Herkullinen arkiruoka: Lasagne soijarouheella

Kuten tiedätte, rakastan gluteenitonta pastaa ja syön sitä useamman kerran viikossa. Pasta on vaan niin hyvä, helppo ja nopea lounas/päivällinen, joten mikäpäs siinä! Varsinkin, kun se vielä sopii erinomaisesti keholleni. Satsista syö myös sen pari päivää, mikä taas helpottaa aika paljon arkiruokien suunnittelua. On niin paljon miellyttävämpi ottaa eväsrasiassa töihin annos pastaa, kuin vaikka salaattia, joka menee todella nopeasti vetiseksi.

Pääasiassahan suosin erilaisia spagetti- ja fusilli pohjaisia pastoja, mutta aina toisinaan innostun kokeilemaan jotain muuta. Pari päivää sitten kävi näin ja teinkin pitkästä aikaa lasagnea. Koska lihaa en ole enää hetkiin syönyt, tein lasagnen kasvisversiona. Soijarouhe korvasi hienosti jauhelihan ja sen kaveriksi raastoin joukkoon runsaasti erilaisia juureksia. Tuli todella onnistunutta ja jos joku sanoo, ettei lasagne ole lasagnea ilman jauhelihaa, niin on kyllä totisesti väärässä!

Reseptistä tulee suhteellisen iso annos, joten siitä syö helposti pariskunta/pieni perhe parinakin päivänä ja sinkku vaikka kolmenakin, jos pystyy. Toivottavasti innostutte kokeilemaan!

Herkullinen soijarouhe-lasagne (GL, L)

  • 1 sipuli
  • 1 valkosipulinkynsi
  • 1,5 dl tummaa soijarouhetta
  • Runsaasti juureksia, kuten selleriä, lanttua, palsternakkaa ja porkkanaa
  • 1/2 punainen paprika
  • 500 g luomu tomaattimurskaa
  • 1,5 dl Oatlyn kaurakermaa
  • Mausteiksi: mustapippurirouhetta, kurkumaa, inkivääriä, basilikaa ja laadukasta suolaa. 
  • 3 dl vettä
  • Laktoositonta juustoraastetta (ei pakollinen!)
  • 1 pkt gluteenittomia lasagnelevyjä (käytin Urtekramia)
  • Persiljaa

Pilkotaan sipulit ja kuullotetaan ne oliiviöljyssä ruskeiksi. Lisätään joukkoon 3 dl vettä ja 1,5 dl tummaa soijarouhetta. Sekoitellaan ja annetaan nesteen imeytyä, sekä rouheen turvota. Raastetaan juurekset ja siivutetaan paprika, jonka jälkeen kaadetaan myös ne pannulle. Maustetaan ja lisätään joukkoon tomaattimurska, kaurakerma, sekä vesi. Maistetaan, onko maku sopiva ja tarvittaessa lisätään mausteita. Ihan viimeisenä sekaan voi heittää kourallisen juustoraastetta ja antaa seoksen miedolla lämmöllä hautua.

Lämmitetään uuni 180-200 asteeseen. Voidellaan uunivuoka, jonka jälkeen lisätään vuorotellen lasagnelevyt, sekä kastike. Lopuksi ripotellaan päälle pari kourallista juustoraastetta (ei pakollinen). Paistetaan uunin keskitasossa noin 30-45 minuuttia. Itse tykkään paistaa lasagnen jopa melkein kuivaksi, joten annoin suosiolla olla uunissa tuon kolme varttia.

Valmiin lasagnen päälle voi heittää hieman persiljaa ennen nautiskelua.

 Herkullista sunnuntaita! 

PS. Laitan tänään illalla leffalippuarvonnan voittajille sähköpostia, joten tarkkailethan meiliäsi mikäli otit arvontaan osaa! Tarvitsen nimittäin voittajilta osoitetiedot, jotta liput saadaan toimitettua. 🙂

Kuukautisista, PMS:stä ja ehkäisystä

Olen kirjoittanut blogissa useammankin kerran e-pillereistä, mutta varsinaisesti aihetta PMS ja kuukautiset en ole tainnut koskaan sen koommin sivuuttaa. Jollain hassulla tavalla kuukautisistaan julkisesti kirjoittaminen tuntuu vähän noh, oudon nololta, vaikka ei todellakaan pitäisi! Kuukautiset ovat normaali ja luonnollinen osa naiseutta ja elämää. Silti en kovin mielelläni esittele tamponipakettia kaupan kassajonossa tai jätä niitä näkösälle laukussa – miksi ihmeessä? En oikeastaan tiedä. Ehkä se on joku sellainen opittu häpeä, mikä kuukautisvereen liittyy. Aivan naurettavaa.

Ajattelinkin tänään avata tätä salaista arkkuani ja puhua niinkin luonnollisesta asiasta, kuin kuukautiset, ehkäisy ja PMS. Jos sinua ällöttää suora kielenkäyttö aiheeseen liittyen, ehkä kannattaa jättää tekstin lukeminen tähän. Tulen nimittäin nyt puhumaan asioista niiden oikeilla nimillä ja kuukautisvuoto mainitaan postauksessa useampaankin otteeseen…

Jokunen teistä saattaa muistaa taustani, eli olen tosiaan syönyt 19-vuotiaasta lähtien e-pillereitä (Yasminelleja). Puolen vuoden tauon pidin muutama vuosi sitten ja jossain kohtaa kahdenkymmenen kynnyksellä olin täysin ilman pillereitä ainakin samaiset puoli vuotta. Tuo on jäänyt mieleen useammastakin jälkiehkäisystä, jotka sekoittivat kiertoni aivan täysin ja lopulta kuukautiset jouduttiin uudelleen käynnistämään keltarauhashormonivalmisteella. E-pillerit ovat kuitenkin noin ylipäänsä aina sopineet itselleni ja vaikka tällä hetkellä en periaatteessa niitä tarvitsisi, en ole toistaiseksi pillereitä lopettanutkaan. Ajatus hormoniryöpystä ja rasvaisesta tukasta ei nyt yksinkertaisesti houkuta, kun vihdoin elämä tuntuu tasapainoisemmalta. Mietin myös tulevaisuutta, sillä jos jossain kohtaa aloitan uuden suhteen, olen jälleen saman kysymyksen äärellä – mikä ehkäisytapa? Kierukkaa, rengasta, laastaria tai kapselia en halua, joten koen keholleni suuremmaksi rasitukseksi sen, että vekslaan pillereiden kanssa, kun syön niitä. Veritulpan riskihän on siis aina suurimmillaan siinä kohtaa, kun pillerit aloitetaan.

Oli kuitenkin ilo huomata, että parin vuoden takaisen tauon aikana kuukautiseni käynnistyivät normaalisti ja niitä ei tarvinnut odotella pitkään. Pahin pelkoni on nimittäin vuosia ollut, että pillerit sekoittavat hormonitoiminnan ja jos ne lopettaa, kuukautiset eivät hevillä tule. Onneksi näin ei ainakaan tuolloin kohdallani ollut, eikä vuotokaan kuihtunut olemattomiin. Jollain tavalla onkin ilo tietää, että se oma hormonitoiminta on olemassa ilman pillereitäkin ja, että jos joskus lapsia haluaa, ei kuukautisten katoamista tarvitse pelätä. Tämä koko aihe tietysti jakaa mielipiteitä ja toiset ovat jyrkempiä, kuin toiset. Jokaisen keho on kuitenkin meidän oma ja siksipä meillä onkin vapaus valita se itselleen mieluisin ja sopivin tapa. Onnekas saa ylipäänsä olla, että itselleen on löytynyt ehkäisy joka toimii! Paljon olen kuullut kauhutarinoita siitä, kuinka mikään ehkäisytapa ei tunnu hyvältä.

Kuukautiseni/tyhjennysvuotoni on jo vuosia tullut säännöllisesti, kuten pitääkin. Joskus stressi saattaa myöhästyttää menkkoja muutamalla päivällä, mutta pääasiassa ne ovat aina tulleet aika tarkasti, pari päivää viimeisen pillerin jälkeen. Se huomio, jonka olen kuitenkin tässä viimeisten kuukausien aikana tehnyt, on, että ennen niin olemattomat PMS-oireet ovat alkaneet pahentumaan. Nykyään kärsin useamman päivän päänsärystä, ärtyneisyydestä, makeanhimosta, alavatsan huomattavasta turvotuksesta ja kipeilystä, sekä ajoittain jopa huimauksesta. Oireet ovat tosiaan viime aikoina pahentuneet ja huomaan ne aivan viimeistään neljä päivää ennen pilleriliuskan loppumista. Kyseessähän on varsin normaali ongelma ja veikkaan, että todella moni kärsii samoista vaivoista. Itse olen toki onnekas etten ole nuorempana juurikaan edes PMS:ää huomannut, mutta sillähän onkin riskinsä pahentua iän myötä. Nykyään en selviä noista vaivoista ilman särkylääkkeitä ja varsinkin jatkuva päänsärky on todella häiritsevää.

Tämä vaiva on itselleni nyt suhteellisen tuore ja siksi olen koittanut haalia netistä tietoa millä keinoin lievittää PMS:ää, mieluiten mahdollisimman luonnollisin ei lääkinnällisin tavoin. Et voi kuitenkaan lukittautua viikoksi kotiisi, vaan sinun on käytävä töissä ja hoidettava ne arkisetkin velvollisuudet. Mm. ruokavalio, uni, liikunta ja sokerin minimoiminen ovat jääneet päällimmäisenä mieleeni. Paljon vihreitä ja puhdasta ruokaa, riittävästi laadukasta unta, lempeää liikuntaa kehon ehdoilla ja iso ei sokerille. Jos jotain, niin vaikka raakasuklaata tai muuta terveellistä hyvää tuossa kohtaa kuuta. Tämä on tosiaan vasta kokeilun asteella ja otankin ilomielin vastaan teiltä mahdollisia vinkkejä. Millä tavoin te lievitätte PMS-oireita? Vai onko niihin oikeasti olemassa mitään muuta keinoa, kuin se kärsiminen?

Naisena oleminen on kyllä jatkuvaa omasta kehostaan ja sen toiminnasta oppimista. Hormonitoiminta säätelee elämäämme niin paljon ja elämme ikään kuin jatkuvassa hormonihyrrässä. Välillä on aikoja, että hormonitoiminta on kovin tyytyväinen, kunnes taas tulee se aika kuusta. Silti vaikka tämä naiseus on aikamoista vuoristorataa, en vaihtaisi tätä mihinkään! Olen kiitollinen siitä, että kehoni on terve ja se toimii tavalla, jolla sen kuuluukin toimia. On upeaa olla nainen ja siinä myös yksi syy siihen, jonka vuoksi meidän tulisi avoimemmin puhua kaikesta ehkäisyyn, kuukautisiin ja muihin naiseuden vaivoihin liittyvästä. Aivan liian pitkään näitä asioita on häpeilty ja siksi varmaan itsekin koen sen tamponipaketin pudottamisen liukuhihnalle jopa noloksi. Naiseudessa on edelleen aivan liikaa tabuja.

Tähän postaukseen tuli nyt aika paljon rönsyilevää asiaa, mutta jos teillä heräsi ajatuksia tai mitä tahansa aiheeseen liittyvää, niin kommentoikaahan? Meitä on niin monta samassa junassa painimassa samaisten asioiden kanssa.

Ihanaa ja rentouttavaa lauantaita!