Negatiivisuus lisää negatiivisuutta ja positiivisuus puolestaan positiivisuutta. Jokainen on varmasti kuullut sanonnan, kuinka se mihin keskittyy, lisääntyy. Olen huomannut tämän elämässäni erittäin konkreettisesti lukuisia kertoja. Kun ajatuskehä pyörii negatiivisten asioiden ympärillä, mietin, miten kaikki on huonosti tai keskitän energiani valittamiseen, on olo jatkuvasti alakuloinen, uupunut ja ärtyisä. Kun taas fokus on hyvissä jutuissa, onnistumisissa ja valoisissa asioissa, olen energinen, pirteä ja iloinen. Aina emme tokikaan voi päättää miten mieli käyttäytyy, sillä melankolia ja masennus vievät synkkiin vesiin ihan jo tahtomattaankin. Tiedän henkilökohtaisesti, miten vaikeaa on ajatella positiivisesti vaikka haluaisi, jos mieli on ollut alhaalla pidemmän aikaa ja elämässä on solmukohtia, tunteiden patoamista tai ahdistuneisuutta. Näissä tilanteissa ei paljon positiivisuusteoria auta, sillä ongelmat ovat syvemmällä. Kuitenkin sellainen yleisvire on mielestäni aika pitkälti omassa päätäntävallassa jos mieli on muuten terve. Elämässä onkin kyse oman suhtautumistavan valinnasta, eli siitä, miten ottaa asioita vastaan ja miten suhtautuu niin hyvään kuin huonoonkin. Näkeekö kaikessa aina sen pahimman lopputuloksen, vai ajatteleeko positiivisen kautta?

Elämässäni on ollut ajanjaksoja etten ole uskonut pyyteettömään hyvyyteen tai esimerkiksi rakkauteen – niin surulliselta kuin se kuulostaakin. Olen ollut todella uupunut pettymysten seurauksena ja ajatellut pessimistisesti. Noina ajanjaksoina pelko on lisännyt pelkoa ja ahdistus ahdistusta. Ei ole auttanut vaikka muut ovat koittaneet valaa minuun uskoa ja toitottaneet, miten parempaa on tulossa. Se on jännä miten tuollaisessa negatiivisuuden kuplassa suorastaan ärsyttää se muiden positiivisuus, koska syvällä sisimmässäsi tiedät heidän olevan oikeassa. Voinkin nyt myöntää, että olin väärässä. Elämä kirkastui, on antanut paljon hyvää ja palauttanut uskoani hyvyyteen. Nykyään haluankin ajatella hyvän kautta ja vaikka elämä tuo edelleen eteen alamäkiäkin, uskon siihen että kaikki järjestyy – onhan näin käynyt lopulta aina ennenkin. Elämässä on myös paljon asioita, joihin emme voi vaikuttaa. Jo tästäkin syystä meidän tulee pyrkiä olemaan tietoisia, jolloin voimme vaikuttaa siihen, miten suhtaudumme. Itsetuntemus lisää tietoisuutta ja tietoisuus tosiaan antaa uudenlaista kykyä reagoida asioihin. Eli emme reagoi enää niin automaattisesti niillä vanhoilla toimintamalleilla, vaan pikkuhiljaa opimme reagoimaan eri tavalla.

Kehotankin keskittymään elämässä asioihin, joihin voimme vaikuttaa. Kun keskittää fokuksen niihin, se lisää optimistisuutta. Ihminen kun kaipaa onnistumisen tunteita ja sitä, että pystyy vaikuttamaan asioihin. Siksi mielestäni sellainen oman elämänsä ohjaksissa oleminen on tärkeää! Arkielämässä se, että keskittyy siihen, mitä tekee ja asettaa itselleen tavoitteita, on oman elämän hallintaa. Myös se että uskoo hyvään, on avain siihen että saa elämäänsä hyvää. Kun uskoo hyvään, sitä myös näkee elämässä herkemmin ne hyvät asiat. Kuten olen usein maininnut, esimerkiksi usko Jumalaan ja sen tuoma turva, perustuu mielestäni siihen että yksinkertaisesti uskoo riittävästi. Jos en usko Jumalaan, tuskin koen mitään ihmeellisiä hengellisiä kokemuksia tai saan turvaa Jumalasta. Eli usko johonkin lisää niitä tapahtumia, joihin uskoo, ja siihen perustuu mielestäni pitkälti nimenomaan hengelliset ihmeparantumiset sun muut karismaattiset ihmeet. Ja tätä samaa periaatetta voi siis todentaa muillakin elämän osa-alueilla. Aina tulee itse ensin riittävästi uskoa johonkin, jotta se voi olla omassa elämässä mahdollista. Uskonkin että ne henkilöt jotka uskovat itseensä ja tekemiseensä, saavat eniten asioita aikaan.

Jos mietin omaa elämääni tällä hetkellä, pyrin keskittymään asioihin, joihin kykenen vaikuttamaan. Eli esimerkiksi oma työ, hyvinvointi (niin henkinen kuin fyysinen) ja itsensä kehittäminen. Muiden ihmisten valintoihin tai tunnetiloihin en voi vaikuttaa, eli pyrin pois siitä että antaisin muiden elämän vaikuttaa omaani. Huomaan että olen paljon elämässäni elänyt muihin fokusoituen ja niin usein unohtanut itseni. Olen esimerkiksi löytänyt itsestäni paljon hyvää, kun olen keskittynyt omaan tekemiseen ja siihen, mitä osaan sen sijaan että vertailisin itseäni muihin. Olen havainnut, että osaan jopa paljon enemmän kuin olen uskonut osaavani ja niin monessa asiassa on ollut kyse siitä, etten ole uskonut itseeni riittävästi. Jos ja kun uskon itseeni sekä tekemiseeni, lisääntyy itsevarmuus ja tämän myötä sitä saa elämäänsä enemmän! Jos taas pelkään, epäröin ja jossittelen tai maalailen uhkakuvia, en tule varmasti missään onnistumaan tai saamaankaan yhtän mitään.

Tämä ei kuitenkaan ole mikään sormia napsauttamalla tapahtuva automaattinen muutos elämässäni, vaan olen yksinkertaisesti opetellut keskittymään enemmän itseeni ja voimavaroihini. Se on vaatinut työtä ja vaatii edelleen, mutta uskon sen kantavan jatkuvasti parempaan. Edelleen on osa-alueita, joissa olen reaktiivinen enkä aina kykene ajattelemaan hyvä edellä – kuten olen viime aikoina kirjoittanutkin, mutta jotkut muutokset tapahtuvat pikkuhiljaa. Tärkeintä on että uskon muutokseen ja siihen etten ole tuomittu olemaan traumatisoitunut jostain lopun elämää, vaan asioista on mahdollista eheytyä. Eheytyminenkin on pitkälti sitä, että uskoo muutokseen – keskittää energiansa hyvään lopputulemaan, joka häämöttää jossain tulevaisuudessa.

Tänään edessä on uusi viikko ja uudet haasteet! Toivottavasti teksti on hyvä muistutus jokaiselle siitä, miten paljon voimme vaikuttaa elämänlaatuumme fokusoitumalla oikeisiin asioihin. Keskitytään hyvään.

Oikein motivoivaa ja energistä viikon alkua jokaiselle!

Kuvat: Taru / edit: minä