Asia jota olen paljon viime päivinä miettinyt, on kaupallisuus. Lähinnä siis omien somekanavien (blogi ja Instagram) kaupallisuus sekä se, miten paljon tuo kanavistani välittyy. Rehellisyyden nimissä aihe on itselleni hieman ristiriitainen. Periaatteessa tiedostan että kaupallisuus on hyvin tärkeää, jos halutaan myydä ja sitä kautta vaikuttaa ihmisiin. Jotta kykenen osittainkin elämään blogilla, on kaupallisia kampanjoita toteutettava, sillä ne ovat osa tulovirtaa. Toisaalta taas – olen kaikkea muuta kuin kaupallinen ja kulutukseen keskittyvä ihminen. Oletan tämän näkyvän blogistani, sillä postaukseni eivät ole täynnä mainoslinkkejä enkä sysää jokaisessa tekstissä ulos jotain kaupallista sisältöä. Blogissani on paljon pehmeitä arvoja ja nimenomaan henkilökohtaisuutta, joka saattaa toimia jopa kaupallisuuden karkottajana – ainakin tietyiltä osin. Veikkaan että yritykset jakautuvat hieman kahtia. On heitä jotka pitävät henkilökohtaisuudesta ja siitä että vaikuttaja kertoo tuotteesta/palvelusta aidosti, kun sitten taas on heitä, joille tärkeintä on vaan se että tulosta tulee hinnalla millä hyvänsä. Pakko myöntää että välillä katson joidenkin bloggaajien postauksia miettien, miten ihmeessä juuri tämä kyseinen henkilö on laitettu mainostamaan tätä kampanjaa? Kaikki eivät siis todellakaan sovi kaupallisessa mielessä kaikkeen ja onkin taito kyetä näkemään kokonaiskuva sen suhteen, miten ja kenen kanssa kaupallisia kampanjoita toteuttaa.

Ymmärrän että kaupallisuus saattaa ärsyttää tässä maailman ajassa, kun maapallo on tuhoutumassa ja se mitä tulisi mainostaa, on nimenomaan kestävät arvot sekä ekologisuus. Samaan aikaan kuitenkin myynti on tärkeää ja jos myynti monilla aloilla vähenee, menetetään työpaikkoja ja täten työttömyys lisääntyy. Aihe on mielestäni niin ristiriitainen näin omalta kannaltakin ajateltuna, sillä kyllähän sitä haluaa kannustaa ekologisuuteen, mutta samaan aikaan raha on edelleen vaihdon väline, jolla käytännössä elämme. Jos rahaa ei ole, ei ole toimeentuloakaan. Tietenkin aina kaikessa voi miettiä arvojensa kautta mitä mainostaa ja mitä ei, tai missä työskentelee. Voi olla kaupallinen oikeissa asioissa, kuten brändätä luonnonkosmetiikkaa ja ekologisia merkkejä. Itse pyrin tekemään kaupallisia kampanjoita yritysten kanssa, jotka sopivat teemalta blogiini ja ylipäänsä istuvat minulle. Toki varmasti on heitä jotka myyvät vaikka sielunsa rahasta ja ovat täten myös erittäin kaupallisia, mutta sekin on valintakysymys. Välillä en voikaan olla miettimättä, onko henkilökohtaisuus ja pehmeys tälläkin alalla huonosta? Miksi kovat arvot vaan edelleen voittavat niin usein kaikessa?

Olen viime aikoina pohtinut nimenomaan sitä omaa kaupallisuutta ja miten paljon olen valmis kaupallistamaan somekanaviani? Tällä hetkellä minulla on tyypillisimmin blogissa ehkä 1-2 kaupallista kampanjaa kuukaudessa ja mainoslinkein varusteltuja postauksia noin 3-5 kappaletta. Rehellisyyden nimissä affilinkkien avulla ei tänä päivänä enää tienaa juuri muuta kuin hiluja (tai en minä ainakaan), joten niitä en laskisi kovin suureksi tulonlähteeksi. Kaupalliset kampanjat sen sijaan ovat iso ja tärkeä osa tulovirtaa, joihin tulisi periaatteessa vieläkin enemmän panostaa. Samaan aikaan kuitenkin mietin, etten halua tehdä blogistani mitään mainossivustoa. Tai oikeastaan en halua kaupallisuudesta ns. hallitsevaa asiaa, jolloin joka toinen postaus olisi jonkinlainen yhteistyö. Haluan säilyttää blogissani aitouden ja samaistuttavuuden, enkä ahdistella ketään jatkuvalla mainostamisella, joka on myös vastoin omia arvojani. Toisaalta jokainen kaupallinen kampanja tuo mukana niitä lisätuloja ja rahavirtaa. Toimeentuloni kannalta onkin merkittävää, kuinka paljon teen kaupallisia kampanjoita. Vaikka hommat ovat pikälti omissa käsissäni, silti näitä asioita mietin – mikä on se suunta, johon haluan mennä? Pitäisikö myydä enemmän vai olla myymättä – jatkaa sellaisella linjalla, jolla on tähänkin asti menty? Onko mahdollista olla samaan aikaan sekä kaupallinen että maanläheinen, vai ovatko nuo kaksi asiaa aina automaattisesti ristiriidassa keskenään?

Moni varmasti sanoo tähän että kuuntele sydäntäsi ja toimi sen mukaan. Arvojaan vastaan ei kannata toimia, koska se paistaa aina läpi. Kaupallisuus onkin asia joka periaatteessa ärsyttää, mutta samaan aikaan se on ikään kuin pakollista siinä kohdin, jos jotain asiaa haluaa tehdä työkseen. Onkin haettava sellaista kultaista keskitietä ja luotettava siihen, että vuosien työ ja sitoutunut lukijakunta on monelle yritykselle sellainen, jota arvostetaan kaupallisempien blogien rinnalla. Lukijoita itselläni on kuitenkin kymmeniä tuhansia kuukausittain, joten mikään aivan pienin mikrovaikuttaja en koe olevani. Silti vaikka lukijakuntaa on, en ole kuitenkaan kaupallisimmasta päästä koska sisältöni on pitkälti henkilökohtaista ja maanläheistä.

Toisaalta – josko maanläheisyys tulisi olemaan se tulevaisuuden trendi, joka kiinnostaa yrityksiä enenevissä määrin? Tai näin toivoisin, mutta pelkäänpä pahoin että some etenee jatkuvasti kulutus keskeisempään ja nopeita arvoja vaalivaan suuntaan. Paljon puhutaan jopa blogien loppumisesta, johon en kyllä itse jaksa uskoa. Ehkä kymmenen vuoden sisällä voi tapahtua suuria muutoksia, mutta noin yleisesti, kyllä edelleen on lukijakuntaa, jota kiinnostaa pysähtyä hetkeksi muunkin kuin Instagram-kuvan äärelle.

Millaisia ajatuksia blogien/somekanavien kaupallisuus teissä herättää? Montako kaupallista kampanjaa on mielestänne kuukaudessa sellainen ”ei ärsyttävä” määrä blogeissa?

Kuvat: Iines / edit: minä