Näin tehostan aineenvaihduntaani – 6 vinkkiä!

Aineenvaihdunta ja se, että tuo elimistömme käynnissä pitäjä pelaa, on erityisen tärkeä osa toimivaa kehoa. On aika tyypillistä, että jokaisella meistä on toisinaan ajanjaksoja jolloin aineenvaihdunta ei syystä tai toisesta toimi ja itse myönnän tällaisiksi aineenvaihduntaa jumittaviksi tekijöiksi matkustamisen (etenkin lentokoneessa istumisen), stressin, vähäisen vedenjuonnin sekä ylipäänsä täysin uuden ympäristön ja ruokailurytmin. Ulkomaan matkat ovat aika tyypillisiä hetkellisten aineenvaihdunnan ongelmien aiheuttajia, sillä etenkin loman alkupuolella rytmit ovat sekaisin ja keho tukossa lentokoneessa matkustamisesta. Ulkomailla ruokailurytmit usein myöskin muuttuvat ja etenkin lämmössä tulee syötyä harvemmin ja usein nimenomaan myöhään illalla Välimeren tyyliin.

Vaikka en todellakaan syö joka päivä esimerkillisesti tai samalla kellon lyömällä, toimii aineenvaihduntani mielestäni hyvin. Pidän toimivan aineenvaihdunnan mittarina oikeastaan olotilaani ja sitä, kuinka energinen olen. Kun aineenvaihdunta pelaa, riittää energiaa arjen pyörittämiseen, jaksan treenata ja voin kokonaisvaltaisesti hyvin, enkä kärsi hallitsemattomista mieliteoista. Näin ei ole kuitenkaan aina ollut sillä olen minäkin elänyt vaiheen, jolloin aineenvaihduntani jumitti jatkuvasti. Veikkaan, että kävin tuolloin aikamoisella säästöliekillä sillä olin alituiseen väsynyt, voimaton ja kärsin erilaisista ruokaan liittyvistä himoista. Kun söi liian vähän, vaikutti se varmasti hormonitoimintaan ja sitä kautta aiheutti nimenomaan suunnattomia mielitekoja kuten makeanhimoa.

Nykyään sitä on onneksi viisaampi ja tietää kutakuinkin miten aineenvaihdunnan kanssa tulee pelata. Suosittelen siis tässäkin asiassa seuraamaan ennemmin omaa oloaan kuin laskemaan kaloreita tai ylipäänsä miettimään ruokailemista liikaa aikataulujen puitteissa. Jos syömisestä nimittäin tulee elämää hallitseva asia, aiheuttaa se todennäköisesti stressiä ja sitä kautta taas saattaa tehdä hallaa aineenvaihdunnalle.

Kuinka minä sitten pidän aineenvaihduntani toimivana ja vältän sen hidastumisen? Alla  kuusi hyväksi todettua arkielämän vinkkiä!

Syön joka aamu aamiaisen – Tästä asiasta en tosiaan tingi vaikka mikä olisi! Aamuni käynnistyvätkin poikkeuksetta aamupalalla, enkä tee edes aamuaerobista koskaan tyhjällä vatsalla. Koen että nimenomaan omalle keholleni se aamiainen on aivan mielettömän tärkeä juttu, joka käynnistää päivän. Eikä siinä, rakastan aamupalaa jo ihan ruokanakin ja voisin melkeinpä elää aamiaisilla ja brunsseilla. Kun päivä alkaa sillä, että syö, pysyy ruokailurytmi koko päivän helpommin kunnossa ja ainakin itse huomaan, että aamiaisen myötä keho ikään kuin käynnistyy uuteen päivään – aamukahvin merkitystä tässä suhteessa yhtään laiminlyömättä.

Harrastan säännöllistä liikuntaa – Monipuolinen liikunta on itselleni ehdottomasti se taikasana toimivan aineenvaihdunnan tukemisessa. Välttämättä ei tosiaan tarvitse aina edes hiki liikkua vaan jo pelkkä kävelykin tehostaa aineenvaihduntaamme. Toki mitä haastavampaa ja raskaampaa liikuntaa harrastamme, sitä pidempään aineenvaihduntamme todennäköisesti käy aikamoisilla tehoilla vielä urheilusuorituksen jälkeenkin. Itse vannon tässä asiassa säännöllisyyteen ja nimenomaan säännöllisyyden tuomiin positiivisiin vaikutuksiin aineenvaihdunnan saralla.

Lepään riittävästi ja pyrin rentoutumaan – Kuten maanantaina kirjoittelinkin, stressi on kehomme yksi pahimmista vihollisista. Myös aineenvaihdunnan kannalta stressi on aikamoinen mörkö ja siksi stressin välttäminen on tärkeää myös tässä mielessä. Siispä riittävä uni ja rauhoittuminen ovat omalla kohdallani niitä avainjuttuja, joita pyrin noudattamaan. Tästä hyvänä esimerkkinä voisin muuten mainita ajan, jolloin työskentelin toimistotyössä ja nukuin noin 6-7 tunnin yöunia. Olin jatkuvasti kipeä, turvoksissa, väsynyt ja huonolla tuulella. Olen aivan varma että tuolloin nimenomaan vähäinen uni nosti stressitasojani ja häiritsi hormonitoimintaani, jonka myötä oireilin. Nykyään tilanne on aivan toisenlainen kun nukun 8-9 tuntia yössä ja lepään riittävästi. Pidän unta liikunnan ja ravinnon ohessa ehkä tärkeimpänä aineenvaihdunnan tehostajana!

Syön ja juon aineenvaihduntaa tehostavia ruoka-aineita/juomia – Kuten alussa mainitsin, esimerkiksi lentäminen ja pitkään istuminen saattavat laittaa aineenvaihdunnan väliaikaisesti ikävään jumiin. Itselläni on muutamakin kikka ruoka- ja juomapuolelta, joiden avulla aineenvaihduntaani tuollaisissa tilanteissa tehostan ja niitä ovat vedenjuonti, vihreä tee, vihermehut/smoothiet, matchalatte, kahvi, chilin lisääminen ruokiin sekä proteiinipitoisen ravinnon syöminen. Mitään näistä en kuitenkaan vedä överiksi mutta saatan lisätä esimerkiksi vihreää teetä päivärytmiini useamman kupillisen verran. Myös spirulinalla höystetty vihersmoothie on aikamoinen aineenvaihdunnan käynnistäjä, jota suosittelen muuten myöskin tarvittaessa kokeilemaan!

Syön monipuolisesti – Mikään ei ole kiellettyä, ruoka ei ole elämän tärkein asia enkä käytä siihen liikaa energiaa mutta syön kuitenkin monipuolisesti. Proteiinit, rasvat ja hiilihydraatit sopivassa suhteessa – eikä tähänkään muuten tarvita puntaria tai laskinta. Kun syö maalaisjärjellä vähän kaikkea, ei voi mennä mönkään. Ja tässäkin kannattaa nimenomaan käyttää sitä oman kehon kuuntelemista mittarina, eli jos makeanhimoa on jatkuvasti tai et hallitse syömiäsi ruokamääriä – saattaa kyse olla jonkun ravintoaineen puutteesta ja siitä, että keho kaipaa jotain mutta se ilmeneekin sitten himona vaikka leipään. Itse ainakin tiedän kokemuksesta, että jos kunnollista ruokaa ei syö, silloin himoitsee makeaa ja oikeastaan kaikkea mahdollista. Siksi monipuolisuutta korostankin, sillä sen avulla kehomme pysyy balanssissa ja aineenvaihduntakin tehokkaana – säännöllisyyttä unohtamatta.

Juon paljon vettä – Vedenjuonti on yksi parhaista keinoista kiihdyttää aineenvaihduntaa. Jotta kehomme nimittäin toimii parhaalla mahdollisella tavalla, se tarvitsee siihen nestettä, eli sitä puhdasta vettä. Jo pienikin kehon kuivuminen saattaa tehdä hallaa elimistön toiminnoille ja tuon myötä hidastuttaa myös aineenvaihduntaa. Itse pyrin juomaan päivässä 2-3 litraa vettä jo ihan senkin uhalla, että joudun ravaamaan jatkuvasti vessassa. Tämän lisäksi pyrin syömään paljon myös kasviksia, joiden vesipitoisuus on suuri. Vesimeloni on muuten etenkin kesäkautena aivan huikea aineenvaihdunnan kiihdyttäjä, samoin ananas!

Useammalle teistä nämä aineenvaihdunta jutut ovat varmasti aivan peruskauraa mutta välillä on silti hyvä muistutella niin itseään kuin muitakin siitä, kuinka iso merkitys näillä jutuilla tosiaan kehollemme on. Oma sudenkuoppani on nimenomaan tuo ruokarytmin yläpitäminen niinä päivinä, kun olen paljon menossa. En haluaisi olla joka kulmalla ostelemassa jotain patukkaa sun muuta, jonka vuoksi kaipaisinkin enemmän sitä suunnitelmallisuutta ja että oppisin kasaamaan useammin eväitä matkaan. Tuollaisia käteviä mukana kannettavia ovat esimerkiksi pähkinä-siemensekoitukset, joita voisi itse kotosalla kasailla. Pitääkin laittaa tämä nyt ehdottomasti toteutukseen!

Oikein energistä päivää! 

Reippaan tytön syndrooma

Olen ollut pienestä pitäen todella reipas. Jo lapsena tein paljon kotitöitä ja heiluin imurin varressa vaikka hädin tuskin olin laitteen varren kokoinen. Olin myös hyvin itsenäinen ja viihdyin paljon omissa oloissani. Puuhastelin jatkuvasti kaikenlaista, harrastin ja olin monin tavoin kovin aktiivinen lapsi. Ensimmäisen kerran kesätöihin menin jo kuudennella luokalla, jolloin poljin joka aamu kuudelta monta kilometriä isoäitini pyörällä mansikkamaalle poimimaan mansikoita. Tuosta kesästä lähtien olinkin kesätöissä seuraavat kymmenen vuotta. Muutin yläkoulun jälkeen pois kotoa, sillä se tuntui siinä kohtaa luontevalta jatkumolta. Koin olevani riittävän kypsä asumaan itsekseen ja ottamaan vastuuta omasta elämästä.

Reippaan tytön syndroomaReippaan tytön syndrooma

Olen jo nuoresta pitäen tosiaan oppinut ottamaan vastuuta ja tuo vastuunkanto on kestänyt ihan tähän päivään saakka. Edelleen välillä mietin, mihin ihmeeseen niitä miehiä oikein tarvitaan kun kykenen itsekin hoitamaan nuo ehkä edelleen miehille laskettavat työt. En nimittäin seiso sormi suussa siinä kohtaa kun lamppu pitää vaihtaa tai viemärit avata. Osaan tankata autoon bensat ja tarvittaessa myös koota ne Ikean paskamaiset huonekalut tai asentaa nettiyhteyden. Harvoin on tilannetta josta en selviäisi tavalla tai toisella. Pyrinkin hoitamaan asiat aina itsenäisesti ja olen ylipäänsä todella huono pyytämään muilta apua.

Kutsunkin itseäni vahvaksi ja pärjääväksi naiseksi – sellaiseksi joka ei jää miesten tai naistenkaan jalkoihin ja osaa pitää puolensa. En näytä heikkouttani tai jaksamattomuuttani. Totuus on kuitenkin se, että tuo reippaus kätkee alleen paljon herkkyyttä, heikkoutta, haavoittuvaisuutta ja sitä, että joskus tekisi mieli sanoa ääneen ettei yksinkertaisesti jaksa tai pärjää. Kun sitä on kuitenkin tottunut siihen, että kaikesta selvitään ja asiat tulee hoitaa, harvoin antaa itselleen lupaa jäädä ruikuttamaan uupumustaan tai pärjäämättömyyttään. Hymyn taakse saattaa välillä kätkeytyä kyyneleitä ja todellisuus olla täysin toinen kuin se reipas olemus antaa ulospäin ymmärtää. Toisaalta reippaus on myös ollut voimavarani. Sen avulla olen selvinnyt elämäni vastamäistä tähän päivään saakka ja seison nyt tässä – vaikka se kuinka hurjalta kuulostaakin. Jos taas mietitään asiaa toiselta kantilta, on reippaus pitkittänyt sitä, etten ole hoitanut itseäni. En ole hoitanut omaa henkistä puoltani koska olen vaan opetellut kohtaamaan vastoinkäymisiä ja selviämään niistä. Mottoni oli pitkään, että minähän selviän kaikesta ja nousen pettymyksistäkin rinta rottingilla. En ole antanut itselleni lupaa olla aidosti heikko kuin vasta viime vuonna, pakon sanelemana. Sitä ennen olen valitettavasti pitänyt aina yllä reippauttani ja sitä tietynlaista roolia sekä tapaa selvitä kaikesta eteen tulevasta.

Reippaan tytön syndroomaReippaan tytön syndroomaReippaan tytön syndrooma

Maaret Kalliohan kirjoitti reippaan tytön syndroomasta muutama vuosi sitten ja muistan jo tuolloin tunnistaneeni itseni hänen kirjoituksestaan. Paljon puhutaan kiltin tytön syndroomasta, jonka varjoon reippaus on selkeästi jäänyt. Tämä oletettavasti siksi, että reippaus mielletään nimenomaan pärjääväisyydeksi mikä taas tarkoittaa sitä, ettei ihminen kaipaa apua tai tukea koska pärjää hyvin itsekin. Totuushan on kuitenkin täysin toinen. Reippaus ei tarkoita sitä, etteikö ihminen kaipaisi tukea, rakkautta, apua, huomiota ja sitä, että häntä kehutaan – päinvastoin. Itse ainakin kaipaan edellä mainitsemiani asioita todella paljon mutta en ehkä osaa niitä ulospäin ilmaista tai näyttää, koska olen tottunut piilottamaan nuo tarpeet reippauteni taakse. Reippaus on usein rooli joka ottaa minusta vallan. Se on opittu toimintatapa tai malli, johon sitä ikään kuin verhoutuu ja tietyllä tapaa se tuntuu niin kovin turvalliseltakin.

Viime kesänä tuo reippauteni alkoi kuitenkin totaalisesti rakoilemaan. Siihen saakka olin kyennyt elämässäni piilottamaan raskaat tuntemukset ja kokemukset oman pärjäävyyden taakse, kunnes aloin huomaamaan etten enää jaksakaan. Edelleenkin minun on vaikea ilmaista jaksamattomuuttani ulkopuolisille mutta ehkä tärkeintä on se, että omassa mielessäni olen hyväksynyt vihdoin sen, etten enää jaksa kantaa noita taakkoja yksin joita olen niin pitkään kantanut. Tuntuu tietyllä tapaa todella huojentavalle myöntää itselleen ettei jaksa – eikä tarvitsekaan jaksaa. Kuitenkin se tie tähän pisteeseen saakka on ollut aika pitkä. Vielä syksylläkin taistelin sitä vastaan etten tarvitse ulkopuolista ihmistä jolle purkaa asioitani, vaikka tietyllä tapaa tiesin, että nimenomaan tuo on nyt se, mitä niin kipeästi tarvitsen. Sitä vaan pyrkii aina kaikin mahdollisin tavoin ajattelemaan, että kyllä minä selviän koska olen aikaisemminkin selvinnyt – mikä sinällään on muuten aivan naurettavaa. Tuo on rehellisesti sanottuna kuopan kaivamista itselleen.

Reippaan tytön syndroomaReippaan tytön syndroomaReippaan tytön syndrooma

Vaikka tässä puhun tosiaan reippaan tytön syndroomasta niin yhtä lailla reippaus saattaa olla ongelma monelle sukupuoleen katsomatta. Olenkin ehdottomasti sitä mieltä ettei kenenkään ihmisen tarvitse olla reippaampi kuin mitä todellisuudessa on mutta silti usein kyse on paljon syvemmälle juurtuneesta selviytymistavasta. Kun on tottunut selviämään yksin ja hoitamaan kaiken hankalankin itsekseen, voi olla vaikea yhtäkkiä turvautua apuun. Onkin iso askel ottaa härkää sarvista ja myöntää itselleen ettei jaksakaan. Todellisuudessa tuo on kuitenkin sitä todellista reippautta olla rehellinen itselleen senkin uhalla, että oma opittu selviytymistapa murenee.

Onko täällä muita reippaita tyttöjä?

 

Kuvat: Iines / edit: minä