Tämän päiväinen aihe tuli mieleeni kun mietin taannoin, miten paljon epävarmoja tekijöitä elämässäni on ollut viime kuukausina. Olen sietänyt tavallista enemmän epävarmuutta niin ihmissuhteissa kuin työssäni blogin osalta ja valehtelisin jos sanoisin, ettei tuolla ole ollut vaikutusta. Jätettyäni pari vuotta sitten tasaisen tulonlähteen ja ryhdyttyäni tienaamaan projektiluonteisesti freelancerina ja kevytyrittäjänä, heittäydyin epävarmuuden tunteeseen, jonka tiesin jatkuvaksi. Vaikka minulla on tälläkin hetkellä säännöllistä tuloa muutamasta eri paikasta, mikään ei ole koskaan loppupeleissä täysin varmaa, koska minulla ei ole vakituista työsuhdetta mihinkään ja tämä siis täysin omasta tahdostani. Nyt kun yrittäjyys on itselleni ajankohtainen juttu, tulen sitäkin avaamaan tässä kevään mittaan hieman enemmän, tosin tämän päivän aihe se ei ole, vaikka liitännäinen kyllä. Mutta elän tosiaan jatkuvasti pienessä epävarmuudessa, joka on valintani. Välillä elämä myös heittää eteen asioita, jotka saavat kaiken entistä epävarmemmaksi ja tuollaisia seikkoja elämässäni on ollut muutamia viimeisen kolmen kuukauden sisään. Tästä syystä aihe tuntui sellaiselta, jota haluan tänään teille avata. Miten minä siedän epävarmuuden tunnetta ja osaan olla stressaamatta, vaikka tulevaisuuteni olisi monelta osin kysymysmerkkejä täynnä?

Kun mietitään järjellä, sietää herkempi ihminen huonosti epävarmuutta koska herkälle on hyvin tyypillistä stressata asioista. Olen tässä mielessä hieman kaksijakoinen kaksonen, sillä siedän huonosti epävarmuutta ihmissuhteissa kun taas esimerkiksi työelämässä siedän sitä nykyään yllättävän hyvin. Eli osa epävarmoista asioista on sellaisia, joita stressaan koko kehollani ja tätä siis tapahtuu, mikäli olen ihmissuhteessa, jossa en koe oloani sataprosenttisen turvalliseksi. Sitten taas jos mietitään tilanne, etten ole varma mikä on työllistymiseni parin kuukauden päästä, en osaa tuota murehtia. Saatan kyllä miettiä asiaa ja antaa sille ajatuksistani tilaa, mutta samanlaista kokonaisvaltaisesti kuormittavaa stressiä en aiheesta koe ja osaan mennä päivä kerrallaan asenteella – luottaa siihen että kaikki järjestyy. Tällä hetkellä moni asia on hyvin epävarmaa ja rehellisyyden nimissä, en ole miettinyt kesää pidemmälle elämääni. Näen epävarmuuden sietämisen jonkinlaisena taitolajina ja sellaisena, jota voi myös harjoittaa. En todellakaan tarkoita että tulisi ehdoin tahdoin hakeutua epävarmaan elämäntilanteeseen, mutta tietyissä määrin epävarmuuden sietäminen on hyvä taito hallita!

Elämä on jatkuvaa muutosta. Elämässä tapahtuu paljon asioita ja elämä myös vie meitä toisinaan ennalta arvaamattomiin tilanteisiin. Sinä hetkenä kun ajattelet että kaikki on niin täydellisesti, saattaa seuraavana päivänä elämältä pudota pohja. Eli tietynlainen pieni epävarmuus elämään kuuluu aina, mutta paljon voimme siihen omilla valinnoilla vaikuttaa. Heikosti epävarmuutta sietävät henkilöt turvaavat työllistymisensä vakituisella työsopimuksella ja kenties jatkuvalla puskurirahastoon säästämisellä, jolloin eteen ei tule tilannetta, josta ei selviäisi taloudellisesti. Taloudellisen epävakauden sietäminen on ehkä yksi hankalimmista ja siksi kovin moni ei heittäydy ns. tyhjän päälle, vaan miettii elämäänsä hyvin kauaskantoisesti. Itse en ole oikein koskaan osannut rahasta stressata, mikä lienee sitten peruja kotoa. Vaikka joskus kauan sitten oli niitä aikoja kun tilillä oli 20 senttiä viikko ennen palkkapäivää, en silti stressannut. Olen myös viime vuosina huomannut, miten pienessä hetkessä asiat useimmiten muuttuvat. Jos tällä hetkellä ajattelen etten tiedä vielä kesäkuusta – parin viikon päästä tilanne saattaa olla vallan toinen. Hyvin monta kertaa olen siis nähnyt elämän kantavan voiman ja sen, kuinka ikään kuin puskista tuleekin jotain uutta siinä kohtaa kun ajattelee, ettei mikään mene kuten toivoisi. Tämän samaisen stressaamattomuuden taidon kun vielä saisin sinne ihmissuhteiden puolelle, olisin tyytyväinen.

Toisaalta olin minäkin aikoinaan se, joka halusi aina etsiä uuden työn ennen kuin irtisanoutui vanhasta ja harkitsi siirtoja tarkkaan. Olin jopa useamman vuoden tilanteessa, jossa en enää saanut työstäni juurikaan irti, mutta en uskaltanut tehdä muutoksia nimenomaan taloudellisista syistä. Vasta sen jälkeen kun otin askeleen kohti epävarmuutta, tuon kanssa on oppinut hienosti elämään. Veikkaan etten välttämättä tänä päivänäkään olisi tässä, ellei tilanne olisi ikään kuin pakottanut minua pärjäämään hetken freelancerina ilman säännöllistä tuntityösopimusta. Tarkoituksenani oli siis alkuun elättää itseni hetkellisesti blogilla ja katsella samalla jotain muuta, kunnes nyt tosiaan havahduin siihen, että tuosta muutoksesta on kohta kaksi vuotta aikaa. Tähän ajanjaksoon on mahtunut monenlaisia tilanteita, mutta aina jokainen niistä on järjestynyt! Vaikka tällaiselle elämäntyylille on tyypillistä edetä ajatuksen tasolla päivä tai viikko kerrallaan, silti raha-asioissa sitä oppii katsomaan kauaskantoisemmin. Sitä ikään kuin elää jatkuvasti ”pahan päivän varalle” tyyppisesti ja miettii, mitä jos tulisikin kuukausi, ettei rahaa tulisi penniäkään?

Ylipäänsä olen opetellut ajattelemaan niin, etten pysty kontrolloimaan kaikkea – tai oikeastaan mitään elämässä. Tätä samaa sääntöä opettelen siellä ihmissuhteiden saralla, sillä en voi ikinä ohjailla toisen ihmisen tunteita, ajatuksia tai päätöksiä. Jokainen ihmissuhde on aina riski ja tiedostamme kuinka riskeistä voi seurata joko hyvää tai huonoa. Kuten jo mainitsin, ihmissuhteissa olen huono sietämään epävarmuutta ja jos koen noita tunteita, reagoin siihen. Tämä on asia johon haluaisin oppia sitä samaa kykyä sietää epävarmuutta, sillä epävarmuus on seikka, joka elämässä tulee vaan hyväksyä. Murhe on loppupeleissä niin turhaa ja altistaa meitä monille negatiivisille asioille, kuten esimerkiksi ahdistukselle ja stressille. Ja jos oikein pitkälle miettii – usein murehtiminen vie meiltä fokuksen pois tästä hetkestä ja käytännössä murehdimme jostain sellaisesta, joka on jonkinlainen oletus tai illuusio tulevasta ja jota ei ole olemassa. Järjen tasolla jokainen varmasti tuon oivaltaa, mutta käytännön tasolla asian sisäistämiseen ei auta kuin toisto ja harjoitus – se että opettelee kuin pieni lapsi lukemaan, eikä murehdi tai stressaa jostain, mikä ei ole omissa käsissä.

Täällä tosiaan siedetään epävarmuuden tunteita hieman vaihtelevasti – asiasta riippuen, mutta kieltämättä viime kuukaudet ovat näyttäneet itselleni jälleen paljon itsestäni myös tällä saralla. Vaikka suurempi epävarmuus on omassa elämässäni nyt vain väliaikainen tila, elän silti siinä jatkuvassa pienessä epävarmuudessa. Yllättävän hyvin epävarmuudessa oppiikin elämään ja omalla tavallaan siihen liittyy jotain sellaista, joka myös kiehtoo. Jos en nauttisi esimerkiksi tämän hetkisestä elämäntilanteestani ja vapaudesta, tuskin työskentelisin kuten nyt työskentelen. En todellakaan sano että epävarmuus olisi mikään tavoiteltava olotila millään elämän osa-alueella, eikä se siis sovi kaikille. Itsekin ajattelin aikanaan, ettei se sopisi minulle, mutta mitä ilmeisemmin kaikkeen tosiaan tottuu. Olen oivaltanut sen, että se mitä ajattelee olevansa tai minkälaisten asioiden ajattelee itselleen sopivan, ei aina ole totuus vaan se on oma mielikuva itsestä, joka muuten todella usein on vielä hyvin rajoittunut!

Miten te siedätte epävarmuutta? 

Kuvat: Taru Tammikallio