5 x luonnonkosmetiikan meikkisuosikki

Olen muutamaan otteeseen blogissani maininnut siitä, kuinka hankalaa minun on ollut löytää luonnonkosmetiikasta hyviä ja aidosti toimivia meikkejä. Olen meikkien suhteen aika nirso ja vaikka itse brändillä ei sinällään ole väliä enkä ole ns. merkkiuskollinen, merkkaa meikkien laatu sitäkin enemmän. Lukuisia eri luonnonkosmetiikan brändejä olen kyllä meikkien saralla kokeillut, mutta vain muutamasta löytänyt aidosti toimivia tuotteita. Yksi tällainen brändi on ehdottomasti Boho Green Make-Up, jolta olen itse asiassa yllätyksekseni löytänyt useampia toimivia tuotteita! Olen jopa hieman odotellut, tuleeko eteen brändin meikkejä, joista en pidä ollenkaan, mutta toistaiseksi ei ole vielä sellaisia tullut. Tänään haluan esitellä teille mm. kyseisen brändin meikkejä ja yleisesti luonnonkosmetiikan meikkisuosikkeja, jotka ovat vieneet mennessään ja vakuuttaneet laadullaan.

BOHO GREEN MAKE-UP – Aurinkopuuteri sävyssä Terre De Corse*

Tästä tuotteesta olen maininnut jo aikaisemmin blogissani, nimittäin Bohon aurinkopuuterista, joka on aivan loistava laatuaan! Olin nimittäin pitkään orjallinen Benefitin HOOLA -aurinkopuuterin suhteen, mutta kokeiltuani tätä Bohon puuteria, muutin mielipidettä. Jo pidempään olenkin suosinut ainoastaan Bohon maapuuteria sävyssä Terre de Corse. Sävy on iholleni juuri täydellinen ja jos jotain puuterin laadusta, on se todella hyvin iholle levittyvä! Puuterista ei jää rumia railoja eikä se suttaa tai varise levitysvaiheessa saatikka myöhemmin. Puuteri antaa kasvoille kaunista auringon hehkua, kuulautta ja lämpöä ilman glitteriä tai kimalteita. Ehkä parasta aurinkopuuterissa on kuitenkin se, että tuote on luonnonmukainen. Se sisältää mm. oliiviöljyjä, aprikoosivahaa, sakkaroosia ja maissitärkkelystä. Yksi loistava puoli tässä on myös puuterin hinta, joka on alle 20€ esimerkiksi Ruohonjuuressa. Jos vertaan  hintaa aikaisemmin käyttämääni HOOLAAN, on hintaero useita kymmeniä euroja, mikä on toki aina plussaa! Plussaa myös siitä, ettei puuteri kuivata ihoa tai takerru juonteisiin edes otsassa.

BOHO GREEN MAKE-UP – Volume Mascara -ripsiväri

Vaikka yläripsissä minulla onkin ripsienpidennykset ja vasta ne Beauty Anniinassa* jälleen huollatin (ihan paras paikka muuten!), käytän alaripsissä oikeastaan poikkeuksetta runsaamman puoleisesti ripsiväriä. Ripsivärin suhteen olen myös nirso, eli sen tulee tuuheuttaa juuri oikealla tavalla sekä olla ennemmin hieman paksumpaa kuin liian ohutta ja nestemäistä. En tiedä saatteko ajatuksesta kiinni, mutta ripsivärin tulee tosiaan tuuheuttaa ja antaa kunnolla väriä sen sijaan että se pelkästään erottelee ja tekee ripsistä mitään sanomattomat. Bohon ripsiväri on ehdottomasti yksi parhaista ja paitsi että se on luonnonkosmetiikkaa, täyttää ripsiväri kaikki jo mainitsemani kriteerit. Ripsiväri on vesiliukoinen, mutta pysyy kuitenkin siihen nähden hyvin, eikä leviä edes alaripsistä helposti. Oikeastaan vain sade tai runsas hikoileminen saavat ripsivärin leviämään. Hintaa tuotteella on vähän reilu 15 euroa, mikä on mielestäni suhteellisen vähän luonnonkosmetiikasta.

BOHO GREEN MAKE-UP – Luomiväri sävyssä Noisette*

Käytän suhteellisen vähän luomivärejä, mutta silloin kun käytän, tykkään suosia eniten maanläheisiä värisävyjä, jotka ovat neutraaleja eivätkä pomppaa rajusti silmille. Näin oikeastaan siksi että olen meikkaamisen suhteen aika neutraali, less is more -tyyppinen ja toisaalta taas maanläheiset värisävyt imartelevat kivasti sinisiä silmiä. Pidän hieman utuisesta silmämeikistä, joka on luonnollinen ja myös arkeen sopiva. Boholla on aivan mielettömät luomivärit niin värisävyjen kuin pysyvyyden suhteen! Yksi suosikki sävyistä, on Noisette, joka on juuri sopivan ruskea olematta liian tumma edes arkikäyttöön. Hintaa luomivärillä on suunnilleen kymmenen euroa ja voin sanoa, että se pysyy luomilla aivan mielettömän hyvin! Kun luomivärin laittaa aamulla, on sitä luomilla vielä myöhemmin iltapäivästä. Bohon luomiväreissä on myös loistava pigmentti, jonka vuoksi ne ovat pitkäikäisiä. Ehdottomasti loistava arki- ja juhlaluomiväri, mikäli sellainen on vielä hakusessa luonnonkosmetiikan meikeistä!

MADARA – Hyaluronic Anti-Pollution City CC-voide (sävyssä medium)*

Tästäkin tuotteesta olen muutaman kerran blogissani maininnut, nimittäin Madaran loistavasta CC-voiteesta, joka korjaa ihon värisävyä, mahdollista punoitusta, sameutta sekä pigmenttimuutoksia. Voiteessa on SPF 15 ja se antaa iholle kivasti pientä sävyä, jolloin meikkivoidetta ei tarvita. Voiteen on myös tieteellisesti todettu suojaavan ihoa kaupungin ilmansaasteilta. Itselleni tämä CC-voide on loistava meikkivoiteen korvike etenkin kesäisin, sillä tykkään kulkea hyvin luonnollisella meikillä ja siksi suosia hyvin kevyitä tuotteita. Madaran CC-voiteessa on juuri oikea sävy kevyesti päivettyneelle kesäiholle sekä hehkuva lopputulos. Voiteella on myös anti-age vaikutuksia ja yksi vaikuttavista aineosista on hyaluronihappo, joka syväkosteuttaa ihoa pitkäaikaisesti. Voiteen voi levittää iholle sellaisenaan tai päivävoiteen päälle. Helppo kesätuote, mikäli kaipaat kesälle kevyempää luonnonkosmetiikan voidetta, jolla loihtia kaunis ja luonnollinen hehku iholle.

BOHO GREEN MAKE-UP – Peiteaine sävyssä yellow*

Pitkään meni, että löysin luonnonkosmetiikasta aidosti toimivan peitevoiteen, joka ei ole liian tunkkainen, mutta kuitenkin peittää. Suosikkejani ovat jo pitkään olleet Blascon napit, mutta niiden rinnalle Bohon tuotteista on löytynyt parikin hyvää suosikkia. Toinen on peitepuikko vaaleassa värisävyssä yellow, jonka haluan näiden viiden tuotteen joukossa ehdottomasti esitellä! Puikko peittää ihovirheet, tummat silmänaluset ja epätasaisuudet loistavasti eikä jää rumasti kiinni juonteisiin. Lisäksi se toimii nätisti myös korostustuotteena tuomaan valon hehkua niin poskipäille, kulmaluulle kuin esimerkiksi amorinkaareen. Puikossa on loistava pigmentti kuten muissakin Bohon tuotteissa ja pienen tuubimaisen kokonsa vuoksi se kulkee pienessäkin käsilaukussa. Parastahan tässäkin on se, että voide on luonnonkosmetiikkaa olematta kuitenkaan laadulta huono. Tällaisia meikkejä en ole tosiaan kovin monelta sarjalta löytänyt, mutta Boho on ehdottomasti yksi poikkeuksista!

Näiden tuotteiden lisäksi käytössäni on oikeastaan vain muutamia Bohon meikkituotteita, mutta muutoin kokemukseni luonnonkosmetiikan meikeistä eivät ole kummoisia. Etenkin pigmentissä ja pysyvyydessä on ollut puutteita, jonka vuoksi en ole niitä täälläkään kehunut. Ainoastaan Juice Beauty on Bohon ja Madaran rinnalla brändi, jolla on muutamia helmiä, mutta muutoin kokemukseni eivät ole kieltämättä kummoisia. Toki yksikin hyvä brändi riittää, eli Bohon löydettyäni en ole enää oikeastaan edes kauheasti jaksanut etsiä.

Jos teillä on vinkata aidosti toimivia, pigmentiltään hyviä luonnonkosmetiikan meikkisuosikkeja, kuulisin oikein mielelläni suosituksia?

*Tuote / palvelu sponsoroitu

Kauneus Iho Suosittelen Vastuullisuus

Rakkaus, onko se tunne vai päätös?

Jari Sarasvuo on ehkä yksi fiksuimmista miehistä, mitä tiedän. Kuuntelen hänen podcasteja aina viikosta toiseen samanlaisella innolla ja mielenkiinnolla, sillä ammennan hyvin usein hänen sanoistaan ajatuksen aihetta. Mielipiteitä on toki monia, mutta itseäni kiinnostavat hänen ajatukset, etenkin, kun ne eivät ole mitään mutulla ilmoille heitettyä, vaan niissä on aina kontekstia. Eilen julkaistussa podcastissa Sarasvuo puhuu rakkaudesta ja siitä, miten hänestä rakkaus on enemmänkin päätös kuin tunne.

”Rakkaus on kuin kunto. Se vaatii arjen hallintaa”.

Kuunnellessani hänen ajatuksiaan, pysähdyin aiheen äärelle ja mietin asiaa. Ei sillä, olenhan tätä ennenkin miettinyt, mutta tunneihmisenä kallistunut enemmänkin sille kannalle, että rakkaus on vahva tunne valinnan ohessa ja jos se katoaa, ei ole mitään järkeä olla enää yhdessä. Tämä ajatukseni on kenties hieman kyseenalainen, sillä onhan se vaan karu fakta, miten tunteet vaihtelevat, mutta päätökset ovat niitä, jotka pysyvät. Mutta miksi ei voisi saada molempia? Siis sitä romanttista, ihanaa, hieman hulluakin rakkautta, mutta myös lopun elämän turvallista sielunkumppanuutta?

Olen ollut elämässäni kaksi kertaa rakastunut ja toisella kerralla rakastanut hyvin syvästi. Ensirakkaus oli luonnollisestikin nuoruuden huumaa eikä lainkaan realistista. Toisella kertaa olin jo kypsempi – tosin suhteen alkaessa vain 25-vuotias, mutta tuo rakkaus oli silti erilaista. Vaikka se olikin vuosien varrella tätä ihmistä kohtaan rakentunutta, oli siinä silti aikamoinen alkuhuuma, rakkauden syventyminen ja lopulta jonkinlainen kuoleminen. Tai en tiedä kuoliko rakkaus sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta jokin muuttui pikkuhiljaa vuosien varrella niin, että siitä söpöilevästä ”unelmaparista” tulikin kinasteleva toisen huonot piirteet huomioiva kaksikko. Vaikka suhteessa oli paljon hyvää, valehtelisin jos väittäisin ettei sen epäonnistuminen ole aiheuttanut minuun omanlaisia traumoja ja pelkoa siitä, että menneisyys toistaa itseään. Vaikka haaveilen sielunkumppanuudesta, naimisiin menosta ja pitkästä parisuhteesta, silti osa minusta on ollut tässä viimeiset pari vuotta hieman skeptinen. Tai olen ehkä jollain tasolla pudonnut maanpinnalle sen suhteen, mitä haluaisin rakkauden olevan ja mitä se käytännön elämässä on.  Toki on luonnollista, kuinka rakkaus muuttaa muotoaan suhteen eri vaiheissa, eikä mikään suhde ole jatkuvaa alkuhuumaa, mutta pysyykö se päätös ja halu olla toisen kanssa ikuisuuksia? Nykypäivänä ihmiset ovat niin nopeasti kyllästyviä ja sitten kun kyllästytään, on helppo siirtyä seuraavaan. Vasta puhuttiin ystäväni kanssa siitä, kuinka hän on tinderissä huomannut, ettei porukka jaksa lähtökohtaisesti jutella muutamaa lausetta pidempään. Kärsivällisyys ei riitä, vaan saman tien siirrytään seuraavaan, jonka kanssa kenties ei tarvitse sen enempää jutella, kunnes hommat jo etenevät haluttuun suuntaan? Onko ihmisillä enää nykyään ylipäänsä halua tai voimavaroja panostaa ihmissuhteisiin tai rakastua? Vai pelätäänkö liikaa?

Rakkaus on meistä jokaiselle hieman eri asioita. Itse ajattelen niin, että rakkaus on ensinnäkin vahva tunne, mutta samalla myös päätös hyväksyä toinen sellaisena kuin hän on – vikoineen päivineen. Toinen ihminen valitaan joka ikinen päivä uudestaan ja uudestaan, eikä mielestäni hyvästä suhteesta kannata lähteä ensimmäisten vastoinkäymisten tullen – eikä muuten vielä toisten tai kolmansien. Tunteet vaihtelevat matkan varrella ja rakkaus muuttaa muotoaan. On luonnollista, että parisuhteessa on intohimoisempia ajanjaksoja kun taas suvantoja, joissa ollaan kauempana toisista. Toisaalta tuo on ehkä itselleni se, mitä pelkään nykyään eniten, eli toisesta kauemmas ajautumista. Muistan, miten siihen vaan turtui eikä loppupeleissä enää edes ajatellut asiaa, vaikka se painoikin alitajunnassa jatkuvasti. Jos tuossa kohtaa asiaan ei puututa ja annetaan yhteyden katketa, herkästi käy niin, ettei suhde ole enää paikattavissa. Eli vaikka rakkaus muuttaisi muotoaan ja arkipäiväistyisi, on tärkeää säilyttää yhteys. Tuo yhteys on mielestäni se, joka omalla tavallaan pitää myös rakkautta yllä, sillä sen avulla meillä on kontakti siihen toiseen ihmiseen, jonka kanssa arkea jaamme. Eihän mikään ihmissuhde pysy yllä, ellei sitä tavalla tai toisella vaali? Rakkaus on itselleni myös valintoja, joilla kunnioittaa kumppaniaan. Se on toisinaan myös toisen itsensä edelle laittamista ja omasta edusta luopumista. Rakkaus ei ole itsekäs, vaan se on terveissä määrin epäitsekäs.

Moniko loppupeleissä on tänä päivänä epäitsekäs? Moniko on valmis asettamaan toisen edun itsensä edelle? Siitä huolimatta, että ajattelen toisinaan rakkaudesta hieman kyynisesti enkä meinaa uskoa ihmissuhteiden pitkäkestoisuuteen, haluan sisimmässäni uskoa siihen, kuinka vielä on olemassa aitoa rakkautta, joka ei ole heti ensimmäisen puolivuotisen jälkeen nurin. Haluan uskoa, että samalla tavalla kuin kertakäyttömuoti väistyy, väistyvät kertakäyttöiset ihmissuhteet. Koskaan ei pidä yleistää ja jos itsekin ajattelen tavalla, jolla ajattelen, olen varma monen muunkin näin ajattelevan. Toisaalta haluan myös sen sanoa, ettei väkisin tulisi koskaan parisuhdetta jatkaa, koska päätös. Eli mielestäni päätös ei ole vastoin tahtoa toisen valitsemista joka päivä uudestaan. Jos suhde kuolee ja huomataan ettei olla enää kuin kavereita jos sitäkään, en tiedä onko tuollaisessa suhteessa järkeä? Mutta jotta tuollaiseen tilanteeseen ei ajauduta, tulisi se päätös olla konkreettisena arjessa ja sen mukaan toimia. Ja tunne tietenkin helpottaa päätöksien tekemistä ja niissä pysymistä. Kun toista rakastaa, on helpompi tehdä joka päivä valinta yhteisen elämän puolesta.

Miten sinä ajattelet? Onko rakkaus tunne vai päätös, vai kenties molempia?

Kuvat: Iines Aaltonen

Suhteet Parisuhde Rakkaus Syvällistä