Muutama ajatus ihmissuhteista ja luottamuksesta

Aihe, josta tänään kirjoitan, on ollut itselleni tänä syksynä erittäin ajankohtainen. Nimittäin luottamus ihmissuhteissa ja aivan erityisesti tapailu- ja parisuhteessa. Olen kirjoittanut blogissani useampaan otteeseen siitä, miten minun on hankalaa luottaa uusiin ihmisiin ja vaadin aikaa, jotta luottamus syntyy. Olen myös jakanut kanssanne tunnelukkotestin tulokset ja ainut erityisen vahva tunnelukkoni on kaltoin kohtelu, joka tarkoittaa käytännössä sitä, että pelkään ihmisten satuttavan, jonka vuoksi en helposti anna uusille ihmisille itsestäni pintaa syvempää. Olen epäileväinen uusien tuttavuuksien kanssa ja suojelen itseäni satutetuksi tulemiselta. Tämä näkyi jossain määrin myös nykyisen parisuhteeni alkuvaiheessa, kun tapailtiin. Tunnustelin, tarkkailin ja haistelin, voinko luottaa tähän mieheen todella, vai tuleeko hän lopulta satuttamaan minua? Päässäni pyöri myös skenaario, mitä jos tälläkin kertaa, kun annan itsestäni ja heittäydyn, lopulta toinen kääntää selkänsä ja putoan kovaa ja korkealta?

Jokainen meistä haluaisi varmasti luottaa kanssaihmisiin ja uskoa ihmisistä hyvää. Osa kykenee siihen paremmin kuin toiset. Se, miten kykenee luottamaan ihmissuhteissa, on lähtöisin eletystä elämästä; lapsuudesta, nuoruudesta ja aikuisuudesta – siitä, mitä näkee ja kokee ympärillä. Kaikki kokemamme vaikuttaa nykyisyyteen ja siihen, mikä on tämänhetkinen tilanne. Omalla kohdalla tällainen luottamus on kokenut kolauksen jo lapsuuden riitaisassa ympäristössä. Vaikka luotin vanhempiin, heidän välinen kemia, tai oikeastaan sen ristiriitaisuus, vaikutti kykyyni luottaa kahden aikuisen väliseen suhteeseen. Tämä on heijastellut myöhemmin elämässäni ja tietenkin myös kokemukseni miesten kanssa ovat vahvistaneet tunnelukkoa. Vaikka en ole koskaan tullut tiettävästi petetyksi, siitä huolimatta ihmissuhteiden alkutaipaleella on aina ollut läsnä epävarmuus siitä, haluaako toinen olla kanssani, vai tapaileeko hän muita samaan aikaan. Ja kuten alussa mainitsen, tässä viime vuosina kävi myös niin, että alkuun ihmissuhde vaikutti täydelliseltä, kunnes yhtäkkiä kaikki kääntyi täysin päälaelleen ja sydämeni särkyi. Tuo ihmissuhde jätti minuun vahvan pelon siitä, etten uskaltanut pitkään aikaan heittäytyä tai luottaa yhteenkään mieheen. Siispä ns. normaali ihmissuhteen alku, jossa molemmat kiinnostuvat toisista ja haluavat olla vain toistensa kanssa ilman turhaa säätöä tai epävarmuutta, on ollut minulle kaunis illuusio, johon olen halunnut uskoa, mutta johon on ollut vaikea uskoa. Olen myös nähnyt ympärillä paljon pettämistä ja valehtelua, joka on omalta osaltaan vaikuttanut kykyyni uskoa parisuhteisiin.

Nyt kun luotan jälleen ja olen parisuhteessa, jossa luotan toiseen ja jopa siihen, ettei hän kyllästy minuun muutamassa kuukaudessa, olen miettinyt, miten ihmeessä onnistuin? Kuinka voin olla nyt tässä pisteessä, kun vielä puolisen vuotta sitten olin äärettömän ahdistunut, jos joku yritti voittaa luottamukseni? Kyllä tämänkin suhteen alussa pelkäsin ja kuten alussa mainitsen, mietin erilaisia skenaarioita ja puhuin niistä toiselle ääneen. Luottamuksen rakentaminen vaatii tiettyjä elementtejä, joista yksi tärkeimmistä on ainakin omalla kohdalla avoin kommunikointi. Jos ja kun saan toisesta irti, luottamukseni vahvistuu. Kaikista turvallisinta on, kun toinen puhuu ilman, että joudun lypsämään toiselta vastauksia. Kyllä edelleen välillä mielessäni käy, mitä jos kaikki on liian hyvää ollakseen totta ja lopulta tämäkin juttu päättyy siihen, että jotain ikävää tapahtuu? Noissa hetkissä kuitenkin tiedostan kyseessä olevan tunnelukkoni, joka puskee toisinaan pintaan, mutta se ei ole totuus. Vaikka olen ihminen, joka elää vahvasti tunteella, olen opetellut tiedostamaan sen, ettei tunteisiin ole aina luottaminen. Joissain tilanteissa vanha ikävä kokemus saattaa nostaa pintaan tunnereaktion, jolla ei ole mitään tekemistä nykyhetken kanssa. Tämän kun oppii tiedostamaan, on myös helpompi luottaa uuteen ihmiseen ja antaa toiselle mahdollisuus rakentaa luottamus ykkösestä sataan.

Uskon tässä luottamus asiassa pitkälti siihen, että kaltaiseni ihminen tarvitsee rinnalle henkilön, joka luo turvallisuuden tunnetta, eikä päinvastoin kasvata turvattomuutta. On monen asian summa, että kohdalle osuu tällainen ihminen, mutta ilmeisesti se on kuitenkin mahdollista. Toki joskus luottamusongelmat voivat olla niin pahoja esimerkiksi petetyksi tulemisen jälkeen, ettei kumppanilla tai hänen luotettavuudella ole mitään tekemistä sen kanssa, kykeneekö luottamaan vai ei. Tällaisessa tapauksessa asiaa on syytä käsitellä terapiassa, joka antaa työkaluja luottamuspulaan. Omalla kohdalla pelot eivät ole tosiaan liittyneet pettämiseen, vaan ennemmin ihmissuhteen kantavuuteen ja siihen, mitä jos kaikki yhtäkkiä romuttuu ja sydämeni taas särkyy? Tässä iässä sitä toivoo niin paljon, että ihmissuhteet kestäisivät ja sellainen haahuilu olisi elettyä elämää.

Jokainen ihmissuhde on riski. Koskaan emme voi nähdä tulevaan tai tietää, mitä tulee tapahtumaan. Elämä on arvaamatonta ja sitä rataa. Riski on kuitenkin otettava, jos haluaa saada jotain. Mietinkin aina välillä, mitä jos en olisi uskaltanut tai olisin antanut vanhojen pelkojen ottaa minusta vallan? Elämä olisi varmasti hyvää, mutta nyt se on vieläkin parempaa. Kun rohkenin, sain rinnalleni ihanan ihmisen, joka on voittanut luottamukseni ja jota rakastan. Onhan se hieno juttu, kun miettii lähtökohtia vielä jokin aika sitten. Antaa kieltämättä itsellekin uskoa siihen, etteivät vanhat ikävät kokemukset ole koskaan este uuden hyvän rakentamiselle.

Päivän tiivistettynä ajatuksena, uskaltakaa kohdata pelkonne ja ottakaa riskejä. Oli kyseessä sitten mikä tahansa elämän osa-alue, pelot kannattaa käsitellä, jotta pääsee eteenpäin ja sen myötä elämässä aukeaa uusia ovia. ❤️

Suhteet Parisuhde Mieli Syvällistä

10 piristyskeinoa pimeyden keskelle

En tiedä teistä, mutta minulle viime viikot ovat olleet aika vaikeita. Vaikeuksia on tuottanut aamuisin herääminen ja sängystä ylös nousu, päivän mittaan virkeänä pysyminen sekä aktiivisuus. Tähän syypää on tämänhetkinen pimeys ja valon vähäisyys, joka etenkin viime viikolla iski vasten kasvoja. Onhan pimeää toki ollut jo ennen viime viikkoa, mutta mielestäni viime aikoina ainakin täällä etelässä aivan erityisen paljon! Tänään oli onneksi valoisampaa ja aurinkokin pilkisti pilviverhon takaa, joka vaikutti oitis mielialaan sitä virkistävällä tavalla. Harvinaista herkkua sanoisin, sillä nyt eletään vuoden pimeintä aikaa ja täällä Helsingissä lumettomuus tekee siitä vielä aivan erityisen pimeän.

Veikkaan, etten ole tässä kelkassa yksin ja muutkin kärsivät parhaillaan tavallista kovemmasta väsymyksestä. Tämä kuuluu tähän vuodenaikaan, eikä siihen varmasti koskaan totu. Ja toki aivan erityisesti tänä vuonna, kun pikkujoulut ja muut kauden riennot on peruttu, moni varmasti taistelee ankeutta vastaan vielä tavallista enemmän. Ainakin omiin korviin on kaikunut useamman suusta myös toive joulun nopeasta saapumisesta ja joululomasta. Odotetaan, että tämä onneton vuosi tulisi viimein päätökseen ja alkaisi uusi, toivon mukaan parempi ajanjakso.

Vaikka kaamosväsymys on pitkälti väistämätöntä, uskon oman aktiivisuuden ja mielentilan vaikuttavan paljon siihen, miten raskaasti tämän vuodenajan ottaa. Eli on kyse pitkälti myös omasta päätöksestä toimia ja olla aktiivinen, tai vastaavasti passivoitua. Tästä syystä halusin tänään listata asioita, jotka piristävät mieltä juuri tässä hetkessä. Joukossa on pieniä ja yksinkertaisia juttuja, joista voi olla iloa sinulle ja minulle. Näiden avulla omaa mielialaa on mahdollisuus kohottaa ja erityisesti omaa tekemistä aktivoida. Nyt ei pidä jämähtää sohvan pohjalle, vaan kaikki kiva tekeminen on sitä, jota kannattaa vaalia!

Piristystä pimeyden keskelle – 10 x vinkkiä

  • Leivo jouluherkut tänä vuonna itse! Nyt kun pikkujoulut on peruttu, on viikonloppuisin enemmän aikaa – aikaa, joka kannattaa hyödyntää kivaan tekemiseen. Leipomisessa näkee oman kädenjäljen ja siitä, jos jostain, tulee hyvä fiilis. Netti on täynnä reseptejä, joten ei muuta kuin kaulin käteen ja hommiin!
  • Ripusta kotiin jouluvalot ja polta kynttilöitä, sillä mitä enemmän valoa, sitä pirteämpi mieli. Ainakin itse huomaan jouluvalojen piristävän vaikutuksen ja kynttilöitä poltan tällä hetkellä joka ilta. Tunnelmallinen, valoisa koti on kymmenen kertaa miellyttävämpi kuin pimeä. ❤️
  • Liiku mahdollisimman paljon, sillä liikunnalla on suuri vaikutus mielialaan. Ymmärrän, ettei pimeällä ole helppoa lähteä treenaamaan ja sohva houkuttelee enemmän, jos vielä kaiken lisäksi vielä väsyttää. Liikkumaan lähtö on kieltämättä nyt aikamoista taistelua, mutta lopussa kiitos seisoo. Treeneistä tulee niin hyvä olo, kaikin puolin.
  • Keksi viikonloppuihin jotain arjesta poikkeavaa tekemistä. On se sitten leffailta tai illallinen kotosalla, kehittele viikonloppuihin jotain erityistä. Kutsu kylään läheisiä, terveitä ystäviä ja viettäkää iltaa yhdessä. Myös itsekseen tai kumppanin kanssa viikonloppuihin voi kehitellä jotain arjesta poikkeavaa. Itse olen kokenut yhdessä ruoanlaiton kivaksi, arjesta poikkeavaksi tekemiseksi. Pienet jutut ovat nyt tärkeitä, vaikka ne tosiaan vaativat aloitekykyä molemmilta.
  • Yövy hotellissa ja vietä kotikaupungissa”get away”. Mikäli taloudellinen tilanne antaa myöten, suosittelen get awayta, joka piristää kummasti mielialaa. Moni ehkä ajattelee, ettei ole järkeä lähteä hotelliin viiden kilometrin säteellä, mutta olen toista mieltä. Nyt kun rahaa ei mene pikkujouluhulinoihin, kannattaa panostaa muihin kivoihin juttuihin ja hotellimajoitus voi olla juuri tällainen. Yö pehmeissä hotellin lakanoissa, rentoutumista, saunomista, kenties uimista ja mikä parasta, herkullinen aamiainen hyvin nukutun yön jälkeen.
  • Pidä myös ulkonäöstä hyvää huolta. Veikkaan useamman laiminlyövän tällä hetkellä ulkonäön hoitamista, koska ei ehkä jaksa tai ole energiaa ”turhuuksiin”. Itse pidän ulkonäöstä huolen pitämistä yhtenä osana henkistä hyvinvointia, sillä silloin, kun minulla on hyvä fiilis myös ulkoisesti, on minulla parempi fiilis sisäisesti. Eli kasvohoidot, hiusnaamiot, itseruskettavien käyttö, hiusten ja kulmakarvojen värjäys tarvittaessa ja muut kauneudenhoidon rutiinit/toimenpiteet ovat tärkeitä myös tähän vuodenaikaan, vaikka paljon ollaankin neljän seinän sisällä, eikä pimeällä näe, onko esimerkiksi iho päivettynyt tai tukka kuosissa.
  • Unelmoi ja suunnittele ensi vuotta! Vaikka tällä hetkellä taas tuntuu sille, ettei suuria suunnitelmia uskalla tehdä, kivojen juttujen suunnittelu piristää mieltä ja itse uskon optimistiseen asenteeseen myös koronan suhteen. Kyllä tilanne vielä helpottaa, vaikka se ehkä nyt sille ei taas tuntuisi. Siispä kivoja suunnitelmia vaan kehiin ja unelmoimaan!
  • Panosta ruokavalioon ja tee siitä mahdollisimman monipuolinen. Nyt kun eletään flunssakautta, on tärkeää syödä hyvin ja terveellisesti. Itse tykkään tällä hetkellä kokeilla kaikkea uutta ja ruokaa tulee valmistettua paljon itse. Ruoanlaitto myös piristää mieltä ja innostaa ainakin itseäni.
  • Jos mieli on ankea, soita ystävälle. Olen todennut lukuisat kerrat, kuinka paljon puhelu ystävälle voi piristää ja parantaa mielialaa. Etenkin sinkkuna tuo on tärkeää, sillä ystävät ovat niitä läheisimpiä, joihin tukeutua. Parisuhteessa on helppo kääntyä myös kumppanin puoleen, jos mieli kaipaa piristystä. Parhaassa tapauksessa molemmat sparraavat toisiaan jaksamaan. Toimiva vuorovaikutus ihmisten kanssa on nyt tärkeää, on se sitten ystävän, perheenjäsenen tai kumppanin kanssa. Ja tämähän onnistuu myös etänä.
  • Hössötä joulua! Tänä vuonna jos koskaan, jouluvalmistelut ja jopa pieni hössöttäminen juhlan suhteen piristää. Itse en ole vuosiin ollut mikään jouluihminen, mutta viime vuonna sain jälleen joulun taiasta kiinni, kun vietin joulun yhteydessä pidemmän pätkän lumisissa maisemissa. Tuolloin sitä pääsi kivasti irti arjesta ja sen rutiineista, jonka vuoksi aion tänä vuonna noudattaa samaa kaavaa. Tänä vuonna kodissani onkin enemmän joulu kuin aikaisemmin ja mieli kieltämättä vaeltelee jo tulevissa jouluviikoissa.

Kuten listasta voi huomata, ovat pienet asiat niitä, joilla on vaikutusta. Aina ei siis tarvita mitään suuria tekoja, jos halutaan pirteämpi mieli, vaan ihan pienet, arkiset asiat ovat niitä, jotka toimivat. Itse aion seuraavat viikot ennen joulua tsempata ja olla mahdollisimman aktiivinen! Yritän siis kehitellä kaikkea kivaa, enkä halua antaa kaamosväsymykselle (vai miksi tätä nyt kutsuisi) sijaa. Toivottavasti vinkeistä on apua myös teille muille, jotka voitte samaistua alussa kuvailemiini fiiliksiin!

Oikein ihanaa alkanutta viikkoa ja tsemppiä pimeisiin joulukuun päiviin. ❤️

Hyvinvointi Oma elämä Hyvä olo Mieli