Tunteet tuntuvat kehossa

Jokainen tietää miltä kehossa tuntuu kun on ihastunut, rakastunut, surullinen tai ahdistunut. Tunnemaailma on yhteydessä mielen kautta kehoon ja siksi aina korostan ihmisen kokonaisvaltaisuutta. Kehoa ja mieltä ei voi eriyttää toisistaan vaikka kuinka yrittäisi. Kun mieli on ahdistunut, emme kykene huippusuorituksiin, sillä ahdistus lamauttaa meidät. Se vaikuttaa kokonaisvaltaisesti jopa kehomme liikkeisiin ja toimintakykyyn. Tärkeintä ahdistuksen keskellä olisikin käsitellä tunne – ikään kuin vapauttaa tuo energia. Valitettavan usein kuitenkin sorrumme patoamaan negatiivisia tunteita ja työntämään pahaa oloa syrjään, nimittäin oikeaa hetkeä tunteiden käsittelylle ei tunnu olevan oikein koskaan. Tuo patoaminen taas kerää negatiivista energiaa meihin ja tällöin tunteet varastoituvat kehoon. Usein puhutaan jonkinlaisesta taakasta jota kantaa mukanaan, kun tunteitaan ei ole käsitellyt tai purkanut. Veikkaan ettei tuo liene meistä kenellekään täysin tuntematon asia, vaan tunteiden varastoiminen on hyvin tyypillistä etenkin meille suomalaisille.

Tunteiden varastoiminen ei taakoita pelkästään mieltä, vaan se kerää ihan konkreettisia vaivoja kehoon. Tällaisia vaivoja voivat olla esimerkiksi suolisto-ongelmat kuten vatsakivut ja polte vatsanpohjassa, ahdistuksen tunne kurkussa, huimaus, kipu kyljissä tai pallean seudulla, hartiajumit, puristus rinnassa tai kokonaisvaltainen voimattomuus. Itse voin ainakin myöntää, että olen erityisen herkkä tuntemaan tunteet konkreettisesti kehossani. Ilo tuntuu positiivisena väreilynä ja hyvän olon tunteena, kun taas suru lamauttaa aivan täysin. Ei ole kauaa kun olin erään asian vuoksi muutaman päivän ajan todella ahdistunut ja pistin jälleen kerran merkille, miten vahvasti tuo ahdistus vaikuttaa tapaani hoitaa ihan arkipäiväisiä asioita. Sen lisäksi että mieli vaeltelee ja on levoton, keho on vetelä ja heikko. Myös vatsani reagoi ja pahimmillaan olen jopa oksennellut pelkästä ahdistuneisuudesta. Nämä ovat kuitenkin tällaisia lyhytaikaisia tunnereaktioita, jotka vaeltavat kehon läpi ja purkautuvat kun tilanne raukeaa. Pidempään jatkunut ahdistava tai stressaava tilanne on sitten asia erikseen ja tällaisista kertyy kehoon yllättävän paljon jo ihan fyysistäkin hallaa.

Meistä jokaisella on traumamme, kuten muutama päivä sitten kirjoitin. Traumojen seurauksena kehoon jää muistijälkiä – niin henkisiä kuin fyysisiäkin. Nämä muistijäljet ovat juuri niitä, jotka jatkavat elämistään kehossa ellei niitä hoideta. Jos joku ahdistava asia on ollut taakkana riittävän pitkään, voi siihen olla vaikeaa löytää edes tunneyhteyttä, sillä kehon ja mielen välinen yhteys on ikään kuin poikki. Itse huomasin tämän terapian alkupuolella puhuessani vaikeista kokemuksista, sillä eriytin tapahtumat itsestäni ikään kuin ne olisivat tapahtuneet jollekulle toiselle. Kun terapeutti kysyi, miltä minusta tuntuu puhua asiasta, en saanut oikein minkäänlaista yhteyttä tunteisiini ja vastaukseni oli usein etten osaa sanoa, kai pahalta? Tuo on aika pelottavaa, mutta se kertoo siitä että asia on työnnetty niin kauas mielessä, ettei sille ole annettu edes sijaa pulpahdella sieltä esiin. Tunteiden tukahduttaminen puolestaan varastoituu ja aiheuttaa erilaisia fyysisiä oireita, kuten kehon lukkiutumista ja jännitystiloja. Aina lihasjumeissa ei siis ole kyse pelkästään huonosta ergonomiasta, vaan se saattaa viestiä myös syvemmästä olemassa olevasta ongelmasta. Moni ravaa erilaisilla napropaateilla sun muilla vuodesta toiseen, oivaltamatta että tämä kehossa tuntuva kipu saattaakin olla yhteydessä johonkin sellaiseen, joka on työnnetty mielessä syrjään.

Kengät Vans / Farkut second hand / Neule UFF / Vyölaukku House of Brandon* (saatu) / Baskeri UFF

Vaikka kehon ja mielen yhteys saattaa toisinaan tuntua jopa pelottavalta, kannustan tuon yhteyden vahvistamiseen. Siihen että yhä useammin miettii, miltä kehossa juuri nyt tuntuu, tai miksi kehossa tuntuu tältä. Näiden asioiden tiedostaminen on yksi avain kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Kun tunneyhteys pelaa, tiedämme herkemmin, mitkä asiat ovat meille hyvästä ja mitkä puolestaan huonosta. Kun kuuntelemme näitä viestejä, on meidän myös helpompi tehdä omaa hyvinvointia tukevia valintoja. Joskus voi toki olla myös niinkin, että keho ja mieli ovat eri mieltä. Saatamme samaan aikaan kokea jonkun tilanteen kiehtovaksi ja ihanaksi, kun taas toisaalta siihen liittyy pieni tietoisuus jostain ahdistavasta. Näissä tilanteissa voi olla hankala toimia, sillä ei ole varma mitä viestejä kuuntelisi. Tunnekin kun voi joskus ohjata meitä väärään ja meille haitalliseen suuntaan, jolloin on punnittava valintoja. Itse olen tullut kovin herkäksi tämän asian suhteen ja jos johonkin asiaan tai ihmissuhteeseen liittyy säännöllistä ahdistuneisuutta, olen opetellut yhä enenevissä määrin tekemään valintoja oman hyvinvoinnin puolesta. Helppoa se ei todellakaan aina ole, mutta joka kerta jälkikäteen olen ajatellut miten oikein toimin!

Siispä ollaanhan tarkkoina ja pidetään huolta omasta kehosta sekä mielestä. Vaalitaan tunteiden tuntemista niin henkisellä kuin fyysiselläkin tasolla. Yksi hyvä harjoitus tähän on istua jalat maassa ja sitä kautta hakea tunnetta omasta kehosta – ikään kuin maadoittautua. Kuulostaa hassulta, mutta kokeilemalla huomaatte miten paljon selkeämmin tunnemme tällöin kehomme. Myös jooga, meditaatio, rauhallinen juoksu/kävely ja asioiden käsittely puhumalla, ovat hyviä tapoja vahvistaa tunneyhteyttä kehon ja mielen välillä.

Herättääkö aihe teissä ajatuksia? Onko muita jotka kokevat kehon ja mielen yhteyden erittäin herkästi?

Minun voimakivet

Viime talvena kävelin ystäväni kanssa Eerikinkadun kivikauppa Seraphinen ovista sisään ensimmäistä kertaa. Ennen tuota ystäväni oli kertonut minulle erikoisista kokemuksistaan kyseisessä kaupassa, joita ihmetellen kuuntelin. Muistan, miten hän jo kerran aikaisemmin ehdotti että ”nyt tarvitsisit kyllä kiven”, mutta itse taistelin vastaan – ahdisti ajatuskin siitä, että joku osuisi arkaan paikkaan, sillä en ollut siihen valmis. Oikea hetki kuitenkin koitti, hetki jona koin olevani valmis. Jännityksellä astelinkin sisään ihmisiä kuhisevaan pieneen putiikkiin ja hypistelin lukuisia kiviä. Lopulta päädyin kassalle vain muutaman soman kiven kanssa, joista myyjä jätti ainoastaan yhden jäljelle ja totesi, että tämä on sinun kivesi. Tehtyään rituaalinsa kiven suhteen, hän sanoi että minulla on painolastia sydämen puolella ja tämä kivi on nimenomaan siihen asiaan tarkoitettu. Kivi on kuvissa näkyvä kirjava magnesiitti, jonka kuvauksessa luki seuraavalla tavalla:

”Antaa voimia ahdistuksen hetkellä, vapauttaa ikävistä ajatuksista. Auttaa ymmärtämään raskaitakin kokemuksia ja hyväksymään, että kaikella on tarkoitus.”

Tuossa hetkessä pidättelin kyyneliä, sillä niin oikeaan hän osui. Olin tuohon aikaan ahdistunut ja surullinen. Se mitä kaipasin, oli nimenomaan ymmärrys – ymmärrystä itseä, muita ja kaikkea kokemaani kohtaan. Myyjä pyysi kantamaan kiveä mukana kaikkialle ja se onkin kulkenut paljon niin laukuissani kuin takkienkin taskuissa. Kokemus oli mielenkiintoinen ja näin jälkikäteen mietittynä todella erikoinen. Miten ihmeessä myyjä osasi aistia tunnetilani ja tiesi antaa juuri sellaisen kiven, joka oli silloiseen elämäntilanteeseen oikea? Näistä syistä en vaan voi olla uskomatta yliluonnolliseen. Vaikka en välttämättä enää usko samalla tapaa juuri Jumalaan kuin aikaisemmin, uskon yliluonnollisiin kokemuksiin ja siihen, että joku ihminen tai asia sattuu tiellesi juuri silloin kuin tarkoitettu on.

Nyt kun mietin elämääni taaksepäin, on kiven saamisen jälkeen tapahtunut niin paljon asioita ja nimenomaan positiivisia sellaisia. Olen saanut terapian avulla ymmärrystä raskaisiin kokemuksiin ja oppinut hyväksymään todella monia juttuja niin itsessäni kuin ympäristössänikin. Koen tällä hetkellä olevani huomattavasti onnellisempi, ja ennen kaikkea kiitollinen tapahtuneista – omalla tavallaan myös niistä minua kasvattaneista vastoinkäymisistäkin. Ehkä jossain kohtaa avaan asiaan enemmän, mutta olen saanut elämääni myös jotain sellaista hyvää, jota en vielä vuosi sitten osannut kuvitella olevan minua varten varattuna. Aina katsoessani tuota kirjavaa magnesiittia muistan, milloin ja miksi sen sain. Se muistuttaa minua jostain tärkeästä ja toimii edelleen eheyttävänä kivenä. Sitä katsoessani muistan joka ikinen kerta, miten tärkeää on antaa anteeksi, opetella ymmärtämään niin itseä kuin muita ja ennen kaikkea muistan sen, että aina on toivoa paremmasta.

Kahdella muulla kivelläni ei ole yhtä merkityksekästä tarinaa, mutta ne ovat silti kauniita niin ulkomuodolta kuin energialta. Tuorein kiveni, tuo pieni Herkimer-timantti on Iineksen tuoma tuliainen Californiasta. Herkimer on kehomme energioita stimuloiva kivi ja sen sanotaan hajottavan aikaisempia värähtelyitä. Timantti herkistää myös selvänäköisyydelle sekä voimistaa telepaattista kommunikaatiokykyä ja luovuutta. Ulkonäkönsä mukaisesti se antaa kirkkautta, selkeyttä ja optimismia niin ajatusten kuin tunteidenkin tasolla. Eli sen lisäksi että Herkimer on kaunis, se toimii myös hyvän energialatauksen voimistajana. Ehkä eniten kuvauksessa silmääni pisti tuo aikaisempien värähtelyiden hajottava ominaisuus, nimittäin juuri sitä aikaisempaa huonoa energiaa haluan elämästäni hajottaa ja samalla vahvistaa positiivista energialatausta.

Suuri ja kaunis vaaleanpunainen kristalli on ruusukvartsi – rakkauden ja rauhan kivi. Sen olen saanut joogastudio Shalasta viime keväänä ja tämän kiven voimat ovat erityisiä etenkin sydämen sekä sydänchakrojen parantamisessa. Ruusukvartsi eheyttää tunteita, vapauttaa sydämen suruista ja auttaa sydäntä vastaanottamaan uudelleen rakkautta menetetyn tilalle. Sen lisäksi kivi toimii itserakkauden vahvistajana ja kannustaa anteeksiantoon vahvistaen itseluottamusta. Kivi vie pois negatiivisia energioita ja antaa tilalle rakkautta. Ruusukvartsi on paitsi todella, todella kaunis, myös sellainen rakkauden ja hyvän energian antaja. Jo sitä katsoessa tai kädessä pitäessä tulee lämmin ja voimaantunut olo. On muuten jännä miten kivien energia ikään kuin purkautuu kehoon, kun niitä pitää suljetussa kämmenessä!

Ja ennen kuin joku tulee tuomitsemaan kivet ja niiden energian, muistutan että tällaiset henkiset kokemukset ovat jokaisen omia. Näissä asioissa ei ole olemassa oikeaa tai väärää tapaa uskoa ja ajatella. Vähän samalla tapaa kuin eri uskonnotkin, kiistely niiden suhteen on turhaa. Ja mitä tulee kivien elottomuuteen tieteen valossa, ymmärrän tuonkin kannan. Silti tieteeseen uskominen ei pois sulje myös sitä, etteikö joku voisi saada kivistä voimaa ja hyvää energiaa. Olen usein miettinyt että tärkeintähän on jos henkilö itse saa uskonnosta tai vaikka juuri kristalleista jotain, eikö? Ihan sama uskonko minä tuohon kokemukseen jos kokemus on toiselle henkilölle voimaannuttava ja tärkeä. Siksi mielestäni näissä asioissa tulee aina kunnioittaa jokaisen uskonvapautta ja tapaa ajatella.

Onko täällä muita joilla on vastaavanlaisia henkisiä kokemuksia kivistä?