Kasvojen itseruskettavat vertailussa

Nyt kun päivä on alkanut jälleen pitenemään ja valon määrä lisääntyy jatkuvasti, on sitä suorastaan hätkähtänyt omaa kalpeuttaan. Vaikka talvisinkin suosin itseruskettavia, en kuitenkaan ole niiden suhteen yhtä säntillinen mitä olen valoisampaan vuodenaikaan. Kun vaatteet vähenevät paljastuu enemmän ihoa ja sen myötä on kiva ylläpitää hieman päivettyneempää ilmettä. Myös kasvot kaipaavat väriä ja vaikka tämä jakaakin mielipiteitä, on terve hehku kasvojen iholla mielestäni todella kaunis. Koska kasvojen iho on herkempi kuin vartalon, olen aika tarkka siitä, millaisia itseruskettavia kasvoillani suosin. Tuotteiden tuleekin olla laadukkaita ja ihoa helliviä, joiden avulla päivetyksestä tulee tasainen eikä laikukas.

ECO BY SONYA – FACE TAN WATER -itseruskettava kasvovesi

Arvosana 9,5 /10

Tämä *Eco By Sonya itseruskettava kasvovesi on ollut yksi suosikeistani jo pitkään. Jos oikein muistelen, taisin saada ensimmäisen pullon testiin viime kesänä, jonka jälkeen kyseinen tuote on todella koukuttanut. Vaikka näin talvella olen tosiaan ollut itseruskettavien suhteen hieman laiskempi, on tämä ollut se ruskettaja, jota olen käyttänyt eniten. Parasta tuotteessa on sen koostumus (kasvovesi), värisävy, imeytymisnopeus, pullon koko sekä luonnonmukaisuus. Tuote on siis todella helppo levittää iholle vanulapun avulla ja se imeytyy yhtä nopeasti kuin tavallinenkin kasvovesi. Itse tykkään käyttää kasvoveden päällä vielä ravitsevaa päivä- tai yövoidetta jotta kosteustasapaino säilyy. Pullon koko on se lentokoneystävällinen 100 ml, jolloin se meneekin helposti käsimatkatavaroissa ja on kätevä ottaa reissuun mukaan. Luonnonmukaisuudesta tietenkin vielä plussaa, sillä itse ainakin tykkään tänä päivänä suosia jatkuvasti enenevissä määrin luonnonkosmetiikkaa sekä luonnonmukaisempia ihonhoitotuotteita.

Jos jotain miinusta, niin antaisin pienen miinuksen suhteellisen korkeasta hinnasta vaikkakin tämä tuote on kieltämättä erittäin pitkäkestoinen. Itselläni on se ensimmäinen pullo edelleen käytössä ja siitä on suunnilleen puolet jäljellä. Toinen pieni miinus siitä, että kasvovesi vaatii melkein väistämättäkin päälle jonkun voiteen jotta tunne iholla on miellyttävä. Kotiolosuhteissahan tuo ei siis haittaa mutta jos mietitään vaikka reissua, tarkoittaa se yhden ylimääräisen purkin mukaan ottamista verrattuna siihen, että itseruskettavassa olisi mukana ne ihoa kosteuttavat voidemaiset ominaisuudet. Tästä huolimatta tämä on tosiaan se oma suosikkini ja tuotteen arvosana sen mukainen.

CHOCOLATE SUN – COCOA ILLUME SUNLESS TANNING GEL -itseruskettava geeli

Arvostelu 8,5 /10

Uusin tulokas kasvojen itseruskettavissa on *Chocolate Sun merkin tummempi geelimäinen itseruskettava. Merkki on itselleni uusi tuttavuus ja tämä tuote se ensimmäinen heiltä koskaan kokeilemani. Yleisesti ottaen en oikein pidä geelimäisistä itseruskettavista, koska niillä aikaan saa niin herkästi laikkuja. Tämä luonnollinen tuote painii kuitenkin aivan eri sarjassa ja yllätys itseruskettavan suhteen on ollut positiivinen!

Ensimmäinen kokeilukerta ei ollut rehellisesti sanottuna erityisen positiivinen. Levitin geelin iholleni illalla kasvojen kuorinnan jälkeen, jolloin iho tuntui suoraan sanottuna todella kiristävältä ja kuivalta. Geeli siis sisältää aloeta jonka vuoksi ihossa on tuota mainitsemaani kireyden tunnetta – ikään kuin levittäisit ihollesi jonkun naamion joka kuivuessaan alkaa kiristämään. Toisella kokeilukerralla päätin olla kuorimatta ihoani ennen levitystä ja suoritin pelkän puhdistusmaidolla puhdistuksen. Levityksen jälkeen iho ei enää huutanutkaan kuivuutta ja kireyttä, vaan tuote kuivui kasvoille nopeasti, jonka jälkeen jo levitinkin sen päälle kosteusvoiteen. Tärkeä huomio jonka siis tein on, että tämän tuotteen kanssa ei etenkään talvella kannata ihoa kuoria, sillä muuten kiristävyyden tunne saattaa olla aika rajukin. Lopputulos jonka tällä geelillä aikaan saa on varmaan se mikä teitäkin kiinnostaa eniten, eli se on tasainen ja kaunis. Vaikka itselläni on käytössä geeleistä se tummempi versio, on lopputulos silti nätti eikä missään nimessä liian tumma. Iho tuntuu tuotteen jälkeen myös todella pehmeältä ja mikä ihaninta, tämä ei tuki ihohuokosia ja sen suorastaan tuntee!

Plussaa siis kauniista värisävystä, luonnonmukaisuudesta ja nopeasta värisävyn kehittymisestä kun taas miinusta ehkä kuitenkin siitä geelimäisyydestä. Vaikka tuote on ihana silloin kun sitä käyttää oikein, niin kyllä silti sanoisin, että itse pidän enemmän kasvovesimäisestä tai voidemaisesta itseruskettavasta. Nämä ovat tietenkin makuasioita ja voisin kuvitella, että tämä itseruskettava on aivan loistava rasvoittuvan sekä sekaihon päivettämiseen!

CHANEL – SOLEIL IDENTITÉ -itseruskettava voide

Arvostelu 9+/10

Se pisimpään käytössäni ollut itseruskettava on Chanelin Soleil Identité sävyssä Intense bronze (kahdesta värisävystä tummempi). Tämä tuote taitaa löytyä jo useamman ystävänikin kaapista, sillä niin hyvät myyntipuheet olen sille pitänyt! Chanel on tietenkin luksusta ja sen vuoksi itseruskettavanakin tuote on täydellisen värisävyn antava sekä iholla hoitava. Tätä voi rohkeasti käyttää kasvojen iholla aivan sellaisenaan ilman, että tarvitsisi pelätä riittääkö kosteutus. Käytänkin tuotetta usein juuri yövoiteen korvikkeena, jolloin herään aamulla kuin olisin Karibialla yön aikana piipahtanut! Väri on siis todellakin kaunis ja intensiivinen eikä laikkuja ole mahdollista aikaansaada ellei ole aivan surkea rähmäkäpälä.

Miinusta taas annan korkeasta hinnasta, joka tosin tässäkin tapauksessa maksaa itsensä takaisin. Tuote on todella riittoisaa sillä sitä ei tarvitse käyttää monena päivänä viikossa koska värisävy pysyy iholla kauniisti useamman päivän ajan. Ostan itse tätä aina tax-freesta jolloin hinta ei kirpaise samalla tavalla, sillä siellä se pyörii jossain vähän vajaassa 30 eurossa. Ehkä pieni miinus myös tuoksusta joka on alkanut itseäni vähän ällöttämään. Tuoksu ei siis ole missään nimessä paha vaan sellainen auringon ja biitsin sekoitus mutta vuosia tuotetta käyttäneenä olen siihen kenties vähän kyllästynyt? Sekoitankin voidetta usein yövoiteeseen, jolloin toinen voide peittoaa tuon tuoksun ja se muuttuu miedommaksi.

Siinä tosiaan ne minun kaapistani löytyvät kasvojen itseruskettavat, joita voin suositella. Kuten saatoitte huomata, mikään ei saanut surkeita arvosteluja koska huonoja tuotteita en suostu kasvoillani käyttämään. Itseruskettavienkin suhteen on kyse aika paljon makuasioista ja etenkin silloin, kun tuotetta käytetään kasvojen ihoon korostuvat ne omat mieltymykset.

Toivottavasti tästä oli teille apua ja rohkenette kokeilla kenties teille uusia tuotteita! Vaikka olenkin suosikkini löytänyt, olen minäkin edelleen avoin uusille kokeiluille eli jos teillä on joku oma ehdoton ykköstuote, jota voitte kasvojen itseruskettavista suositella, niin kuulen oikein mielelläni?

Aurinkoa sunnuntaihin!

 

*Tuote sponsoroitu

Miten identiteettikriisistä selviää?

Identiteetti on jotain todella henkilökohtaista ja omaa. Sen rakentuminen alkaa jo lapsuudessa ja päättyy tuskin koskaan. Identiteetti on ihmisen käsitys itsestä ja omasta persoonallisuudestaan. Elämänkokemukset ja eletty elämä muovaamat meitä ihmisinä ja identiteetti usein muuttuukin matkan varrella. Samalla tapaa kuin identiteetti saattaa jossain elämänvaiheessa vahvistua vaikka sen oikean opiskelupaikan tai uran valjettua, saattaa identiteetti ajautua kriisiinkin. Kriisi saattaa puhjeta jonkun rankan elämänvaiheen seurauksena tai miksei ihan vaan puskistakin. Tyypillistä kuitenkin on, että kriisit liittyvät suuriin elämänmuutoksiin tai ikävuosien vaihtumiseen. Kriisivaiheessa etsimme sitä, kuka olemme, mitä haluamme ja mikä tarkoitus elämällämme on? Tuollaisessa kriisivaiheessa sitä saattaa ajautua todella tyhjään ja pelottavaankin olotilaan, jossa on enemmän kuin hukassa itsensä kanssa.

Koin elämäni tähän asti pahimman identiteettikriisin täytettyäni kolmekymmentä. Sitä ennen ajattelin, että kaikki on ihan okei eikä ole hätää vaikka täytänkin kolmekymmentä ja elämäni on kuin yksi sekametelisoppa. Viime kesänä se kuitenkin alkoi – oman elämän kyseenalaistaminen ja ylipäänsä kamppailu sen kanssa kuka olen ja mihin olen menossa. Tuohon samaan ajanjaksoon liittyi masennusta ja alakuloisuutta. Tunsin ensimmäistä kertaa ikinä ettei elämälläni ole sen suurempaa merkitystä enkä ole saavuttanut loppupeleissä yhtään mitään. Tuli sellainen todella vahva alemmuuden tunne siitä, ettei minusta ole mihinkään. Kohdallani tilanne oli niin monen asian summa ja siihen liittyi käsittelemätön ero, pieleen menneitä ihmissuhteita, työkuvioiden radikaali muutos ja se maaginen kolmenkymmenen rajapyykki. Tunsin myös kuinka vuosien takaiset vanhat jutut alkoivat yhtäkkiä nousemaan pintaan ja kaiken tuon myötä mielessäni tapahtui aivan liikaa.

Minun identiteettikriisi kesti kokonaisuudessaan puolisen vuotta, eli sinällään aika pitkään. Tällä hetkellä koen, että kriisin pahin vaihe on jo ohi mutta nyt hoidan ja käsittelen sen jälkipyykkiä. Katson tapahtunutta silmästä silmään ja olen hyväksynyt sen, että näin kävi enkä ole yhtään sen huonompi ihminen kuin kukaan muukaan. Olen löytänyt jälleen elämänilon ja sen tunteen, että olen merkityksekäs mutta silti edelleen on olemassa asioita, joita työstän. Koen, että kriisi vahvisti minua ihmisenä ja auttoi minua oivaltamaan, mihin olen menossa ja mihin suuntaan ylipäänsä haluan mennä. Vaikka tälläkään hetkellä asiat eivät ole kristallin selviä, niin se tunne sisimmässäni on erilainen – se on luottavainen ja rauhallinen.

Identiteettikriisit kuuluvat elämään ja niiden tarkoitus on vahvistaa persoonaamme. Jos mietitään ettei ihminen olisi koskaan murrosvaiheessa, tapahtuisiko mitään kehitystä? Kriisit laittavat meidät usein niin tiukille, että silloin jos joskus alkaa tapahtumaan muutosta – ja vieläpä usein vaikeuksien kautta positiivista sellaista. Vaikka omalla kohdallanikin tuo vaihe oli aivan kammottava enkä haluaisi siihen mistään hinnasta palata, silti ymmärrän sen merkityksen itselleni. Se on ajanut minua tähän pisteeseen jossa nyt olen. Koenkin, että kriisit vievät meitä eteenpäin vaikka usein se ei siinä hetkessä sille tuntuisikaan. Kriisit ovat mahdollisuus muutokseen ja siihen, että teemme jotain parempaa tulevaisuutemme puolesta.

Veikkaan ettei elämän kriisejä voi estää, kuten emme voi estää elämässä tapahtuvia asioitakaan. Jokainen meistä kohtaa välillä vaikeuksia, pettyy itseensä ja muihin tai ajautuu hankaliin elämäntilanteisiin. En tiedä ketään jonka elämä olisi täydellistä ja joka päivä ruusuilla tanssimista. Se miten näistä kriisitilanteista voi sitten selvitä onkin todella paljon kiinni ihmisestä itsestään. Se tukeutuuko muihin ihmisiin tai hakeeko ulkopuolista apua on loppupeleissä oma valinta. Sillä pahimmalla hetkellä et välttämättä halua tukeutua vaikka periaatteessa haluaisitkin. Itse koen, että vaikka paljon olen saanut tukea parhailta ystäviltäni, niin paljon olen pitänyt asioita myös itselläni. Nyt kun mietin taaksepäin niin kai se kannatteleva voima on kuitenkin loppupeleissä ollut työ/blogi, arjen pyörittäminen ja lähipiiri. Tärkeintä on, että kriisin aikaisia tunteita pystyy kanavoimaan jotain kautta ulos. Kaikille tuo väylä ei ole puhuminen, vaan se voi olla myös kirjoittaminen, piirtäminen tai esimerkiksi urheileminen. Myös sellainen itsestään ruohonjuuritasolla huolehtiminen on tärkeää. Tarkoitan tällä siis riittävää lepoa, ravinteikasta ruokaa ja kenties kevyttä liikuntaakin. Usein identiteettikriisin kanssa auttaa myös aika. Se, että on valmis elämään keskeneräisyyden keskellä ja ajattelemaan, että joku päivä helpottaa ja löydän jälleen sen oikean suunnan.

Jossain olen joskus kuullut sanottavan ettei niin isoa kriisiä etteikö siitä selviäisi. Tuo pitää todella paikkansa ja etenkin oman identiteetin kanssa kamppaillessa voi aina lohduttautua sillä ajatuksella, että tämä tulee vielä vahvistamaan minua ja viemään elämässä eteenpäin. Identiteettikriisit auttavat meitä tekemään päätöksiä itsemme puolesta mutta toisaalta nuo päätökset kannattaa myös punnita.

Onko joku muukin ehkä käynyt viimeisen vuoden sisällä taistelun identiteettikriisin kanssa? Miten olette siitä selvinneet?

 

Kuvat: Iines / edit: minä