Viimeisen viikon hyvät ja huonot
Hyvät jutut:
Ehkä vähän outoa sanoa näin, mutta kotiinpaluu! Vaikka reissussa oli aivan ihanaa, oli minusta silti kiva palata kotiin. Olenkin miettinyt, mahtaisinko kuitenkaan viihtyä reissussa kuukautta pidempään, kun olen tosiaan aina välillä haaveillut pidemmistä ajoista ulkomailla? Usein pidemmän reissun aikana iskee se tietynlainen koti-ikävä, eli kaipaa omaa sänkyä ja jopa niitä aivan arkisia asioita, joita ei ajattelisi kaipaavansa (kuten vaikka Alpron jogut ja hyvä kahvi)! Siispä pakko myöntää, ettei nyt ole yhtään matkakuumetta päällä, vaan oikein mielelläni Suomessa loppukesän, syksyn ja alkutalven vietän. Ehkä sitten ensi vuoden puolella voi taas kaavailla jotain matkaa, mutta nyt tehdään töitä, vietetään huippuja viikonloppuja ystävien kanssa ja säästetään rahaa. Ai niin ja minähän muuten rakastan syksyä, joten innolla kohti syyskuuta mennään.
Kaunis päivetys, jonka hankin turvallisesti, enkä muuten palanut kertaakaan. Kuten olen usein maininnut, olen nykyään tarkka ihostani ikäni vuoksi, enkä mielelläni sitä ”käristä” liikaa, vaan ennemmin otan aurinkoa turvallisesti ja hillitysti käyttäen korkeahkoja kertoimia. Tällä reissulla saatiin nätti päivetys hitaasti ja varmasti, johon olen tyytyväinen, eikä nyt muuten tarvitse hetkiin käyttää itseruskettavaa. Tosin olen sanonut tästä ennenkin, mutta tämän saman rusketuksen saa yhdellä levityskerralla Vita Liberatan purkista, joten onhan auringonottaminen sinällään vähän hullua!
Meikitön lookki ja se, miten iho on saanut hengittää ja ripset vahvistua pidennystauon aikana rauhassa. Mainitsinkin jossain postauksessa siitä, miten oltiin melkein koko reissu meikittä ja ripsiväriäkin laitoin vain pari hassua kertaa. Uskon tällaisten taukojen tekevän hyvää ihon kunnolle ja ihan kuin ripsenikin olisivat vahvistuneet entisestään! Itsellänihän ei tosiaan mene pidennysten aikana ripset koskaan mitenkään huonoon kuntoon, mutta onhan se fakta, että jos ripsiin ei koske moneen viikkoon, kyllä ne saavat rauhassa kasvaa ja vahvistua. Tähän liittyen, – ostin lentokentältä sen hypetetyn Shiseidon ripsientaivuttimen, joka vaikuttaa aivan super hyvältä! Odotankin tuon käyttöä Suomessa, kun alan taas harjoittelemaan silmien meikkaamista, jota muuten inhoan…
Yleinen fiilis on tällä hetkellä hyvin levännyt (lukuun ottamatta pientä jetlagia) ja sellainen, jollaista olen oikeastaan jo pidempään tavoitellut. Olin aika stressaantunut ennen matkaa mm. töiden suhteen ja kevät oli monin tavoin rankka, jonka vuoksi tällainen pidempi irtiotto arjesta, oli enemmän kuin paikoillaan. Nyt tuntuu sille kuin energiaa olisi vaikka muille jakaa ja pää on täynnä uusia ideoita. Oma yleisvire on myös positiivinen ja hyvä, jota haluan ehdottomasti ylläpitää. Toivon syksystä tulevan hyvän ja sen tuovan mukanaan jotain uutta, innovatiivista ja ihanaa!
Valokuvaaminen on ollut erityisen kivaa verrattuna arkeen Suomessa. Raahasinkin melkeinpä koko matkan kameraa mukana ja kuvasin parhaani mukaan kaikkea mahdollista. Kuvia on nyt muistikortilla useampia ja niitä pitäisi jossain kohtaa kunnolla purkaa. Asukuvat ovat sen sijaan olleet hieman rajoittuneempia, sillä bikineissä on tullut paljon hengailtua, eikä pukeutumiseen ole jaksanut panostaa. Siispä tähän puoleen tulossa nyt taas viimeistään ensi viikolla muutosta, kun tälläkin osa-alueella tulee ns. paluu arkeen. Enkä muuten ostanut reissusta kuin bikinit, vaikka tarjontaa oli ja myös toinen toistaan ihanampia vaatteita. Tähän olen tyytyväinen, sillä nykyään olen hyvin tarkka siitä, mitä ostan ja tosiaan uutena ostan vain harvoja asioita…
Kaikki ne Uluwatun upeat rannat, jotka ihastuttivat! Vietettiin loppuloma tosiaan Uluwatussa kierrellen ja se oli erinomainen päätös. Paikka on jatkuvasti kasvamassa ja selkeästi yksi Balin mielenkiintoisimmista kohteista. Sanoisinkin näin jälkikäteen, että jos voisin jotain muuttaa, olisin viettänyt vähemmän aikaa Canggussa ja enemmän aikaa esimerkiksi juuri Uluwatussa, jossa oli huomattavasti enemmän nähtävää – ja jäi muuten nähtävää vielä ensi kertaankin, jos sellainen vielä joskus tulee.
Huonot jutut:
Koettiin matkan aikana jo toinen maanjäristys, kun sunnuntain ja maanantain välisenä yönä herättiin maan järisemiseen. Tuo järistys kesti edellistä vähemmän aikaa ja vain hetken, mutta oli kuitenkin jälleen sen verran voimakas, että heräsimme siihen keskellä yötä. Vaistomaisesti pompattiin molemmat sängystä ylös ja rynnättiin parvekkeelle tsekkaamaan, onko kaikki ok. Kuulemma tällainen on Indonesiassa hyvin yleistä ja näitä pienempiä järistyksiä on suhteellisen usein. Paikalliset ovat niihin toki tottuneet, mutta luonnollisestikaan me emme. Tällä kertaa majoituimme aika kaukana rannasta, joten rohjettiin mennä aika nopeasti järistyksen jälkeen takaisin nukkumaan, sillä jos tsunami tulisi, kuulisimme siitä kyllä varmasti riittävän ajoissa.
Jetlag, joka on nyt muuten pahempi kuin viimeksi! En oikein tiedä, miksi näin tällä kertaa, mutta olen ollut aivan sekaisin ja olo on kuin krapulassa olisi. Tämä päivä menee siis vielä palautuessa, likaista reissupyykkiä pyykätessä ja rästissä olevia asioita hoidellessa, mutta huomenna on sitten paluu arkeen. Aamulla on yksi blogitilaisuus Itiksessä ja iltapäivällä työpalaveri Jätkäsaaressa. Perjantaina näen Iineksen pitkästä aikaa ja vaihdetaan kuulumisia työjuttujen lomassa. Ei ehkä monen korvaan kovin rankan kuuloinen töihin paluu, mutta tuleehan arjen alkaminen olemaan iso muutos viimeiseen kuukauteen verrattuna.
Auringon kuivattama tukka! Hiukseni näyttävät tällä hetkellä tosiaan aivan kammottavilta, vaikka boheemista, hieman kuivasta surffitukasta pidänkin, niin kyllä silti olen tässä koko päivän ollut varaamassa aikaa kampaajalle… Aurinko kuivattaa hiuksia, ei siitä mihinkään pääse. Etenkin latva on auringossa käristynyt ja aikamoinen hamppu. Kastelin tukkaa myös aika paljon merivedessä, joten syväpuhdistavalle shampoopesulle on nyt tarvetta!
Lävistykset, jotka ottavat aikaa parantua. Otin nimittäin toukokuussa kolme lävistystä korviin lisää ja edelleen lävistyksistä jokainen ei ole kunnolla parantunut. Lävistäjä kyllä varoitteli minua siitä, miten renkaat parantuvat korvissa huonommin, mutta itsepäisenä en halunnut korviini tavallisia nappeja, vaan nimenomaan ne renkaat (näin siis myös hintasyistä, sillä en halunnut maksaa ns. turhaan kultaisista napeista, joita en käyttäisi muutoin, sillä nuo olivat yhtä kalliita kuin renkaat)… Siitä on sitten kärsitty, sillä lieviä ”tulehduksia” on ollut useita ja edelleenkään en voi korviksia vaihtaa. Jos on jotain vinkkejä tähän liittyen, mielelläni kuulisin? Voihan se myös olla, että homma vaatii vain aikaa ja kärsivällisyyttä, tai sitten on vaan nöyrryttävä ja vaihdettava ne napit renkaiden tilalle. Itselläni on siis aikaisemmin ollut toisessa korvassa kaksi korvakorua, jotka ammuttu ja tuolloin ne paranivat hyvin nopeasti. Vähän siis ihmetyttänyt, kun lävistämistä kehutaan nopeammaksi parantumaan, että miten ihmeessä nyt sitten on näin hankalaa…
Tällä kertaa en keksi mitään muuta huonoa, mikä lienee vallan positiivinen juttu! Hyvillä fiiliksillä siis viikonloppua kohden. Ja ihanaa muuten, ettei täällä Suomessa ole huonot ilmat, sillä sitä ehdin jo hieman pelkäämään.
Oikein aurinkoista keskiviikkoa jokaiselle teistä!
