisiin alkoholi automaattisesti kuuluu, eikä sitä kyseenalaisteta. Eli jos otetaan kuva perjantai-illasta kotona, todennäköisesti lasissa on viiniä veden sijaan ja someen näytetään viinilasillinen, ei vesilasillista. Eikä siinä, eihän siinä ole mitään pahaa ja tuotahan välillä itsekin teen, koska alkoholi mielletään rentoutumiseen ja elämän kohokohtiin, ikään kuin automaattisesti. Mutta onhan se mielenkiintoista kun oikein miettii, että miksi näin on? Miksi alkoholi on niin normalisoitua ja jossain määrin jopa ylikorostetun siisti juttu, vaikka se aiheuttaa älyttömästi ongelmia isossa kuvassa?

Toivottavasti en nyt kuulostanut miltään kukkahattutädiltä, sillä en ole missään nimessä alkoholia vastaan, jos sitä käytetään oikein ja mikäli käyttö on hallinnassa. Alkoholi on kuitenkin päihde, jota on helppo käyttää myös väärin ja liian usein. Mielestäni aivan jokaisen säännöllisesti alkoholia käyttävän on hyvä välillä miettiä omaa juomista eri aspekteista. Itsekin olen tätä aihetta paljon tutkaillut, sillä taustani huomioiden, alkoholinkäytössä on ollut vuosien varrella useita ylilyöntejä ja olen joutunut opettelemaan oikeanlaista juomista myöhemmällä ikää kuin moni muu. Toisaalta alkoholi taitaa olla päihde, jonka hallittua käyttöä moni ei opi koko elämänsä aikana, eikä välttämättä edes halua oppia. Onkin merkittävä steppi, mikäli sitä rohkenee katsastella myös kriittisestä näkökulmasta kyseenalaistaen.

Täällä korona-aika on tosiaan vaikuttanut alkoholinkäyttöön sitä vähentäen ja nautiskelukerrat ovat kutistuneet huomattavasti. Tämä sopii erittäin hyvin nykyiseen arkeen, kun minulla on paljon vastuuta töiden saralla, eikä ole varaa kärsiä krapuloista maanantaisin. Nautin myös siitä, ettei nykyisessä parisuhteessa ole pakko käyttää alkoholia joka viikonloppu, ikään kuin nollatakseen viikko, vaan voidaan nauttia kaikesta tekemisestä selvinpäinkin. Tuokin kun on todella yleistä meillä Suomessa, että viikonloput pitää juoda ihan vaan tottumuksesta ja jotta saadaan viikko katkaistua, on ihan pakko riipaista tukeva humala.

Olisi mielenkiintoista kuulla, miten teillä muilla korona-aika on vaikuttanut alkoholinkäyttöön, vai onko vaikuttanut mitenkään?

Kommentit (4)
  1. Samoja ajatuksia täälläkin! Piti ihan miettiä, milloin olen viimeksi ottanut alkoholia, siis edes maistanut ja ”kauhukseni” (haha!) siitä tulee nyt huhtikuussa kaksi vuotta. Siis huhtikuussa 2019 oltiin miehen kanssa viimeksi ulkomailla ja siellä juotiin viiniä.

    Minullakin alkoholi kuuluu selkeästi juhliin, kohokohtiin ja ulos lähtemiseen. En ”jaksa” ottaa koskaan kotona lasillista tai paria, saan niistä vaan päänsäryn. Ennen korona-aikaa otin ehkä 2-4 kertaa vuodessa enkä silloinkaan mitään räkäkänniä. 😀

    En laske itseäni absolutiksi tai edes kukkahattutädiksi. Ei vaan ole ollut mitään halua ottaa edes sitä yhtä siideriä. Mieluummin ostan irtokarkkia. Mutta toki haaveilen taas vapaudesta mennä ulos, laittautua kunnolla, ottaa samalla pikkuisen pohjia ja mennä juhlimaan, tanssimaan, ihmisten keskelle, olla hiprakassa oman kullan kanssa… Jospa vaikka ensi kesänä. 🙂

    1. Joo, niinpä. Ja samoja fiiliksiä kyllä, vaikka useammin alkoholia nautin sinuun verrattuna. 😁
      Tulisipa se kesä jo ja löysemmät rajoitukset. Niitä odotellessa. 🙂 Mukavat viikonloput!

  2. Täällä kanssa vähentynyt entisestään, koska alkoholi kuuluu itsellä enemmänkin sosiaalisiin tilanteisiin ja juhliin. Kotona ei viitsi juoda yhtä saunasiideriä tai viinilasillista enempää, koska miksi turhaan pilaisin yöunet, treeneistä palautumisen jne. Sitten taas jos on joku ihana tyttöjen ilta, kuten ensi kesänä varmaan taas joskus on, niin se on yleensä kaiken valvomisen ja krapulan arvoista. Alkoholi lihottaa, on epäterveellistä ja turhaa rahanmenoa eikä kuitenkaan erityisen hyvääkään. Mielummin otan perjantaina viikonlopun kunniaksi jonkun herkkupullan kahvilasta :p

    1. Niinpä. Tuossa olikin monta syytä siihen, miksi se tuntuu minustakin ns. turhalta, ellei ole mitään erityistä syytä/tilannetta. 🙂 Eli kotona ei kyllä pahemmin jaksa tissutella, koska haitat ovat suuremmat kuin hyödyt. Terveys-aspekti on erittäin tärkeä, ehkä jopa tärkein.

      Ihanaa viikonloppua! 🥰

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *