Hyvät pahat antibiootit

Antibiootit, ne paholaiset. Vuosi sitten, kun vatsani voi todella huonosti etsittiin siihen syitä kissojen ja koirien kanssa. Lääkärissä homma oli lähinnä testien ottamista ilman sen selvempää lopputulosta, mutta ravintoterapeutilla syitä sitten tosiaan etsittiin hieman kauempaa, mietittiin elämääni vuosia takaperin. Yksi kysymys joka hämmensi mieleni oli ”kuinka monta antibioottikuuria olet syönyt viiden vuoden aikana?”. Niin. En edes pysynyt laskuissa, varmaan ainakin kymmenen? Entäs koko elämän aikana? -Kymmenittäin. Sairastin lapsena rajuja korvatulehduksia ja olin pahassa kierteessä, antibiootteja upotettiin tähän neitiin siis useita, eikä niiden tarpeellisuutta varmasti tuolloin 90-luvun alussa kyseenalaistettu. Epäilen myös oliko silloin olemassa edes maitohappobakteereja, joilla voi edes hieman edesauttaa vatsan tasapainossa pysymistä kuurin ajan, sekä jälkeen? Tuskimpa.

Edes aikuisiällä en ollut koskaan kyseenalaistanut antibiootteja, vaan kiltisti popsinut sellaisen pienempäänkin flunssaan jos näin on määrätty. Mikäpä ettei, antibioottihan ”parantaa”. Kyllä lääkärit tietävät mitä määräävät. Minulle olikin täysi yllätys kuulla, että syödyt antibiootit saattavat vaikuttaa vatsassamme vielä parikin vuotta sen jälkeen, kun kuuri on syöty loppuun. Siis kaksi vuotta!!

Antibiootit tosiaan sekoittavat suolistomme mikrobitasapainon. Ne nujertavat vatsassamme kokonaisia hyvien bakteerien populaatioita ja täten ongelmia alkaa ilmaantua. Harva varmaan oikeasti miettii, että vatsan ongelmiin syy voi löytyä juurikin noista syödyistä kuureista. Vatsa sekaisin, turvottaa, kipristelee ja mitä vielä. Vaikka siis söisikin niitä kuuluisia maitohappobakteereja, eivät ne pysty koko pakkaa pelastamaan. Itse olen nykyään hyvin kriittinen tuollaisia reseptejä kohtaan, enkä syö niitä muutoin kuin pakon edessä. Välillä on kuitenkin pakko, nimittäin kaikki taudit eivät parane parantamalla tai edes poppaskonstein. Flunssiin en enää koskaan aijo kyseisiä kuureja popsia mutta entäs sitten pissatulehdukset, keuhkokuume, poskiontelontulehdus tms.? Niin, kaikkeen ei ole keksitty luontaista parannuskeinoa, joka varmasti toimisi ilman terveydellistä ”uhkaa”.

hhhh

Täällä on menty nyt vuosi ilman antibiootteja, kunnes tässä keväällä jouduin yhden kuurin syömään. Tein sen niiiiin vastahakoisesti mutta vaan, koska ei oikein ollut vaihtoehtoja. Arvatkaa siis kaksi kertaa miten vatsani on voinut tässä viimeiset viikot? Ei kovin hyvin… Se on jälleen niin paljon herkempi ja reagoi. Juuri, kun olin päässyt siihen pisteeseen, että vointi oli suhteellisen normaali niin johan on aika palata lähtöpisteeseen… Tuntuu kyllä hyvin masentavalle mutta ei auta. Nyt vaan taas mahdollisimman vähän sokeria etteivät bakteerit saa kasvualustaa ja kunnon probiootit kehiin.

Oletteko te selkeästi havainneet antibioottien yhteyden vatsaongelmiinne? 

Olemisen vaikeus…

Onko täällä muita ketä potee huonoa omaatuntoa pelkästä olemisesta? Mulla on jo pitkään ollut hankaluutena se, etten yksinkertaisesti osaa olla ja rentoutua paikoillaan ilman huonoa omaatuntoa. Kokoajan pitää tehdä jotain, jotta saan varmasti kaiken hyödyn irti jokaisesta tunnista ja minuutista. Stressissä tämä piirre vielä minussa korostuu ja olenkin oikea pyörivä hyrrä. Nytkin olen koko illan salitreenin jälkeen vaan sutinut rätillä sieltä sun täältä, ottanut kuvia, pessyt pyykkiä, tiskannut, imuroinut ja mitä vielä. Vaikka se mitä oikeasti nyt tarvisin olisi rentoutuminen ja ihan vaan vaikka paikallaan makaaminen.

Elämä on nykyään hyvin pitkälle suorittamista. On arvostettavaa tehdä duunia yötä päivää, nähdä vaivaa unelmiensa eteen. Vaati se mitä tahansa. Välillä pitäisi kuitenkin muistaa, että se ihan pelkkä oleminenkin on sallittua, se ei ole syntiä. Et ole laiska jos lepäät, tai katsot telkkaria. Olet jopa tehokkaampi sen jälkeen! Mun on todella vaikea yksin varsinkaan keskittyä esimerkiksi televisioon, vaan siinäkin pitää aina olla virikkeitä ohessa. Monesti teen kahta tai kolmeakin asiaa samaan aikaan, vaikka voisin saada paljon enemmän irti, jos tekisin sen yhden kerrallaan. Argh, tämä on niin ärsyttävää!

Liikunta on oikeastaan tällä hetkellä itselleni ainut tapa tyhjentää ajatuksia, ja ehkä kirjoittaminen. Nämä kaksi asiaa ovat sellaisia, joiden kautta saa ilmaista itseään ja tuoda ulos jotain sellaista mitä täytyy saada ulos. Olisi ihana oppia jotenkin fyysisestikin rentoutumaan, olisivatko ne kenties jonkunlaiset hengitysharjoitukset tai venyttely? Itse en joogalle lämpene joten siihen en halua lähteä, mutta ehkä jonkunlaiset rauhoittumisrutiinit sen sijaan voisivat toimia? Nyt lähtee kyllä Google laulamaan…

Onko täällä kohtalontovereita? Rentoutumisvinkkejä kotioloihin otetaan avosylin vastaan!

IMG_6004-002