15 tapaa/piirrettä minussa, joista haluaisin eroon

Meistä jokaisella on jotain huonoja tapoja ja piirteitä, joista haluaisimme eroon. Myös minulla on tällaisia, jotka ärsyttävät ehkä eniten itseä, mutta varmasti välillä myös muita. Etenkin parisuhteessa on tullut huomattua, miten joku sellainen tapa saattaa häiritä toista, jota ei ole itse tullut aikaisemmin edes ajatelleeksi. Ajattelen niin, että huonoista tavoista voi päästä eroon luomalla tilalle uusia, parempia tapoja ja opettelemalla niistä pitkäjänteisesti pois. Piirteet taas ovat syvemmällä meissä, sillä ne ovat jo lapsuudessa ja kasvuympäristössä opittuja selviytymiskeinoja. Myös temperamenttierot vaikuttavat siihen, millaisia olemme ja miten käyttäydymme. Halusin tänään listata teille 15 tapaa/piirrettä, joista haluaisin itsessä eroon.

Viime tipassa (tai pari minuuttia myöhässä) oleminen, on huonoista tavoista/piirteistäni ehkä ärsyttävin. Inhoan myöhästellä tai sännätä kiireellä paikasta toiseen. Osa on varmasti aina rennosti myöhässä, mutta itse otan paineita siitä, jos myöhästyn, ja koen tästä myös huonoa omaatuntoa. Tämä on hyvin ominainen piirre minussa, sillä olen aina ollut viime tipan ihminen ja aikaoptimisti. Toisaalta tämä on myös asia, jota olen alkanut pikkuhiljaa itsessä työstämään ja nykyään pyrin siihen, että olen paikalla mieluummin tasalta kuin kaksi minuuttia yli. Todellisuudessa parin minuutin myöhässä olo ei varmasti ärsytä kovin montaa, mutta itseäni se ärsyttää itsessä sitäkin enemmän.

Jätän tavaroita pitkin poikin lattioille, sängyn päälle ja tasoille. Tämä on piirre, johon olen kiinnittänyt huomiota erityisesti nyt suhteen myötä, kun toinen on huomautellut siitä, miksi sängyllä on läjä tavaraa tai avaimet pyörii eteisen lattialla. Tämä on syy myös siihen, miksi hukkaan säännöllisesti kaikkea, sillä tavaroilla jne. ei ole selkeitä omia paikkoja, joissa ne poikkeuksetta olisivat.

Tiskaan aina vain osan tiskeistä ja jätän altaaseen vähintään läjän aterimia odottamaan seuraavaa kertaa. Tämä on vähän typerää, mutta en jaksa tiskata kerralla kaikkea.

Olen ihmisten suhteen välillä vähän mustavalkoinen, vaikken haluaisi.

Maksan laskut usein myöhässä. Näin ei ole siksi, ettei rahaa olisi niitä maksaa, vaan kyse on silkasta huolimattomuudesta. Etenkin laskut, jotka tulevat sähköpostiin, ovat pahimpia!

Valvominen on asia, joka on varmasti ikuisesti yksi huonoista tavoistani, josta haluaisin eroon, mutta josta en meinaa päästä eroon! Välillä onnistun muuttamaan rytmiä parempaan suuntaan, kunnes taas lipsun siihen, että menen yhdeltä nukkumaan. Olen luontaisesti ilta- ja yöihminen, jonka vuoksi tämä on itselleni aivan äärimmäisen hankalaa.

Ikävien ja epämiellyttävien asioiden pitkittäminen, joista nyt ensimmäisenä mieleen tulee kirjanpito  ja hammaslääkärissä tai lääkärissä käynti. Mikä siinä onkin, että joitain asioita pitkittää pitkittämistään, vaikka samalla tietää, että ne tulee kuitenkin hoitaa?

Suorapuheisuus on ehkä osan mielestä hyvä piirre, mutta monen mielestä varmasti myös huono sellainen. Inhoan epärehellisyyttä, enkä osaa feikata pitäväni jostain ihmisestä tai asiasta, josta en pidä. Inhoan myös miellyttämistä ja sitä, että esitetään jotain sellaista, mitä ei oikeasti olla tai ajatella. Suoruus jakaa ihmiset pitkälti kahteen koulukuntaan. Oman kokemuksen mukaan vähemmän suorat eivät useinkaan osaa arvostaa suoraa puhetta, sillä he eivät itse puhu asioista suoraan ja siksi suoruus särähtää korvaan. Toki on myös heitä, jotka eivät pysty suoruuteen, vaikka haluaisivat. Jos ei ole suora, saattaa olla usein tilanteissa, joissa ei haluaisi olla, koska ei ole uskaltanut olla rehellinen siitä, mitä ajattelee. Eli olen tästä piirteestä itsessäni kahta mieltä. Välillä se ärsyttää aika paljonkin, sillä helpommalla pääsisi, jos ei ikinä puuttuisi mihinkään tai sanoisi suoraan. Samaan aikaan pidän suoruutta kuitenkin myös joissain tilanteissa vahvuutena ja piirteenä, jonka avulla mm. muutetaan asioita.

Olen tosi omistautunut ja ”omieni puolustaja”. Jos jotain läheisistäni loukataan, olen varmasti etunenässä puuttumassa asiaan ja tämän myötä tietenkin mukana sopassa, jossa minun ei tarvitsisi olla.

En yleensä usko ensimmäisellä kerralla, enkä etenkään toisen käskystä. Kaikki pitää kokea kantapään kautta. Jääräpää, mikä jääräpää.

Kun olen stressaantunut ja minulla on huolia, vetäydyn kuoreeni. Toivoisin, että voisin puhua avoimemmin huolista ja murheista, mutta olen edelleen tässä asiassa aika lapsen kengissä.

En ikinä jaksa pestä hampaita heti herättyäni, vaan pesen ne aina vasta aamiaisen jälkeen.

Jos petyn johonkin ihmiseen, minun on vaikea päästä tuosta pettymyksestä yli. Toivoisin voivani olla sellainen, joka on nopeasti yli kaikesta ihmissuhteisiin liittyvästä, mutta minulla ottaa aikansa palautua. En myöskään luota ihmisiin kovin helposti ja olen poikkeuksetta vähän epäileväinen ihmisten tarkoitusperistä.

Minulla on paha tapa rääpiä ja näprätä hiuksia sekä päänahkaa. Erityisesti, jos hiukset ovat yhtään likaiset, en vaan pysty pitämään sormiani erossa tukasta.

Olen hyvin tarkkailevainen ihmisiä kohtaan. Usein tämä ärsyttää itseäni, sillä huomaan erilaiset äänenpainot, ilmeet ja eleet, joita en vaan voi jättää rekisteröimättä. Tämä piirre on tavallaan kyllä hyväkin puoli, sillä minua ei ole helppo huijata, mutta monesti toivoisin voivani olla ennemmin vähän ”hömelö”– sellainen, joka ei huomaa aivan kaikkea, eikä kiinnitä kaikkeen (välillä turhaankin) huomiota.

Onko teillä jotain piirteitä tai tapoja, joista haluaisitte eroon? Voitteko samaistua johonkin kohdista? ☺️

Puheenaiheet Oma elämä Ajattelin tänään Höpsöä

Life lately – Hyvää ja huonoa

Kulunut viikko on hujahtanut vauhdilla. Jos rehellinen olen, tähän viikkoon olisin toivonut enemmän rauhaa ja seesteisyyttä. Välillä on kuitenkin näitä viikkoja, joina tuntuu, että kaikki leviää käsiin ja itku on lähellä. Tämä viikko on ollut juuri sellainen, kun olen käynyt hetkellisesti oman jaksamisen äärirajoilla ja on tuntunut sille, etteivät vuorokauden tunnit riitä kaikkeen, mitä tulee tehdä. Tämän vuoksi myös blogi ja oma some ovat jääneet taka-alalle. Itsehän olen aina ollut herkkä stressille, mutta nykyisen työni myötä kasvattanut rutkasti paineensietokykyä. Yritän aina ajatella palan kerrallaan ja tehdä asiat pikkuhiljaa valmiiksi, jotta en kuormitu liikaa. Aina tämä ei kuitenkaan onnistu, jos eteen tulee jotain yllättävää, joka vie paljon työtunteja. Nykyisessä työssäni minulla on paljon vastuuta ja hoidan käytännössä isommatkin projektit alusta loppuun yksin. Eli selkokielellä, vien vaikuttajakampanjat alusta loppuun saakka ja tuohon matkaan mahtuu aika paljon, etenkin, jos eteen tulee jotain ennalta arvaamatonta lisätyötä, johon ei ole osannut varautua. Toisaalta samaan aikaan rakastan sitä tunnetta, kun onnistun ja selviän kiperämmästäkin tilanteesta.

Sain tällä viikolla myös uuden kollegan, jonka perehdytin työhönsä. Hän alkaa bookkaamaan minulle tapaamisia ja uskon siihen, että saadaan hommaan uutta draivia! Parastahan tässä on se, että kyseinen henkilö on ystäväni ja tiedän hänen olevan äärimmäisen kunnianhimoinen kaikessa, mitä tekee. Siispä innolla odotan yhteistyötämme, vaikka sitä sanotaankin, ettei ystävän kanssa kannata tehdä töitä. Nykyään se on tietenkin eri asia, kun ollaan etänä ja eri paikoissa. Uskonkin, että yhteistyö sujuu ja tämä on mahdollisesti alku jollekin uudelle hyvälle.

Vaikka viikko onkin ollut uuvuttava ja yöunet jääneet lyhyiksi, silti tässä viikossa on ollut paljon myös hyvää. Yksi ihana juttu on ollut se tuki, jonka olen saanut kotona. Toni on lähetellyt minulle kotiin laskiaispullia ja tsempannut – tarjonnut jopa apuaan, vaikka hänellä on oma vaativa työnsä. On hienoa huomata, että rinnalla on ihminen, joka tukee ja ymmärtää, vaikka et olisi aina parhaimmillasi. Toisaalta lohdullista on tietenkin se, etten ole ainut, jolla on välillä stressiä työstä tai mistä tahansa. Työelämä on nykyään hyvin vaativaa ja ala, jolla toimin, hektinen ja kilpailtu. Muutama ystävistäni tekee saman tyylistä työtä kuin minä ja heidän kanssaan aiheesta paljon puhuneena, työt eivät lopu koskaan ja hommia riittää niin paljon, kun niitä jaksaa tehdä. Etenkin näin yrittäjänä, kun sohii useampaan suuntaan, ei kyllä sormia tarvitse pahemmin kotona pyöritellä. Tiedostan tietenkin myös sen, että olen niiden onnekkaiden joukossa, jotka eivät ole lomautettuina tai jääneet tyhjän päälle. Tämä on aina hyvä muistaa, vaikka ei se faktoja väsymyksestä kuitenkaan poista.

Väsymyksestä huolimatta, viikko ei ole ollut täysin katastrofi ja kuten sanoin, päiviin on mahtunut myös pieniä, hyviä asioita.

Näitä ovat olleet:

  • Täysi jääkaappi, sillä Toni kävi Lidlissä ostamassa koko viikon ruoat, joten minun ei ole tarvinnut ravata kaupassa, vaan olen voinut keskittyä täysillä oleelliseen. Ollaan muuten huomattu, että kerran viikossa isommat ostokset tekemällä säästää rahaa ihan mukavasti.
  • Pari uutta viherkasvia kodin ikkunalaudoilla. Voi kuinka rakastan kasveja ja toivon, että oppisin vielä pitämään ne hengissä. 💚
  • Treenit, joita on ollut vain parit tällä viikolla, mutta suhteessa kuluneeseen viikkoon vallan riittävästi. Odotan niin paljon, että tiet sulavat ja alkaa kevään juoksukausi. En ole hetkeen juossut ulkona, sillä on ollut sen verran kylmät kelit…
  • Valoisat ja aurinkoiset päivät ilahduttavat edelleen. Kevät ja kesä, tulkaa pikavauhdilla!
  • On suunniteltu jo kesää ja fiilistelty edessä siintäviä lomapäiviä. Itselläni on matkakuume, mitä sitä kieltämään, mutta en aio lähteä mihinkään ennen kuin se on enemmän sallittua. Ehkä loppuvuodesta sitten?
  • Viime viikonloppuna vietettiin ystävänpäivää ystävien kanssa, josta sain energiaa kuluneeseen viikkoon. Vaikka rennot viikonloput ilman suunnitelmia ovat parhautta, kyllä myös ihmiset ja  sosiaaliset kontaktit antavat positiivista energiaa.
  • Hyvä asiakaspalvelukokemus piristi! Käyn harvemmin kaupoilla, mutta eilen piipahdin Helsingin keskustan Zarassa hakemassa Tonille pienen lahjan (kiitokseksi, kun kestänyt minua tämän viikon 😁), ja sain kyllä ihan super hyvää palvelua miesten osastolla. Olin positiivisesti yllättynyt, sillä jostain syystä ajattelin, ettei Zarassa olisi erityisen hyvä palvelu? Hyvästä asiakaspalvelukokemuksesta tulee aina hyvä mieli. Sanoin tämän onneksi myös myyjälle, jotta hänkin sai kiitosta hyvästä työstä.
  • Hidas lauantaiaamu ja aamukahvit sängyssä. Viikonloppuisin voisin loikoilla sängyssä puoleenpäivään saakka, ja näin muuten usein teenkin. Rakastan kiireettömyyttä ja sitä, että kaiken voi tehdä omaa tahtia ja oman jaksamisen mukaan.
  • Tuiskun uusin albumi Master Workout, jonka olen kuunnellut jo pariin otteeseen. Tykkään todella paljon Antin äänestä, lyriikoista ja melodioista. Antti best.
  • Kuminauhatreenin löytäminen ja aivan erityisesti pakaroille! Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Ihanaa lauantain jatkoa ja kohti parempaa ensi viikkoa! ❤️

Hyvinvointi Oma elämä Ystävät ja perhe Ajattelin tänään