Tänä päivänä yhä useampi haaveilee etätyön mahdollisuudesta ja yhä useammassa työpaikassa se alkaa olemaan mahdollista edes osan viikkoa. Muistan kuinka vielä viisi vuotta sitten haaveilin siitä, että olisin omien aikataulujen herra eikä joka aamu olisi pakko raahautua kello kahdeksan ja yhdeksän välillä toimistolle. Silloin etänä työskentely kuulosti korvaani sulalta mahdottomuudelta, vaikka siitä tosiaan unelmoin. Nyt olen ollut tuollaisessa etätyön mahdollistavassa tilanteessa jo parin vuoden ajan, enkä voisi enää kuvitellakaan palaavani työskentelytapaan, jossa tulisi olla joka aamu paikassa x tiettyyn kellonaikaan. Toki jokaiseen viikkoon mahtuu myös tapaamisia, tilaisuuksia tai palavereita, joissa on oltava sovitusti, mutta siitä huolimatta kaikki on käsissäni ja voin itse suuresti vaikuttaa aikatauluihini. Suurimman osan ajasta työskentelenkin tavalla tai toisella etänä, vaikka teen nykyään muitakin sosiaaliseen mediaan liittyviä töitä blogin rinnalla. Veikkaan etten kovin herkästi enää ei etätyön mahdollistavaan palkkatyöhön lähtisi, sillä niin vahvasti olen rakastunut tähän vapauteeni tehdä töitä missä tahansa!

Samaan aikaan kun etätöiden mahdollisuutta ihastellaan ja siitä kenties haaveillaan, on pakko sanoa ettei se sovi kaikille. Veikkaan tämän asian jakavan meidät ikään kuin kahtia – joukkoon, jolle etätyöskentely on luontevaa ja toimivaa sekä heihin, joille se ei sovi ollenkaan. Mielestäni tässäkin asiassa on tärkeää miettiä, mitkä ovat omia vahvuuksia ja missä oma työskentely luonnistuu parhaiten? Jos etänä työskentely on saamatonta piiperrystä, silloin se kannattaa unohtaa. Ja jos taas etätyön mahdollisuudesta haaveilee, sitä kannattaa ehdottomasti kokeilla mikäli se yhtään kiehtoo! Mielestäni on hienoa että nykypäivänä erilaiset työskentelytavat lisääntyvät eikä enää ole kiveen kirjoitettua että töitä tulee tehdä maanantaista perjantaihin kahdeksan ja neljän välillä. Moni tekee töitä viikonloppuisin ja pitää arkivapaan, tai mahdollisesti tekee nelipäiväistä viikkoa. Kun maailma menee eteenpäin, sama käy onneksi työelämälle ja sosiaalisen median kehitys on mahdollistanut yhtä useamman etätyön mahdollisuudet. Kun töitä tehdään koneelta käsin, sitä voi käytännössä tehdä mistä vaan ja jopa mihin aikaan tahansa.

Tänään haluankin pureutua aiheeseen nimeltä etätyöskentely ja jakaa kanssanne etätyön plussia sekä miinuksia omien kokemuksien pohjalta. Mitä asioita itse arvostan etänä työskentelyssä ja mitkä asiat puolestaan koen huonoina tai haastavina?

PLUSSAT:

Vapaus tehdä töitä missä ikinä haluaa ja mihin aikaan tahansa

Tämä on ehdottomasti etätyöskentelyn paras puoli! Se ei nimittäin katso aikaa eikä paikkaa, vaan töitä voi tehdä vapaasti missä ja milloin tahansa. Sijaintini ei siis ole kiveen kirjoitettu, vaan kunhan netti toimii, voin työskennellä vaikka Malediivien auringon alta – kuten viime vuonna tein. Etänä työskentely mahdollistaa myös ekstempore muutokset aikatauluissa ja sallii maanantaiväsymyksessä kotiin jäämisen. Myöskään flunssat eivät äidy niin pahoiksi, sillä jo heti ensimmäisenä flunssapäivänä voi jäädä suosiolla kotiin lepäämään ja mahdollisesti myös etäillä. Tosin kaikille kotoa työskentely ei sovi ollenkaan, mutta itse lukeudun heihin, joille se sopii loistavasti! Uskokaa tai älkää, mutta olen kaikista tuotteliain silloin kun työskentelen kotoa käsin. Ja kenellekään ei liene uutta jos sanon nauttivani vapaudesta ja siitä tunteesta, etten ole sidottu yhteen paikkaan. Tällainen tapa työskennellä sopii itselleni parhaiten ja nautin siitä todella paljon.

Tuottavuus

Tätä jo edellisessä kohdassa sivuutin, mutta koen etätyöskentelyn erittäin tuotteliaaksi. Kun aikaa ei mene mihinkään ylimääräiseen (matkat, jatkuva höpöttely muiden kanssa…), voi kaiken fokuksen keskittää itse töihin ja niiden tekemiseen. Tokikaan en tarkoita etätyöllä aina kotoa työskentelyä, vaan se voi tapahtua esimerkiksi lähikahvilassa tai vaikka lounasravintolassa, jossa on tietenkin aina omat häiriötekijänsä. Mutta itse huomaan että rennompi ympäristö toimii kohdallani tuotteliaisuutta lisäävänä tekijänä verrattuna siihen, jos istuisin joka päivä toimistolla siinä samalla tuolilla. Koen yksin työskentelyn myös siinä mielessä tuotteliaaksi, ettei kukaan keskeytä sitä mitä teen, vaan voin keskittyä siihen sataprosenttisesti. Harrastan usein myös sitä että laitan puhelimen äänettömälle ja suljen turhat netin välilehdet jos minun tulee hoitaa joku asia ilman keskeytyksiä. Älypuhelin on nimittäin ehkä pahin keskittymiskyvyn pilaaja jos johonkin asiaan tulee paneutua huolella.

Tyytyväisyys

Koska olen luova ihminen, jolle on tärkeää vapaus toimia tavallaan, olen kaikista tyytyväisin silloin kun voin työskennellä vapaasti myös etänä mikäli näin haluan. Eli etätyö lisää omalla kohdalla tyytyväisyyttä työhön ja ylipäänsä elämään. Työ näyttelee ainakin omassa elämässä sen verran suurta roolia että jos siitä en pitäisi, olisi elämäni aika kurjaa! Tästä syystä näkisin että jokaisessa työpaikassa tulisi olla edes jonkinlainen etätyön mahdollisuus, sillä se lisää usein ainakin osan työntekijöistä tyytyväisyyttä. Kun työntekijä on tyytyväinen, hän on myös huomattavasti parempi työntekijä ja varmasti saa enemmän aikaan kuin tyytymättömänä! Itse uskon siihen että ilon ja hyvän fiiliksen kautta tekeminen toimii aina paremmin kuin väkisin vääntäminen.

Ei tarvitse laittautua

Yksi etätyön parhaista puolista on ehdottomasti se, ettei joka päivä tarvitse laittautua, vaan töitä voi tehdä vaikka yöpaidassa ja hiukset röllipeikkona. Ei sillä että ulos lähtiessä tarvitsisi aina laittautua, mutta kyllä muistan, miten aikanaan joka aamu toimistolle mennessä tuli edes jonkin verran siistiydyttyä. Ja yleensä jos lähden kaupunkiin, kyllä edes jonkin verran laittaudun ihan vaan tavan vuoksi. Kotona asu on tosiaan vapaa ja se on oikeasti aika ihanaa etenkin maanantaisin!

MIINUKSET:

Vaatii itsekuria ja taitoa johtaa itseään

Vaikka suurimman osan ajasta koen olevani hyvä johtamaan omaa työskentelyä, valehtelisin jos väittäisin ettei meneillään oleva henkilökohtaisen elämän kriisi vaikuttaisi työntekoon enemmän silloin, kun teen töitä kotoa versus että olisin toimistolla muiden parissa. Eli etänä työskentely vaatii ehdottomasti tietynlaista itsekuria ja taitoa olla itsensä herra verrattuna siihen, jos töitä tekee muiden keskellä toimistolla. Tuollaisina päivinä etätyö on sekä kirous että siunaus. Kun päällä on joku tilanne, on tavallaan ihanaa ettei tarvitse lähteä mihinkään, kun samaan aikaan taas ahdistaa kotona pyöriminen ja ajatuksien yksitoikkoinen kiertokulku. Eli etänä työskentely tosiaan vaatii itsekuria ja taitoa pitää langat käsissä oli tilanne mikä hyvänsä. Kaikille tällainen ei sovi ollenkaan, sillä moni ei pysty työskentelemään vaihtelevassa ympäristössä tai edes kotosalla. Usein kuulen kertomuksia siitä, miten kotona ollessa tulee ravattua jääkapilla jatkuvasti tai esimerkiksi siivottua töiden lomassa. Itse taas huomaan että kotona pienet tauot ovat helpompia toteuttaa kuin toimistolla ja ne ihan oikeasti lisäävät tuotteliaisuutta. Enkä muuten todellakaan ravaa jääkapilla huvikseen, vaan ennemmin joudun melkeinpä muistuttamaan itseäni syömisestä!

Vuorovaikutuksen heikkous

Muistan ajan, jolloin kirjoitin blogia lähestulkoon viitenä päivänä viikosta pelkästään kotoa enkä nähnyt juurikaan kollegoita, kääntyi etätyö ikään kuin minua vastaan. Tuollainen tyyli ei siis sovi itselleni ollenkaan, sillä vaikka viihdyn yksin ja olen kotoa käsin töitä tehdessä kyllä tuottelias, kaipaan myös vuorovaikutusta muiden kanssa. Kaipaan siis myös sitä että saan jakaa ajatuksia, jutella ja vaihtaa kuulumisia muiden kanssa. Etenkin bloggaajana kaipaan kollegan vertaistukea, sillä blogiin liittyvät asiat ovat niitä, joista harvoin puhun muille ystävilleni. Tokikaan etätyötä ei tarvitse aina tehdä yksin ja kahvilaan voi mennä kollegan kanssa, mutta lähtökohtaisesti verkosto ja yhteisö on asia, joka on kultaakin kalliimpaa! On tärkeää että omaa työkavereita, joiden kanssa voi jakaa ajatuksia ja jotka ymmärtävät työtä, jota teet. Noudatan tässä kultaista keskitietä, eli välillä työskentelen yksin ja kotona omissa oloissa, kun taas toisinaan kollegoiden kanssa. Pyrin pitämään näiden kahden asian välillä tasapainon ja tekemään molemmilla tyyleillä töitä viikoittain.

Työaikojen puute

Nyt päästään siihen ongelmaan, jonka koen henkilökohtaisesti usein haastavaksi. Eli työn ja vapaa-ajan raja on hyvin häilyvä ja välillä havahdun siihen, etten ole pitänyt vapaapäiviä viikkoihin. Kun tekee paljon töitä etänä, on omien rajojen asettaminen paikoitellen hankalaa, sillä työt ovat koneella ja samalla kotosalla. Omalla kohdalla suuren haasteen asettaa toki myös se, että blogi on toinen päätyöni ja se on hyvin hallitsevaa. Kukaan ei tee päivityksiä puolestasi ja joka päivä tulisi tuottaa jotain uutta inspiroivaa sisältöä. Välillä mietin, eihän elämä mene ohitse töitä tehden? Mitkä asiat painavat loppupeleissä vaakakupissa eniten? Mutta noin yleisesti tosiaan työaikojen itselleen asettaminen on hankalaa ja itse en osaa tuota taitoa oikein edelleenkään, vaikka olen tässä pari vuotta jo oman itseni herra ollut! Kai sitä jonkinlainen työnarkomaani sitten on…

Noin yleisesti olen ehdottomasti etänä työskentelyn puolesta puhuja, sillä uskon sen lisäävän monissa tapauksissa työntekijän tyytyväisyyttä!

Millaisia ajatuksia etätyö teissä herättää? Oletteko enemmän toimistorottia vai kotihiiriä=