Olen jossain määrin aika itsekäs ihminen. Tällä en tarkoita mitään ilkeää omahyväistä tyyppiä, mutta se, että olin kuusi vuotta ainut lapsi näkyy minussa jollain tavalla vielä tälläkin ikää. Olen aika huono jakamaan asioita ja tavallaan en tee helposti mitään sellaista, mikä ei tunnu minusta hyvältä. Vaikka ajattelenkin muita ihmisiä, en ajattele muita kuitenkaan niin paljon, kuin jotkut ihmiset ajattelevat. Tai en laita toisia aina itseni edelle ja sitä rataa. Terve itsekkyys on mielestäni jossain määrin ihan hyväkin piirre, mutta toisinaan toivoisin, että olisin se joukon huolehtivaisin tyyppi. Yksi ystäväni on niin epäitsekäs, että jollain tavalla katson tuota piirrettä hänessä todella ylöspäin.

Vaikkei ehkä ihan heti päällepäin uskoisi, kiihdyn helposti nollasta sataan. Olen kovin temperamenttinen ihminen ja jos jokin asia todella ärsyttää, näytän sen. Hermostun eniten jos jokin asia ei onnistu ensimmäisellä kerralla ja useinpa vielä silloin, jos kyse on omasta epäonnistumisesta. En pidä yhtään siitä, etten osaa jotain. Joskus ovat tavaratkin lentäneet, mutta onneksi ikä on tuonut temperamenttiini tiettyä tyyntymistä…

Inhoan kaikenlaisia sanalyhennelmiä. Raksu, seukata, ystis, datailla, dösä, dokata, spessu… Listaa voisin jatkaa vaikka loputtomiin. Miksi sanoista pitää vääntää tuollaisia lyhennelmiä? Mielestäni ne kuulostavat niin tyhmiltä ja teinimäisiltä. Vaikken puhu mitään kirjakieltä, en oletettavasti myöskään käytä noita lyhenteitä. En ainakaan usein, toivottavasti.

Minulla on lähes aina jotain vaivoja. Eikä siinä jos vaan sivuuttaisin oireet, mutta alan aina googlettamaan ja lopulta päättelen, että nyt on tosi kyseessä. Toisinaan joutuu jälkikäteen ihan naureskelemaan niille omille diagnooseille, joita teen. Harvoin on kuitenkaan oikeasti kyse mistään vakavasta, sillä olenhan perusterve ihminen. Pelkään vaan aika paljon erilaisia sairauksia ja ajattelen tässäkin asiassa realistisesti, että ne todella voivat osua joskus jopa omalle kohdalle.

Olen kokenut jonkinlaisen joogahurahduksen. Alkuun olin vähän skeptinen ja mietin etten halua mitään henkisiä joogahöpinöitä mutta nyt, kun olen tehnyt joogaharjoituksia kotona useamman kerran ja käynyt kerran hot joogassa alan fiilistelemään todella tuota lajia. Henkisyyttähän ei ole pakko ottaa mukaan ellei niikseen halua. Fiilis kehossa puolenkin tunnin joogan jälkeen on aika mieletön! Tuntuu, kuin keho aukeaisi ja sitä löytäisi itsestään ihan uusia ulottuvuuksia. Kyseinen laji tuo hurjan hyvää tasapainoa lihaskuntoharjoittelun ja aerobisen rinnalle.

Kiroilen aivan liikaa. Vaikken niitä pahimpia kirosanoja, niin veellä alkava sana pääsee suustani vähän turhankin usein. Muiden puheesta kirosanat aina särähtävät korvaani, joten tuo on ehdottomasti tapa, josta koetan kokoajan päästä eroon! Kiroilu on vaan jonkunlainen noidankehä, se ikäänkuin tarttuu kielenkäyttöön todella helposti ja on hankala lopettaa kokonaan. Varsinkin jos jokin juttu ärsyttää, on tuo vee niin helppo suustaan ulos päästää. Eipä noita kai turhaan voimasanoiksi kutsuta…

Imuroin asuntoni lähestulkoon joka päivä. En nimittäin voi sietää roskia lattioilla ja varsinkin keittiön valkoisilla kaakeleilla jokainen hiussuortuvakin pistää oitis silmään. Asuntoni on kyllä 24 neliöinen yksiö, mikä sinällään helpottaa hommaa. En pidä siivoamisesta yhtään, mutta en tykkää myöskään sotkusta – varsinkaan pölystä tai hiuksista lattioilla.

Olen koukussa suuveteen. Mielestäni tuo on aivan paras tapa freesata suu helposti ja nopeasti, sillä en syö laisinkaan purkkaa. Kuljetan pientä suuvesipurkkia usein myös laukussani, sillä silloin voin huuhdella suuni missä ja milloin vaan, varsinkin ruokailujen jälkeen. Pahanhajuinen hengitys on yksi ällöttävimmistä asioista mitä tiedän. 😀

En voisi elää ilman paperista kalenteria! Omaan huonohkon muistin ja kaikki menot tulee olla kirjoitettuna ylös jotta muistan ne. Puhelimen kalenteri ei kuitenkaan ole vaihtoehto, vaan minun tulee voida kirjoittaa kaikki ylös ns. vanhanaikaisesti. Kalenteri onkin yksi tärkeimmistä jutuista, mitä omistan.

Olen todella huono kevyissä ihmissuhteissa. En olekaan koskaan ottanut ketään täysin tuntematonta baarista mukaan ja lähtenyt hänen kanssaan. Toki minullakin on ollut kaikenlaisia ihmissuhteita, eikä monikaan niistä kovin vakavaa sorttia (varsinkin nuorempana oli), mutta olen todella huono noissa jutuissa. Olen ihmisenä herkkä ja jollain tavalla minun on vaikeaa olla ihmisten kanssa ilman, että pidän heistä edes jollain tasolla ja siksi kiinnynkin todella herkästi. Joskus toivoisin olevani edes hieman tunteettomampi ja kovakuorisempi.

Oliko joukossa juttuja joihin voitte samaistua? 🙂