Pari päivää sitten vietettiin maailman mielenterveyspäivää. Olin lauantaina koko päivän menossa eikä postaamiselle ollut aikaa, jonka vuoksi palaan aiheeseen näin jälkijunassa. Tämä ei haitanne, sillä aihe on ajankohtainen aivan joka päivä ja siitä pitäisi puhua vieläkin enemmän.

Olen kirjoittanut mielenterveydestä blogissani jonkin verran ja hyvin moni syvällinen aihe on siihen jossain määrin liitännäinen. Olen jakanut kokemukseni masennuksesta, ahdistuksesta ja siitä, kuinka rikki olen välillä elämässäni ollut. Kirjoitinpa kesällä myös hengellisestä traumaoireyhtymästä, johon olen vasta perehtynyt ja sen myötä oivaltanut paljon lisää ongelmistani, joista moni on selkeästi kokemukseeni hengellisestä yhteisöstä liitännäinen. Harva meistä on ihmisenä täysin ehjä, sillä jokaisella on lähtökohdat, perintötekijät ja elämänkokemukset. Mielenterveyteen vaikuttaa paljon myös itsetunto, vuorovaikutustaidot, ongelmanratkaisutaidot ja ristiriitojen käsittelytaidot, jotka me usein opitaan siellä lapsuudessa ja ne muokkautuvat matkan varrella. Myös resilienssi, eli henkinen palautumiskyky on merkittävässä asemassa, kun puhutaan mielenterveydestä.

Nykyään mielenterveydestä puhutaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Tänä päivänä on myös täysin normaalia käydä terapiassa, eikä se ole epäonnistumisen merkki. Mielenterveyteen panostetaan enemmän ja se nähdään yhtä tärkeänä osana hyvinvointia kuin fyysinen terveys. Henkilökohtaisesti kävisin varmaan jatkuvasti terapiassa, ellei olisi niin kallista. Elämässä kuitenkin tapahtuu koko ajan ja monesti menneisyyden tapahtumat nousevat vasta myöhemmällä iällä pintaan – näin kävi ainakin itselleni. Voin myös rehellisesti myöntää, etten ole vieläkään käsitellyt kaikkea menneisyydestäni, vaikka sinällään sinut olenkin historiani kanssa ja hyväksynyt sen, mitä kaikkea siellä on tapahtunut. Välillä noita menneisyyden haavoja kuitenkin pompahtelee esiin, mutta onneksi osaan niitä jo paremmin kohdata ja nykyään minulla on aika hyvä kyky reflektoida itseäni. Myös tunnetaidot ovat kehittyneet viime vuosina, mikä tarkoittaa sitä, että erilaisten tunteiden noustessa pintaan, kykenen niitä paremmin kohtaamaan, ymmärtämään ja yhdistämään.

Uuden ihmissuhteen äärellä on ollut myös mielenkiintoista huomata, miten välillä ne vanhat ikävät kokemukset saattavat nousta pintaan aika yllättävissäkin tilanteissa, joiden äärellä on tärkeää ymmärtää, etten nyt rakenna elämääni kenenkään entisen kanssa, vaan täysin uuden, erilaisen ihmisen. Noissa tilanteissa on tärkeää puhua asia auki ja ymmärtää se molempien kannalta. Nuo tilanteet ovat niitä, joissa oppii toisesta jälleen lisää ja vaikka menneisyys ei olekaan nykyisyys, se vaikuttaa meihin, ja siellä tapahtuneet asiat saattavat joskus olla selkärangassa. Koska olen itse aika tietoinen komplekseistani ja niistä niin paljon avoimesti puhunut, huomaan kiinnittäväni niihin huomiota tässä uudessa tilanteessa. Toivon mukaan tästä kyvystä reflektoida itseä on hyötyä myös ihmissuhdetta ajatellen, sillä itseään kykenee selittämään auki, eikä toinen jää ikään kuin ilman vastausta, mistä on kyse tai miksi sitä reagoi johonkin tavalla, jota toinen ei ehkä odottanut.

Ajattelen, että parhaiten meillä on resursseja pitää huolta mielestä, kun elämämme on mahdollisimman hyvässä balanssissa. Itselleni on tärkeää, että elämässäni on terveyttä, oma koti = turvasatama, aikaa liikkua ja pitää fyysisestä kunnosta huolta, minulla on työ, josta pidän ja joka motivoi olematta liian kuormittava, sekä ihmissuhteita, joihin voin tukeutua. Kun nämä peruspilarit ovat kunnossa, on elämässäni kaikki palikat myös henkiseen hyvinvointiin. Jos joku noista palikoista sortuu tai samaan aikaan useampi, sitä ajautuu kriisitilanteeseen, jossa punnitaan taas omat resurssit ja sietokyky. Tällaisia tilanteita elämään tulee säännöllisin väliajoin ja joskus voi käydä niin, että kerralla sortuu kirjaimellisesti kaikki ja ajaudutaan kriisiin. En tokikaan sano, että aina tämä on se kaava, mutta usein mielenterveyden ongelmissa on jokin laukaiseva tekijä, joka aikaan saa henkistä kuormittumista ja täten laukaisee esimerkiksi masennuksen.

Ohessa muutamia helppoja vinkkejä, joiden avulla omasta mielenterveydestä voi pitää huolta:

❤️ Lepää riittävästi ja huolehdi unensaannista

❤️ Panosta laadukkaaseen ravintoon. Suolisto on meidän toiset aivot, joten sen hyvinvointi vaikuttaa vahvasti myös mieleen ja henkiseen jaksamiseen.

❤️ Vaali hyviä ihmissuhteita ja karsi ne, jotka kuormittavat henkistä hyvinvointiasi. Aina tämä ei ole helppoa, sillä jotkut ihmissuhteet ovat vaikeasti eliminoitavissa, mutta pyri siihen, jos suinkin mahdollista.

❤️ Harrasta liikuntaa, josta tulee hyvä olo koko kehoon. Liike on lääke, sitä sanotaan ja se pitää täysin paikkansa! Jos hikiliikunta ei ole juttusi, lähde luontoon, vaikka kävelylle. Kävelykin on liikuntaa ja vieläpä erittäin hyvä liikuntamuoto.

❤️ Näe ihmisiä ja suunnittele kaikkea mukavaa tekemistä! Jos jokainen päivä menee samalla rutiinilla, muuttuu elämä herkästi tylsäksi ja saattaa alkaa masentamaan. Vaikka syksy on saapunut ja pimeä talvi edessä, ei se estä meitä elämästä ja tekemästä kivoja asioita.

❤️ Puhu syvimmistä tuntemuksistasi, on se sitten läheisille tai ammattilaiselle. Muistan joskus lukeneeni, että masennus johtuu käsittelemättömistä tunteista (tai tuo voi olla yksi laukaiseva tekijä), joten tunteistaan kannattaa pyrkiä puhumaan, jos suihkin mahdollista.

❤️ Etsi itselle sopivia keinoja ylläpitää mielen hyvinvointia. Toisille luonto on tärkeä, toisille oma aika ja tila tai esimerkiksi jokin harrastus.

❤️ Vahvista itsetuntoa opettelemalla tiedostamaan omat vahvuudet ja heikkoudet, tutustumalla itseen (kuka olen, mistä tulen ja mihin olen menossa) ja kohtelemalla itseä hyvin. Aivan liian moni on turhan ankara itseä kohtaan, vaikka ihan oikeasti itseä tulisi rakastaa kuten kumppania tai parasta ystävää. Rakastamalla itseä voimme paremmin ja olemme parempia ihmisiä myös läheisille. Klisee tai ei, tämä on totuus.

Oikein hyvää viikonalkua ja muistattehan pitää itsestä hyvää huolta!