5 hyvää syytä syödä terveellinen aamiainen

Vaikka en suoranaisesti olekaan aamuihminen saatikka aamuvirkku, rakastan aamiaista ja siihen panostan joka ikinen päivä. En koskaan lähde matkaan pelkän kahvin voimin, vaan huolehdin aina edellisenä päivänä että kaapissa on edes jotain terveellistä aamiaiseksi kelpaavaa. Hyvin tyypillisiä aamiaisia joita nautin, ovat omeletti kasvistäyttein, soijajogurtti herkullisten lisukkeiden kera, banaanipannarit sekä tuorepuuro. Se millaista aamiaista tykkään kulloinkin syödä, menee pitkälti kausittain. Viime keväänä taisin valmistaa lähestulkoon joka ikinen aamu banaanipannareita, kun nyt taas jo parin kuukauden ajan olen nautiskellut Alpron GO ON soija- tai kookosrahkaa marjojen, hedelmien, pähkinöiden ja muiden herkullisten lisukkeiden kera. Moni varmaan miettii enkö kyllästy, ja vastaus on että en – en ainakaan toistaiseksi. Monihan syö puuron aamiaiseksi vuodesta toiseen siihen koskaan kyllästymättä, vähän sama siis itsellänikin. Syön aamiaiseksi sitä mistä pidän ja mikäli mielihalut jonain päivänä ovat toisenlaiset, kuuntelen niitä. Jostain syystä tällä hetkellä en tiedä mitään parempaa kuin jogurttimaisen aamiaisen, johon on lisätty kaikkea herkullista lisuketta! Raikasta ja kylmää sen olla pitää.

Miksi sitten nauttia terveellinen aamiainen? Tai onko aamiainen pakollinen mikäli nälkä ei ole?

Itse en ole tosiaan koskaan joutunut näitä asioita koskaan pohtimaan, sillä aamiaisen syöminen on ollut minulle automaatio lapsesta lähtien. Sen minkä pienenä oppii, vanhana taitaa. Kun aamiaisesta tehdään jo lapsuudessa rutiini ja ns. pakollinen juttu, kantaa se aikuisikään saakka – kuten muuten moni muukin asia. Tiedän ettei kaikilla näin kuitenkaan ole ja moni on tottunut lähtemään aamuisin kotoa tyhjällä vatsalla tai starttaamaan päivän pelkän kahvikupillisen voimin. Usein tätä perustellaan sillä, ettei ole nälkä, joka ei mielestäni vaan ole kunnollinen selitys. Pahoinvoinnin ymmärrän, mutta silloinkin tulisi miettiä jotain muuta korvaavaa vaihtoehtoa kuin mustan kahvin kittaamista. Muistan ikuisesti sen, miten itselleni toitotettiin nuoresta pitäen, että jos juon kahvin tyhjään vatsaan, saa siitä herkästi vatsahaavan. Tuo neuvo on muuten kantanut tähän päivään saakka ja koskaan en juo kahvia ilman, että olen syönyt kahvin alle edes jotain.

Vaikka monelle aamiainen on varmasti itsestäänselvyys, aina löytyy henkilöitä, jotka laiminlyövät aamiaista kerta toisensa jälkeen. Tästä syystä halusin postauksen aiheesta kirjoittaa ja koota viisi tärkeää seikkaa, joiden vuoksi aamiaisen syöntiä kannattaa opetella. Uskon että aamiainen omalla pienellä osuudellaan parantaa elämänlaatua ja hyvinvointia. Vaikka kokonaisuus ratkaisee, kyllä aamiainen on yksi palanen suuremmassa palapelissä.

Keho käynnistyy uuteen päivään

Aamiainen ikään kuin herättää kehon toimintaan yön (eli paaston) jäljiltä. Aineenvaihdunta käynnistyy ja koneisto lähtee toimimaan! Itse ainakin huomaan että viimeisetkin väsymyksen rippeet katoavat, kun saan ruokaa elimistöön ja verensokerin kohoamaan. Mitä monipuolisemman aamiaisen syön, sitä tasaisemmin nälkäkin tulee päivän mittaan. Mikäli päivä taas lähtee käyntiin vaikka pelkällä banaanilla, keho menee ikään kuin hieman sekaisin eikä nälän tunne ilmene tasaisesti. Aamiainen siis tasapainottaa verensokeria ja auttaa hallitsemaan ruokarytmiä päivän mittaan. Itse pärjään aamiaisella helposti useamman tunnin ajan ja se jos mikä taas auttaa keskittymään muihin tärkeisiin asioihin, kuten töihin.

Positiivinen vaikutus mielialaan

Aamiainen piristää kun taas nälkä kiukuttaa. Uskon että nauttimalla aamiaisen olemme paremmalla tuulella eivätkä kiukun puuskat pääse yllättämään. Itse ainakin saan henkistä mielihyvää siitä, kun syön ihanan aamiaisen ja hemmottelen niin kehoa kuin mieltäni jo aamusta alkaen. Aloitankin aamut tavallisimmin töiden ääressä, joten jo tästäkin syystä tuo rutiini kuuluu poikkeuksetta jokaiseen arkipäivääni. Huomaan myös, että aamiaisen syönti hillitsee mieltä ja täten myös stressiä – asioihin on helpompi keskittyä ja fokus on siellä missä pitääkin. Liiallista kahvinjuontia joudun kuitenkin aamuisin välttämään, sillä kofeiinille olen yllättävän herkkä. Vihreä tee on muuten loistava vinkki tähän vuodenaikaan kaikille teille, jotka tykkäätte juoda kuumaa töiden lomassa.

Painonhallinta helpottuu

Jos aamiaisen laiminlyö kerta toisensa jälkeen, hidastaa se aineenvaihduntaa ja täten kerää kehoon herkemmin kiloja, turvotusta ja tukkoisuutta. Aamiainen siis tunnetusti helpottaa painonhallintaa, jonka vuoksi kaikille painon kanssa kamppaileville suositellaankin monipuolista ja terveellistä aamiaista. Vaikka itse en painon kanssa kamppailekaan, kyllä huomaan jos aamiainen jää syystä tai toisesta retuperälle. Tunne kehossa on tukkoinen ja tuntuu kuin nesteet eivät liikkuisi, saatikka keho toimisi normaalisti. Itselleni tällainen tunne tulee usein reissuilla, kun rytmit sekoittuvat ja aamiainen saattaa jäädä välistä, tai ruoka on jotain vallan muuta kuin olen tottunut syömään. Normaalia on että välillä kehon luontainen rytmi sekoittuu, mutta arjessa kannattaa kyllä pyrkiä tasaisuuteen. Tasaisuus rauhoittaa alitajuisesti mieltä ja täten myös keho on vapaampi stressistä, jolloin se toimii optimaalisesti.

Pysymme terveempinä

Itse uskon ruokavalion vaikuttavan suuresti vastustuskykyyn, terveydentilaan ja hyvinvointiin. Aamiainen yhdessä muiden aterioiden kanssa tukee terveyttä ja antaa täten eväät terveydentilan vaalimiseen. Tästä syystä terveellinen aamiainen todella kannattaa, sillä se parantaa myös yleiskuntoa. Usein olemme aktiivisimpia aamusta iltapäivään, jonka vuoksi suosittelen, että tuolla aikavälillä syödään mahdollisimman monipuolisesti. Toki elämässä on toisinaan rajoituksia ja itsekin ruokapäiväkirjoja tehdessä olen lukuisat kerrat havahtunut siihen, miten toisinaan laiminlyön nälän tunnetta, mutta tärkeintä on se että pyrkii noudattamaan hyvää rytmiä aamusta alkaen. Säännöllisyys tukee terveyttä ja pitää kehon kivassa balanssissa!

Aamiainen on vaan niin hyvää!

Viimeisenä mutta ei missään nimessä vähäisimpänä sanoisin, että aamiaisen syönti kannattaa jo ihan siitäkin syystä, että aamiainen maistuu niin hyvältä. Eri tavalla kuin vaikka lounas tai päivällinen – aamiainen on älyttömän herkullista. Toki tässäkin on kyse makumieltymyksistä, mutta itse välipalojen ystävänä rakastan kyhäillä aamiaista. Syönkin kymmenen kertaa mieluummin herkullisen brunssin kuin nautin kunnon ruokaa seisovasta pöydästä. Tykkään panostaa aamiaiseen aivan erityisellä tavalla ja niinä päivinä kun on aikaa sekä resursseja enemmän, teen oikein mielelläni kattavan aamiaisen/brunssin. Siispä jos inhoat aamiaisen syöntiä, kokeile panostaa siihen ja tee esimerkiksi jotain suosikki ruoistasi. Mikäli puuro ei siis ole makuusi, älä sitä syö. Kaikki väkisin syöminen turhauttaa, joten suosittelenkin aina etsimään niitä itselleen mieluisia vaihtoehtoja pakottamisen sijaan.

Näillä eväillä siis viikonloppua kohden!

Mikäli kaipaatte herkullisia aamiaisreseptejä, niin ohessa muutama blogissa jo aikaisemmin jakamani resepti:

Omeletti herkullisilla täytteillä

3 x suosikki tuorepuuroa

2 x ihanaa kaurapuuroa

Banaanipannarit

 

Ihanaa perjantaita ja halaus!

treeni-ja-ravinto

Mustasukkaisuus ihmissuhteissa

Kirjoitan tänään aiheesta, joka on keikkunut blogitekstien ”to do -listalla” jo pitkään, nimittäin mustasukkaisuudesta ihmissuhteissa. Mustasukkaisuus herättää jo sananakin varmasti monissa ajatuksia tai jopa kehotuntemuksia. Tyypillisimmin mustasukkaisuus nähdään ahdistavassa valossa, sillä se koetaan negatiivisena tunteena – jokainen tietää miltä tuntuu olla toisesta mustasukkainen, tai miltä tuntuu, kun toinen on minusta mustasukkainen. Osalla on kokemusta myös sairaalloisesta mustasukkaisuudesta, jolloin reaktio menee äärimmäisyyksiin ja tunteen taustalla vaikuttaa selkeästi traumat tai tunnelukot. Yksi tärkeä huomio mustasukkaisuuteen liittyen on, ettei kyseinen tunne liity aina parisuhteeseen, vaan mustasukkainen voi olla vaikka sukulaisesta tai ystävistäkin. Oikeastaan aina kun välitetään jostain ihmisestä, saatetaan häntä kohtaan kokea mustasukkaisuutta.

Itse näen mustasukkaisuuden jossain määrin terveenä asiana. Kuten mainitsin, aina kun välitetään toisesta ihmisestä, ei ole aivan sama mitä toinen puuhaa. Pieni mustasukkaisuus on siis täysin normaalia läheisissä ihmissuhteissa, mutta tässä kohtaa paino sanalla pieni. Omistushalu on jo vallan eri asia ja se tuhoaa ihmissuhteet. Siihen miten mustasukkaisuutta koemme tai koemmeko ollenkaan, vaikuttaa hyvin pitkälti koko ihmissuhdehistoria. Hylätyksi tulemisen kokemukset vahvistavat mustasukkaisuuden tunteiden kokemista ja jos tulemme parisuhteessa petetyksi, vaikuttaa se paljon siihen, miten kykenemme jatkossa ihmisiin luottamaan. Myös lapsuuden dynamiikka vaikuttaa, eli olemmeko jääneet sisarsuhteissa paitsioon vanhempien huomiosta vai saaneet sitä riittämiin. Monilapsiset perheet ovat usein ongelmallisia, sillä siellä jokainen yksilö ei välttämättä saa kaipaamaansa huomiota tai osa lapsista on enemmän vanhempien suosiossa kuin toiset.

Vaikka oma ihmissuhdehistoriani ei ole välttämättä se kaikista tasaisin, kyllä parisuhteessa ollessani olen tuntenut aina oloni turvalliseksi ja luottavaiseksi. Minun ei ole siis koskaan tarvinnut pelätä, että kumppani pettäisi saatikka toimisi selkäni takana epämiellyttävällä tavalla. En olekaan varmaan koskaan ollut erityisen mustasukkainen, sillä siellä taustalla on vaikuttanut vahva luottamus siihen, että tässä ollaan yhdessä niin kauan kuin toisin päätetään, vaikka olisi mennyt kuinka huonosti tahansa. En ole myöskään kokenut miltä tuntuu kun toinen on epäterveellä tavalla mustasukkainen, sillä se sama luottamus on vallinnut myös toisinpäin. Uskon että tähän on pitkälti vaikuttanut se, että olen ollut parisuhteessa ainoastaan ihmisten kanssa, joiden olen tiennyt olevan henkilöitä, joilla on samankaltainen arvomaailma kuin itselläni. Myös sellainen joku itsenäisyys on ehkä oma ”valttikorttini” tässä asiassa, eli en ole koskaan ollut läheisriippuvainen tai suhteessa vaatinut, että kaikki tulisi tehdä yhdessä. Koen oman tilan ja ajan erittäin tärkeäksi, sillä loppupeleissä tässä elämässä seistään omilla jaloilla ja itsenäisesti.

Vaikka omassa elämässäni mustasukkaisuus ei ole ollut millään tavalla koskaan ongelma tai edes näytellyt suurta roolia, olen nähnyt mustasukkaisuutta läheltä käsin. Olen nähnyt, miten käyttäytyy läheisriippuvainen ihminen ja millaisia uhkakuvia tällaisesta tunnelukoista kärsivä henkilö jatkuvasti päässään maalailee. Noissa tilanteissa ei auta toisen järkipuhe, sillä kyse on ongelmasta, eikä siihen auta maan pinnalle palauttavat sanat. Henkilö joka on mustasukkainen, ei välttämättä kykene näkemään asioita missään muussa valossa kuin siinä, missä itse tilanteen näkee. Mustasukkaisuus tuhoaa pahimmillaan ihmissuhteet aivan totaalisesti ja aiheuttaa jokaiselle osapuolelle ahdistusta. Voin rehellisyyden nimissä sanoa, että tuollaista järjetöntä mustasukkaisuutta on ahdistavaa seurata myös sivusta, sillä siihen ei voi oikein itsekään vaikuttaa. Mustasukkainen henkilö on niin siinä omassa tunteessaan sisällä, ettei asiassa voi loppupeleissä auttaa kuin ammattitaitoinen terapeutti. Ja tuohon pisteeseen pääseminen taas ottaa oman aikansa, sillä mustasukkaisuutta ongelmana ei ole välttämättä helpoin itselleen saatikka muille myöntää. Mustasukkaisuus juontaa aina juurensa jostain kauempaa, eikä tunne synny aivan tyhjästä. Usein noiden asioiden katsominen saattaa aiheuttaa tuskaa ja siksi asia voi olla hankalaa ottaa käsittelyyn. Loppupeleissä mustasukkainen ihminen kuitenkin tuhoaa pikkuhiljaa ympäriltään kaikki ihmissuhteet. Vaikka ystävän tehtävä on, seistä rinnalla ja pyrkiä auttaman, kyllä jossain menee raja. Jälleen kerran siis korostan niin itselleni kuin muillekin, että muistakaa omat rajat!

Mustasukkaisuudesta puhutaan yhtenä suurimmista kivun aiheuttajista ihmissuhteissa. Mustasukkaisuus on tunteena niin vahva, että se suorastaan sumentaa mustasukkaisen näkökentän. Hyvin tyypillistä on että mustasukkainen henkilö karsii elämästään hyvin monet asiat vain ja ainoastaan siksi, että voi kontrolloida paremmin kumppaniaan. Fokus on ikään kuin jatkuvasti siinä toisessa henkilössä ja elämä pyörii hänen ympärillään. Itse näen tuollaisen mustasukkaisuuden jo aivan sairaalloisena, sillä silloin ei enää eletä omaa elämää vaan pyritään hallitsemaan toisenkin elämää. Ystävyyssuhteissa puolestaan mustasukkaisuus näkyy usein omistushaluna ja muiden ystävien sabotointina. Itse olen esimerkiksi kerran ollut tilanteessa, jossa yhden parhaista ystävistäni pari muuta ystävää alkoivat mustamaalaamaan minua hänelle, sillä yhteinen ystävämme oli antanut minulla paljon huomiota koska olin tuolloin vaikeassa elämäntilanteessa. Olisin voinut loukkaantua tilanteesta erittäin syvästi, sillä he olivat arvostelleen minua kovin sanoin, mutta sen sijaan näin selkeästi tilanteen taakse. Kyse oli mustasukkaisuudesta ja siitä, että olin saanut enemmän aikaa ja huomiota kuin he. Tuokin on täysin ymmärrettävää vaikka ei mielestäni tokikaan anna oikeutusta muiden ihmisten arvostelulle. Joskus ihmiset kuitenkin toimivat vaistot edellä ja sekin on inhimillistä.

Mustasukkaisuus on kokonaisuutena hankala asia ja mikäli sellaista omassa elämässä on joko omasta tai läheisen toimesta, on se hyvin tuhoavaa. Vaikka kyseisen tunteen taakse pystyisi näkemään, käytännön elämässä mustasukkaisen henkilön kanssa eläminen on varmasti todella haastavaa. Ymmärrys kun ei aina auta, vaan usein tuollaisista raskaista tunteista eroon pääsemiseen vaaditaan paljon enemmän – ennen kaikkea henkilön oma päätös haluta muutosta.

Millaisia ajatuksia mustasukkaisuus teissä herättää? Tai onko omakohtaisia kokemuksia?

 

Kuvat: Mikaela / edit: minä

Hyvinvointi