Olen viime aikoina miettinyt hyvin paljon ympärilläni olevia ihmisiä ja heidän vaikutusta elämääni. Millaisilla ihmisillä sitä itsensä ympäröi? Ovatko he lojaaleja ja rehellisiä, vai selkäsi takana jotain aivan muuta?

Olen tavannut elämäni aikana hyvin monenlaisia tyyppejä. Jossain vaiheessa vietin aikaani aivan väärässä seurassa, sellaisten ihmisten keskellä jotka eivät oikeasti tiedä mitä lähimmäisen rakkaus on. Sitä oli silloin nuori ja etsi hyväksyntää, oli siistiä hengailla muka niin siistien ihmisten keskellä ja loppupeleissä sitä huomasi, että se kaikki siisteys olikin katoavaa. Seura tosiaan tekee kaltaisekseen. Tuo oli aikaa jolloin mallinnin itsekin käyttäytymiseni ympäriltä ja toimin samalla tavoin. Kohtelin montakin kertaa ystäviäni rumasti, en ollut aina rehellinen, lojaali tai ystävä sanan oikeassa merkityksessä.

Olen muuttanut elämässäni todella monta kertaa. Lapsena vaihdoimme paikkakunnalta toiselle useamman kerran mikä tarkoittaa lapselle/nuorelle suurta muutosta, täysin uusia ihmisiä ja ympäristöä. Kiinnyt ihmisiin mutta sitten joudut luopumaan heistä. Loppupeleissä et enää uskalla/osaa kiintyä. Tämä on ollut omassa elämässäni jonkunlainen ”haaste”, koska olet ikäänkuin tottunut siihen luopumiseen on sinun hyvin vaikea enää päästää ketään todella lähelle. Vaikka tavallaan kirjoitan täällä hyvinkin avoimesti, en kuitenkaan avaa monellekaan ihmiselle syvimpiä aatoksiani face to face. Sieltä lapsuudesta on ehkä jäänyt jonkunlainen mielikuva siitä, että vaikka ihmisiä on nyt elämässäsi, tulevat he kuitenkin jossain vaiheessa siitä lähtemään. He ovat ikääkuin vierailulla.

Tänä päivänä tahdon ympäröidä itseni ihmisillä, jotka välittävät. Mielestäni täällä on aivan liikaa tyyppejä, joiden elämänarvot ovat todella hukassa. Jengi pyörii kuin mikäkin susilauma, sokea ohjaa sokeaa. Samanhenkisiä ihmisiä on myöskin jatkuvasti vähemmän ja vähemmän (tai sille ainakin tuntuu). Välillä sitä miettii onko itse jotenkin vanhanaikainen, kun tahtoo ihmissuhteilta tiettyjä arvoja ja kunnioitusta? Itse tahdon vaalia olemassa olevia ystävyyssuhteitani. Ne ihmiset, joiden kanssa koet sen yhteyden ovat todellakin kultaa. Välillä on niin hassua miten sitä tapaa jonkun täysin vieraan ihmisen ja jo muutamassa tunnissa sitä onkin käyty läpi puolet elämäntarinastasi. Tuota oikeastaan voisi kutsua siksi ”yhteydeksi”. Uskon myös, että noita sinulle ”tarkoitettuja” ihmisiä on elämässäsi tietty määrä. Heistä tulee tukipilareitasi ja heidät on tarkoitettu sinua varten, sekä sinut heitä varten. Ja mikä muuten parasta, jo yksikin kultakimpale riittää!

On muuten aika taivaan tosi, että elämänlaatuumme vaikuttavat hyvin suurelta osaa ihmiset ympärillämme. Jos et ihan erakko ole, on ihmisillä todella suuri vaikutus. Usein se on se toinen ihminen joka saa sinut joko iloiseksi tai surulliseksi. Ihmiset vaikuttavat myös ajatuksiisi. Jos olet tsemppaavassa seurassa, saat uskoa itseesi ja sinullekin tulee voimaantunut fiilis. Negatiivisuuskin leviää kuin kulovalkea. Toisaalta elämässämme on vaiheita, on surua ja iloa, negatiivisuutta ja positiivisuutta. Kaikki nuo ovat erilaisia tunteita ja niitä tulee sekä menee.

Välillä itsekin pohdin noita negatiivisia tunteita, jotka itselläni usein kasvavat hyvinkin suuriksi. Koen tunteet aika vahvoina ja negatiivisuuskin tulee sisältäni hyvin vahvasti esiin. Jään myös helposti vellomaan niihin tunteisiin ja jos toisella on myös negismoodi päällä, ei sitä ole minuun vaikea tartuttaa. Jos kuitenkin päättää kiinnittää huomiota asiaan, pystyy sen varmasti pois kitkemään. Joudut tosin tekemään enemmän duunia mutta milläpä elämän osa-alueella ei joutuisi. Tuostakin aiheesta voisin varmaan kirjoittaa kokonaisen postauksen, toiseen kertaan…

Heräsikö teillä ajatuksia? Oletteko kokeneet vahvasti muiden ihmisten vaikutuksen elämänlaatuunne?