Parhaat treenitrikoot – 7 x mitä niissä arvostan?

Treeniaiheiset postaukset ovat olleet blogissani aina suosittuja ja niitä toivotaan edelleen säännöllisesti. Tänään ajattelin puhua aiheeseen liittyen treenipukeutumisesta – aivan erityisesti parhaista treenitrikoista ja siitä, mitä niissä arvostan. Olen kai jossain määrin välineurheilija, sillä arvostan laadukkaita treenivaatteita ja panostan niihin. Ostan treenivaatteet oikeastaan poikkeuksetta uutena, sillä niiden kulutus on kovaa ja koen, että uudet vaatteet (laadukkaat sellaiset) tulevat kestämään pidempään käytössäni, sekä maksavat täten hintansa takaisin. Kovimmalla käytöllä ovat treenitrikoot, sillä samoja trikoita tulee käytettyä paljon. Itse ainakin omistan enemmän toppeja kuin trikoita, jonka vuoksi tosiaan käytän paljon samoja housuja treenatessa. Tykkään käyttää treenitrikoita myös vapaa-ajan menoissa, sillä ne ovat mukavat päällä ja mukavuus on pukeutumiseni yksi tärkeimmistä elementeistä.

GymnationGymnationGymnationGymnation

Parhaat treenitrikoot – 7 x mitä niissä arvostan:

1. Materiaali

Yksi tärkeimmistä elementeistä treenitrikoissa on niiden materiaali. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että treenitrikoiden materiaali voi olla niin paljon kaikkea hyvästä huonoon. Osa aikoinaan hankkimistani trikoista on näkynyt läpi, kutittanut iholla ja nukkaantunut parin pesukerran jälkeen. Tuollaisille trikoille sanon nykyään ehdottomasti ei – aivan sama, miten halvalla saisi. Itselle tärkeää on, että trikoot kestävät kulutusta ja käyttöä mielellään ainakin muutaman vuoden ajan hyvänä, jolloin materiaalin tulee olla kovaan käyttöön soveltuvaa. Materiaalin tulee olla myös hengittävää, teknistä ja peittävää, eli haluan kyykätä salilla ilman pelkoa läpikuultavuudesta. Pidän myös elastisuudesta ja siitä, etteivät treenitrikoot purista, vaikka olisivat napakat. Mukavuuden tuntu on tärkeä seikka!

Luonnonmateriaalit ja kierrätyskuidut urheiluvaatteissa ovat tietenkin aina plussaa ja niitä mielellään suosin. Tämän postauksen yhteistyökumppanin Gymnationin treenivaatteissa pyritään hyödyntämään mahdollisuuksien mukaan kierrätysmateriaaleja ja luonnonkuituja. Esimerkiksi postauksen kuvissa näkyvät High Waist  Pro Compression Tights -kompressiotrikoot on tehty kierrätetystä ECONYL® nailonista, joka on valmistettu kaatopaikan ja meren muovijätteestä. T-Paidat, pitkähihaiset ja topit puolestaan sisältävät Tencel-luonnonkuitua, joka tuntuu iholla taivaalliselta, hengittää ja on kevyt. Tästä hyvänä esimerkkinä kuvissa näkyvä Women`s Muscle Crop Top, joka on materiaaliltaan hyvin pehmeä, kuivuu nopeasti ja hengittää hikoillessa. Topin pituus on muuten täydellinen korkeavyötäröisten treenihousujen kanssa!

2. Istuvuus

Toinen tärkeä seikka on treenitrikoiden istuvuus. Rakastan korkeaa vyötäröä ja sitä, etteivät housut valu, vaan pysyvät napakasti päällä koko treenin ajan. Trikoiden pituudesta suosikkini on nilkkapituus, koska se on käytännöllisin. Toki kesällä myös 3/4 ja shortsipituus toimivat, mutta pääosin hankin pitkiä treenitrikoita. Leikkauksilla on väliä istuvuuden suhteen ja erityisesti korkea vyötärökappale, joka löytyy esimerkiksi Gymnationin High-waist Training Tights -mallista, on erinomainen istuvuuden kannalta! Tuon nimeen vannon, sillä se saa trikoot pysymään paremmin paikoillaan ja tukee kehon muotoja.

3. Ulkonäkö + visuaalisuus

Hieman istuvuuteen liittyen, trikoiden ulkonäkö on tärkeässä osassa, jos mietin treenitrikoiden hankintaa. Joku voi sanoa, että pinnallista, mutta uskon useamman ostavan sellaisia vaatteita, jotka näyttävät omaan silmään hyvältä. Treenitrikoissa tykkään trikoista, joiden leikkaukset imartelevat vartaloa. Korkea vyötärö on yksi tällainen seikka, kuten myös jo mainitsemani korkea vyötärökappale. Värien suhteen olen mustien treenitrikoiden suurkuluttaja, sillä niissä hikoilu ei näy ja ne sopivat kaikenlaisten värien kanssa. Muutamat värikkäät treenitrikoot olen kyllä aikoinaan omistanut ja valitettavan vähäiselle käytölle ovat jääneet. Kuvissa kivat, mutta muuten jäävät omalla kohdalla kaapin pohjalle.

4. Hinta-laatusuhde

Kun puhutaan treenivaatteiden hinnasta suhteessa laatuun, olen valmis maksamaan laadukkaista vaatteista enemmän ja myös mielellään niistä maksan. 80–100 € treenitrikoista on aika tyypillinen hinta, eikä se hetkauta, jos kaikki kriteerit ja toiveet trikoiden suhteen täyttyvät. Mistä voi sitten tietää hinta-laatusuhteen hyväksi? Itse ainakin tutkailen eri brändejä lukemalla heidän arvoistaan, tutkimalla materiaalitietoja ja tuotearvosteluja. Jos olen epävarma, tilaan tuotteita testiin, kokeilen ja mikäli trikoot eivät vaikuta hyvältä, aina voi onneksi palauttaa. Varmasti eniten tähän nykyään vaikuttaa puskaradio ja se, mitä ihmiset puhuvat. Jos useampi kehuu saman brändin treenitrikoita, todennäköisemmin niiden toimivuuteen tulee uskottua ja rahaa uskaltaa helpommin sijoittaa. Hinta-laatusuhde on mielestäni hyvä silloin, kun toiveet pöksyjen suhteen täyttyvät ja niistä on iloa pitkään. Kun löytää hyvän brändin ja treenitrikoomallin, samoja housuja yleensä tulee hankittua monesti muutamat.

5. Mihin lajiin ja millaiseen treeniin?

Se, missä lajissa treenitrikoita käytän, vaikuttaa myös niiden laadullisiin ja toiminnallisiin vaatimuksiin. Joogaamiseen sopivat toiminnallisesti hieman erilaiset trikoot, kun taas kovaan sali- tai juoksutreeniin. Harrastan eniten sali- ja juoksutreeniä, joissa molemmissa suosin saman tyyppisiä trikoita. Juoksemiseen koen erityisen hyväksi Gymnationin korkeavyötäröiset kompressiotrikoot (+sukat), jotka edistävät verenkiertoa ja hapenottoa lihaksissa. Kesällä sukat ovat liikaa, jolloin käytän pelkästään kompressiotrikoita helpottamaan treeniä. Samaiset trikoot sopivat myös kovempaan salitreeniin ja ovat kuulemma loistavat esimerkiksi crossfittiin!

6. Vastuullisuus

Vastuullisuus treenivaatteissa on monen asian summa. Jotta brändi voi kutsua itseään aidosti vastuulliseksi, tulisi vaatteiden laadun lisäksi panostaa mm. vastuulliseen tuotantoon, eikä vain jompaankumpaan. Gymnation on tässä asiassa esimerkillinen, sillä he täyttävät nämä laatukriteerit. Treenivaatteet tuotetaan Liettuassa Bluesign®-sertifioidussa tehtaassa. Bluesign® on terveyteen, ympristövaikutuksiin ja tuotannon turvallisuuteen keskittyvä sertifikaatti.  Bluesign® -standardi pyrkii minimoimaan tuotannosta aiheutuvat ympäristövaikutukset ja takaamaan kuluttajalle mahdollisuuden hankkia vastuullisesti tuotettuja vaatteita. Gymnationilla ei ole myöskään sesonkeja, jotka lisäävät kulutusta ja vaatteissa käytetään jo mainitsemiani luonnonkuituja sekä kierrätysmateriaaleja. Myös kotimaisten yritysten suosiminen on lähellä sydäntä, vaikka itse tuotanto ei Suomessa tapahtuisi. Jossain määrin suomalaisten brändien taustat on kuitenkin helpompi selvittää, sillä täällä ollaan mielestäni läpinäkyvämpiä.

7. Käytännöllisyys

Kuten alussa mainitsin, käytän treenitrikoita paitsi treenatessa, myös vapaa-ajalla. Mietin aina myös tätä aspektia trikoita hankkiessa, että missä kaikkialla niitä pystyn käyttämään ja kuinka ne minua palvelevat. Monipuolisuus on kaiken a ja o! Käytännöllisistä treenitrikoista on muuten pakko mainita Gymnationin High-Waist Pocket Tights -malli, jonka reiden sivutaskuun saa kätevästi, vaikka pukukopin avaimen tai kännykän. Tämä on sitä käytännöllisyyttä, jota itse toivon lisää treenivaatteisiin! Saisikin siis olla enemmän taskuja ja ”koloja”, joihin laittaa tarvittavat tavarat. ☺️

GymnationGymnationGymnationGymnation

Tähän postauksen loppuun ilolla jaan teille alekoodin JUTTA, jolla saa -10 % alennuksen Gymnationin valikoimasta koko kesäkuun 2021 ajan. Mikäli kiinnostuit heidän treenitrikoista, koko naisten valikoiman löydät täältä ja naisten vaatevalikoiman yleisesti täältä.

Gymnationin koot vastaavat normaaleja kokoja, eli jos käytät tavallisesti kokoa S, kannattaa treenivaatteissa valita sama koko. Päälläni olevat trikoot ovat molemmat kokoa S, toppi kokoa XS ja urheiluliivit kokoa M. ☺️

Onko teillä jotain tiettyjä elementtejä, jotka ovat tärkeitä treenitrikoita- ja vaatteita valittaessa?

Hyvinvointi Liikunta Suosittelen Ostokset

Yöunista, kesälomasta ja lapsista

Reilu viikko yöunta takana Oura-sormuksen kanssa. Se mikä on itseni yllättänyt, on nukuttujen tuntien määrä. Olen jo pidempään kuvitellut nukkuvani vähintään kahdeksan tuntia yössä, sillä sängyssä olen ainakin sen ajan – monesti jopa 9 tuntia. Todellisuudessa nukuttujen tuntien määrä on huomattavasti pienempi, sillä yöllä tulee herättyä mm. vessaan ja sikeään uneen harvemmin pääsee viidessä minuutissa. Ouran mukaan en ole ainakaan toistaiseksi nukkunut yhtään yötä niin, etten jossain kohtaa heräisi ja yleensä herään vähintään 2-3 kertaa. Tähän tietenkin vaikuttaa myös unikaveri, eli vaikka nukutaan nykyään Tempurin patjoilla ja ns. omilla puolilla, kyllä toisen liikehdintään silti edelleen välillä tulee herättyä, jos jalka tai käsi osuu tms. Keskimäärin nukunkin noin 7-7,5 h yössä. Muutama yö on ollut 8,5 h yöunilla, mutta keskimäärin luku alkaa seiskalla. Päivisin en ole väsynyt, vaikka toisaalta samaan aikaan haluaisin petrata nukkumaanmenoajan suhteen, eli olla sängyssä rauhoittumassa jo kello 23 jälkeen. Tämä on nyt meidän projekti seuraaville kuukausille. Tällöin aamustakin voisi herätä aikaisemmin ja saisi aamuun lisää työtunteja, jotka olisivat pois illasta. Siispä hyvä hankinta tuo Oura jo tässäkin mielessä, että paljastaa aika paljon mielenkiintoista asiaa yöunista. ☺️

Btw, muistan ajat, kun heräsin kello kuusi aamusta salille. 😁 Tuo ei sopinut kropalleni ollenkaan, joten onneksi luovuin kyseisen rytmin ylläpidosta jo ajat sitten. Uskon, että jokaisella meistä on se sisäinen kello, joka jossain määrin puoltaa joko aamuvirkkuutta tai unisuutta. Vaikka rytmiä on mahdollista kääntää, kyllä se luontainen taipumus puskee aina lopulta pintaan. Osa ihmisistä on tehokkaita aamusta, kun taas osa kykenee vaativampaan työskentelyyn myös iltaisin. Itse lukeudun iltavirkkuihin ja tykkään valvoa illasta. Pystyn tekemään töitä myös iltaisin, vaikka nykyään suljen läppärin yleensä viimeistään 20-21 aikoihin. Mielenkiintoista kyllä seurailla unikäyrää pidemmällä aikavälillä ja mahdollisesti kokea onnistumisia myös näissä pienissä rytmin muutoksissa, jotka ovat tavoitteena parempien yöunien toivossa.

Nyt kun kohta kuukausi vaihtuu kesäkuuksi, on ajankohtaista miettiä kesää ja kesälomaa. Tuskin tänäkään vuonna täydelliseen kesälomaan pystyn töiden ja kuukausiasiakkuuksien puolesta, mutta sellaista ”semilomaa” ajattelin pitää, eli pitää pe-ma akselin täysin vapaana heinäkuussa ja ti-to välillä tehdä pakolliset hommat. Suunniteltiin jo alustavasti kaikkea kivaa, mitä halutaan tehdä ja ainakin Suomen sisällä matkustus on agendalla. Kuten viime vuonna, tänäkin vuonna haluan käydä kerran kesässä Tampereella, Turussa, Naantalissa ja Suomenlinnassa. Ulkomaille ei vielä lähdetä, eli sen suhteen maltetaan ainakin loppuvuoteen, jonne on alustavasti suunniteltu matkaa Malediiveille, jos koronatilanne on siinä kohtaa jo sellainen, että on fiksua matkustaa. Olen ylipäänsä miettinyt tuota matkustamista ja todennut käyneeni aika monessa paikassa ja nähneeni maailmaa, joten mikäs kiire tässä on lähteä yhtään mihinkään? Henkilökohtaisesti siis maltan helposti odottaa vielä loppuvuoteen, jos niikseen. Odotan kesältä lämpöä ja päiviä, kun aamusta voi päättää päivän agendan. Liikaa en siis halua tehdä suunnitelmia, vaan ottaa lungisti, lomailla ja nauttia (toivottavasti) lämpimistä kesäpäivistä. Kesällä Helsinki on upea ja täälläkin paljon nähtävää, kunhan vaan lähtee katselemaan ympärille.

Ja pakko muuten palata vielä aiheeseen, joka herätti taannoisessa postauksessa mukavasti keskustelua. Kyseessä oli siis ajatukseni äitiydestä – tai oikeastaan epävarmuus sen suhteen, haluanko äidiksi tai ehkä paremminkin haluanko jossain vaiheessa yrittää lasta. Tämä aihe on ollut omassa mielessäni jo vuosikaudet aika ristiriitainen ja vaikka välillä heitetään aiheesta vitsiä, samaan aikaan en koe olevani valmis äidiksi, en ainakaan vielä. Lapsi on todella iso muutos ja kuten kommenttiboksissa mainitsin, valitettavan paljon sitä kuulee lapsista juuri negatiivista positiivisen sijaan, mikä ei ainakaan helpota omaa päätöstä. Tämä ei tietenkään pois sulje, että lapsiaan rakastaa, mutta vastuu on aikamoinen. Itsellä ja kumppanillani ehkä eniten vaakakupissa painaa päätös siitä, millaisen tulevaisuuden tahdomme. Jos lähtee yrittämään lasta niin, että minäkin olen ylittänyt 35 rajapyykin, tarkoittaa se aika suurta elämänmuutosta seuraavaksi vuosikymmeneksi. Onko arki lapsen kanssa se, mitä haluamme, vai priorisoimmeko energian muuhun? Kumppanillani on jo kaksi vanhempaa lasta, eli hänellä on aiheesta myös kokemusta, vaikka samaan aikaan hän on tässä asiassa tukenani, mitä ikinä päätän.

Yksi asia, jota myös aiheen suhteen mietin on se, mitä jos kadun myöhemmin, etten yrittänyt lasta? Mitä jos tällainen tunne tulee sitten neljänkymmenen paremmalla puolella, jolloin asia on jo myöhäistä? Tällaistakin mietin, vaikka ihan oikeasti koskaan elämässäni en ole tuntenut juurikaan vetoa äitiyteen, enkä kokenut vahvaa halua tulla äidiksi. Ei ole ollut vauvakuumetta tai aikaisemmin edes tunnetta siitä, että menetän jotain, jos en lapsia hanki. Kun ei voi tietää, mitä menettää, niin ehkei ole syytä pelätä? Ja tavallaan voisin ihan hyvin elää lopun elämää tietämättä. Olen myös sitä mieltä, että maailma on ylikansoitettu ja vaikka tämä ei kovin romanttinen aspekti asiaan ole, niin kyllä mietin lasta myös siltä kantilta, millaiseen maailmaan tämä uusi elämä syntyisi? En halua hankkia lasta siksi, että joku käy katsomassa vanhainkodissa tai siksi, että saan omille tarpeilleni tyydytyksen ja yhden goalin maaliin. Noh, ehkä edelleen uskon ja luotan siihen, että koko asia selkeytyy lähivuosina, kun itsekin vielä kasvaa pari vuotta lisää. Nykyään on muuten siinä mielessä hienoa elää tätä elämää, ettei tämä lapsiasiakaan ole enää mikään automaatio, vaan voimme tehdä itse päätöksen siitä, mitä tulevaisuudelta tahdomme. Joskus aikoinaan asia ei ollut ihan näin, vaan lapset olivat ikään kuin automaatio naimisiin menon jälkeen.

Tällaisia ajatuksia tähän päivään. Olisi mielenkiintoista kuulla teidän ajatuksia, jotka mietitte lasten hankintaa yhtä ristiriitaisin fiiliksin kuin minä mietin?

Nyt puen sadekamppeet päälle ja lähden hakemaan kaupasta ison kassillisen ruokaa. Ihanaa keskiviikon jatkoa. 💜

Puheenaiheet Hyvä olo Vanhemmuus Ajattelin tänään