Miten kehittää paineensietokykyä?

Olen maininnut muutaman kerran blogissani omaavani luontaisesti kohtuullisen heikon paineensietokyvyn. Tällä tarkoitan stressaavia tilanteita ja niiden sietämistä niin, etten menetä yöunia tai hermostu liiallisesta kuormituksesta. Tämä on jokseenkin ristiriidassa sen suhteen, että haalin herkästi vähän liikaa kaikkea ja lasken päivässä olevan työtunteja ainakin kymmenen. Kun on yrittäjä, sitä herkästi vaan tekee kaiken, mitä tarjotaan, eikä välttämättä osaa aina sanoa ei. Jos sanot kerran ei, toista kertaa ei todennäköisesti tule. Tykkään olla myös joustava ja se henkilö, joka tekee silloin, kun joku toinen ei tee, niin hullulta kuin se kuulostaakin.

Viimeisen puolen vuoden sisään olen ollut usein tilanteessa, jossa töitä on paljon, eikä niiden tekemiseen riitä kahdeksan tuntia ruokataukoineen. Työtahtini vaihtelee hyvin pitkälti meneillään olevien projektien mukaan, joita on koronan alkaessa ollut jopa tavallista enemmän. Kun viettää paljon aikaa kotona, on toisaalta myös helppo tehdä ylipitkää työpäivää, koska työ- ja vapaa-ajan välillä ei ole minkäänlaista eroavaisuutta, koska olet kotona kuitenkin. Toisaalta viime kuukausina myös paineensietokykyni on noussut selkeästi ja huomaan, etten enää stressaa samalla tavalla siitä, jos tekemistä on paljon, vaan olen harjaantunut priorisoinnissa. En esimerkiksi enää vaadi itseltäni tehdä asioita saman tien, jos niiden deadline on viikon päässä. Eli olen opetellut elämään jatkuvan paineen kanssa priorisoiden asiat siten, mikä on kussakin hetkessä tärkeintä. Sähköposteihin ei tarvitse vastata aina heti, eikä tavoitettavissa tarvitse olla 24/7. Erityisesti kun tekee monia asioita työkseen, voi välillä olla haastavaa priorisoida, mikä on juuri nyt se asia, jota tulisi edistää.

Kirjoitin taannoin tunnemaailman resilienssistä ja siitä, kuinka palaudun hitaasti tunnepuolen pettymyksistä. Resilienssiä voi soveltaa myös työelämään ja siihen, miten selvitään työelämän yllättävistä haasteista, muuttuvista tekijöistä ja stressitilanteista. Mitä vahvempi on paineensietokyky, sitä paremmin siedämme stressaavia tilanteita ja selviämme yllättävistä muutoksista. Huomaan, että työelämän suhteen resilienssini on vahvistunut, kun olen tarkastellut omaa käytöstä stressaavissa tilanteissa ja ennen kaikkea sitä, mikä aiheuttaa minulle stressiä. Olen myös pohtinut, miten voisin toimia noissa tilanteissa toisin ja tavalla, joka ei aiheuta minussa stressireaktiota. Aina vastaus ei välttämättä ole ”tee vähemmän tai sano ei”, vaikka joskus niinkin. Omat rajat on tärkeä oppia tunnistamaan, mutta toisaalta rajojaan voi myös harjoittaa, kunhan tiedostaa, milloin menee ns. yli. Erityisesti suhtautumisella on suuri merkitys. Jos lähtökohtaisesti mietin, miten ihmeessä selviän tästäkin, tuskin selviän. Pitää uskoa itseensä ja tekemiseensä. Myös priorisointi on kaiken a ja o. Jos to do -listalla on 20 asiaa, todennäköisesti niistä jokaista ei tarvitse hoitaa nyt.

Halusin koota yhteen muutamia hyväksi havaitsemia vinkkejä, joiden avulla paineensietokykyä on mahdollista harjoittaa.

Tarkastele käytöstäsi

Mieti, miten käyttäydyt paineen alla ja stressaavissa tilanteissa? Sen sijaan, että sanoo olevansa jonkinlainen, voi olla hyvä miettiä, onko tapani toimia vain opittu ja kenties muutettavissa? Mieti, miten voisit tehdä muutoksia ja mitä se sinulta vaatisi. Esimerkkinä, itse ahdistuin aikaisemmin siitä, jos minulla oli liian monta asiaa hoidettavana samaan aikaan. Poukkoilin, enkä oikein kyennyt keskittymään mihinkään ja kärsin usein ns. aivojumeista. Nykyään teen toimintasuunnitelman ja jaan tehtävät kullekin päivälle. Näin siksi, että se helpottaa omaa henkistä oloa ja tekee toiminnasta selkeämpää. Lisäksi turha stressi vähenee, kun tiedän, milloin kunkin asian hoidan. Omaan luontaisesti aika heikon keskittymiskyvyn (joku teistä epäili myös adhd:ta, mikä voisi selittää) ja myös tähän asioiden priorisointi ja aikataulutus on auttanut.

Löydä itsellesi sopivat työkalut

Jokaisella meistä ei ole samat tavat olla tuottelias tai luova työssään. Meillä on erilaisia työkaluja, jotka tulee etsimisen kautta löytää. Kun joku toinen hoitaa asiat parhaiten hyvissä ajoin, etukäteen, toinen saattaa olla parhaimmillaan viimetingassa, juuri ennen deadlinea. Toinen tykkää työskennellä toimistossa, toinen kahvilassa – toinen rakastaa listoja, toinen taas vihaa niitä. Kun opettelee tuntemaan itsensä ja löytää omat vahvuudet ja heikkoudet, on huomattavasti helpompaa työskennellä itsensä kanssa haastavissakin tilanteissa. Itse ainakin huomaan itsetuntemuksen lisäävän samalla myös itsevarmuutta, sillä kykenen peilaamaan omaa käytöstä ja tarkastelemaan sitä tarvittaessa myös kriittisesti. Työskentelytaidoissa voi myös kehittyä, eikä niiden suhteen tarvitse olla lopun elämää sellainen kuin on ajatellut olevansa!

Priorisoi

Priorisoimalla ja asettamalla asiat tärkeysjärjestykseen, on mahdollisuus hoitaa jokainen niistä huolellisesti. Kuten jo mainitsin, tähän loistava tapa on aikatauluttaminen ja tehtävien jakaminen eri päiville. Kun tietää, mitä pitää tehdä tänään, hoitaa vaan ne asiat ja on helpompi olla ajattelematta sitä, mitä pitää tehdä huomenna tai ylihuomenna. Tällä tavalla ainakin itse vähennän stressiä ja poistan turhaa painetta itseltä. Hoidan nyt sen, mikä on tärkeää ja huomenna sen, mikä on silloin tärkeää. Kuulostaa helpolta, mutta ei todellakaan aina sitä ole.🙈

Lepää riittävästi ja ota omaa aikaa

Uskon vapaa-ajan olevan yksi avain siihen, että pystymme sietämään painetta esimerkiksi juuri työelämässä. Ihminen tarvitsee muitakin ärsykkeitä kuin työt ja niihin liittyvä asiat. Jos emme lepää, todennäköisesti alamme käymään ylikierroksilla, josta ei seuraa pitkällä tähtäimellä mitään hyvää. Oma aika ja ylipäänsä vapaa-aika ovat äärettömän tärkeitä jaksamisen kannalta. Mikäli töitään ei ehdi koskaan hoitamaan viidessä työpäivässä, voi olla hyvä miettiä, paukkuuko rajat ja mennäänkö kirjaimellisesti yli oman sietokyvyn? Tämä on ainakin henkilökohtainen haasteeni, johon siihenkin olen nyt opetellut pikkuhiljaa muutoksia tekemään. Priorisoin työt viidelle päivälle – en enää kuudelle tai seitsemälle. Se mitä jää tekemättä, se yksinkertaisesti jää tekemättä. Aina en myöskään pääse viikon tavoitteeseen ja sekin on ihan sallittua.

Paineensietokyvyn harjoittamiseen on olemassa myös useita erilaisia kursseja. Erityisesti mikäli tavoittelee johtoasemaa, on kova stressaamaan tai mahdollisesti haluaa ottaa suuria harppauksia yrittäjänä, saattaa tuollaisesta valmennuksesta olla hyötyä. Itse olen viimeaikoina kiinnostunut enenevissä määrin juuri työhyvinvoinnista ja sen yhteydestä omaan henkiseen hyvinvointiin. Pienillä asioilla olen saanut positiivisia tuloksia aikaan ja vaikka ne ovat vaatineet jonkinlaisia muutoksia siihen tyypilliseen tapaani toimia, ovat tulokset motivoineet ja ennen kaikkea se hyvä fiilis, kun ei ole jatkuvasti ahdistus päällä ja yöt mene siihen, että heräilee ja miettii, mitä kaikkea on unohtanut?

Miten te siedätte paineita esimerkiksi juuri työelämässä? Stressaannutteko helposti tai oletteko löytäneet keinoja sietää paineita?

Kommentit (4)
  1. Tuntuu jotenkin, että Suomessa on todella paljon ihmisiä, jotka downshiftaa.
    Ihmiset tuntuvat miettivän sitä, kuinka vähentää työn tekoa.
    Tosi asia on kuitenkin se, että laiskottelu ei pidä Suomen taloutta pyörimässä eli yhteiskunnallisesta näkökulmasta on hyvä tehdä mahdollisimman paljon töitä. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, ettei vapaa-aikaa saisi olla. Helpostihan sitä voi tehdä 12 tuntia/pvä töitä ja 5 päivää viikossa… Ja silti jää myös paljon aikaa muulle elämälle.
    Töitä kannattaa tehdä niin kauan, kun niitä on tarjolla ja sitten kun ei ole töitä tarjolla, niin sitten voi ottaa rennommin.
    Ei ole myöskään ollenkaan huono idea käyttää saamiaan korkeampia tuloja vapaa-ajan ostamiseen. Esimerkiksi ruoat voi tilata nykyisin kotiin toimitettuna ja tässä säästää huomattavastikin aikaa, jonka voi käyttää tuottavammin.
    Ajanhallintahan tässä on kaiken a ja o niin kuin puhuitkin priorisoinnista.

    1. Juu, onhan tuokin totta, että downshiftaus on trendikästä. Itse olen sitä mieltä, että ahkeruus on hyvä asia, kunhan osaa tosiaan erottaa sen, missä kohtaa ollaan lähellä loppuun palamista ja missä kohtaa liikutaan vielä ns. turvallisilla vesillä. Rajat saattavat olla häilyvät.

      Omassa elämässä työ näyttelee tärkeää roolia ja määrittelee ison osan minusta. Toisaalta näen myös vapaa-ajan äärettömän tärkeänä ja erityisesti sosiaaliset suhteet. Tämä asia on korostunut viime kuukausina ja olen oivaltanut, että haluan pitää vapaita viikonloppuja jatkossa useammin. Kaksi vapaapäivää viikossa on hyvä asia, mutta näin yrittäjänä valitettavasti en ole aina tuohon päässyt.

      1. Downshiftaus on mahdollista Suomessa lähinnä anteliaan sosiaaliturvan takia.
        Kaikille taataan perustoimeentulo. Jos et ole kovinkaan rahakeskeinen, niin se riittää siulle ja et välttämättä välitä ihan hirveästi enempää yrittää kuin Kelan papereita täytellä.
        Se on vain niin, että nämä Kelan rahatkin maksaa sitten ne, jotka ovat ahkeria ja yrittelijäitä.

        1. Juu, varmasti asia on noinkin. Toisaalta ajattelen myös niin, että aina mukaan mahtuu heitä, joilla ei esimerkiksi ole samanlaisia rahkeita edetä elämässä. Kaikille ei anneta samoja eväitä, jonka vuoksi mielestäni jollain tasolla on hyvä muistaa, ettei kaikki ole niin mustavalkoista. Että on joko laiska tai ahkera. Olen ennenkin aiheesta kirjoittanut, mutta yhteiskuntaluokka monesti periytyy ja jos vanhemmat ovat työttömiä alkoholisteja, lapsi ei saa samanlaisia eväitä elämään kuin hyvätuloisten ja korkeasti koulutettujen vanhempien lapset.

          Toki osalle sossun tuilla eläminen on varmasti valinta ja sillä kenties boikotoidaan tätä kapitalistista oravanpyörää.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *