Salaisuuksia + leffalippuarvonta

Jokaisella meistä on kolme elämää, julkinen, yksityinen ja salainen. Lause joka jäi eilen mieleen käytyäni Salaisuuksien Illallinen -elokuvan toimittajille suunnatussa näytöksessä. Kyseessä on italialainen elokuva, joka saa Suomen ensi-iltansa perjantaina 3.3.2017. Kotimaassaan Italiassa leffasta on tullut suorastaan hitti ja en kyllä yhtään ihmettele miksi! Vaikka aihe on periaatteessa vakava, on elokuva onnistuttu toteuttamaan mielettömän hyvällä humoristisella otteella, joka tempaa ensihetkestä lähtien mukaansa. Näyttelijäkaarti on loistava ja nautin niin paljon siitä, että elokuva oli italialainen ja tuo kaunis kieli kaikui kokonaiset 97 minuuttia korvissani.

Salaisuuksien Illallisen sanoma herätti kuitenkin myös syvempiä ajatuksia. Kun seitsemän vanhaa ystävystä asettaa puhelimensa pöydälle ja jakaa kaiken kännykkään tulevan materiaalin koko porukalle, voitte vaan kuvitella mitä siitä seuraa… Ihmissuhteet joutuvat todella koetukselle. Elokuva saikin miettimään sitä, kuinka paljon meillä onkaan salaisuuksia, joista emme kerro edes läheisimmille ystäville tai elämänkumppanille?

Veikkaan, että lähestulkoon jokainen kantaa sisällään edes jotain sellaista asiaa, jota ei halua koskaan kenellekään kertoa. Olen monesti miettinyt, onko elämässä tärkeintä olla aina kaikessa rehellinen, vai esimerkiksi toisinaan suojella läheisiään? Jos teet jonkun virheen, kerrotko siitä heti kumppanillesi vai suojeletko häntä vaikenemalla? Periaatteessa tuo on aika ristiriitainen juttu. Vaikka itse olenkin henkeen ja vereen rehellisyyden kannattaja, silti olen monesti miettinyt, etten olisi halunnut tietää. Toisinaan tieto lisää tuskaa ja jos ihminen pettää luottamuksesi tavalla tai toisella kerran, ei hän kykene sitä ehkä enää koskaan takaisin saamaan. Joskus hyväkin ihmissuhde saattaa päättyä luottamuspulaan, joka syntyy juurikin toisen ihmisen tekojen seurauksena. Toisaalta taas, jos kuulet asian muualta tai saat ihmisen kiinni itse teosta, tulet silloin vielä pahemmin petetyksi. Vaikeita asioita, joissa ei auta kuin kuunnella sisintään.

Se mikä elokuvassa myös eritoten korostui, on ihmisyys. Se kuinka elämä vie meitä moneen suuntaan ja esimerkiksi parisuhteet eivät ole aina sitä miltä ne ulospäin näyttävät. On vaikeuksia ja haasteita, joiden seurauksena saatamme mokailla. Tuo on toisaalta pelkästään inhimillistä ja jokainen meistä tosiaan tekee virheitä. Mietimme elämässämme usein aivan liikaa sitä mitä muut meistä ajattelevat. Emme uskalla olla avoimia tai rehellisiä, koska pelkäämme muiden reaktioita. Miten erilaisuuteeni reagoidaan, ymmärtääkö kukaan minua? Jopa sen läheisimmän ihmisen reaktiota saatetaan pelätä ja siksi salataan asioita. Salaisuuksien Illallinen tuo todella hyvin esiin tuon salaisuuksien kirjon ja sen, kuinka erilaiset elämäntilanteet saattavat ajaa turvautumaan salaisuuksiin. Elämä on monesti kovin monimutkaista.

Elokuva tempaisi todella mukaansa aitoudellaan ja realistisuudellaan. Välillä jopa tuntui, kuin olisi ollut itse osana tuota ruokapöydän puhelinpeliä. Jokainen salaisuus oli kuin aidosta elämästä ja reaktiot niin ei elokuvamaisia. Mielestäni kokonaisuudessaan erittäin mielenkiintoinen pätkä, jota suosittelen jokaiselle, joka kaipaa elokuvaelämykseltä paitsi hyvää huumoria, myös ajateltavaa. Ajatuksia tämä pätkä todella herätti. Aloin itsekin todella miettimään, onko minullakin kolme elämää? Julkinen, yksityinen ja se salainen, josta kukaan ei tiedä yhtään mitään.

Tähän loppuun minulla on ilo arpoa kolme kahden hengen leffalippupakettia! Kyseiset liput käyvät kaikissa Finnkinon elokuvateattereissa Salaisuuksien Illallinen -elokuvaan. Jos mielenkiintosi heräsi, ota ihmeessä osaa arvontaan ja kurkkaa leffan traileri täältä! Osallistua voit kommentoimalla tätä postausta 3.3. klo 15.00 saakka (muistathan sähköpostisi tavalla tai toisella).

Elokuva tulee tosiaan ensi-iltaan 3.3. perjantaina Finnkinon elokuvateattereissa. Arvonnan voittajille ilmoitetaan henkilökohtaisesti sähköpostin välityksellä.

Oikein rentouttavaa keskiviikkoa ja vaikkei arpaonni nyt suosisi, niin käykäähän ihmeessä katsomassa kyseinen elokuva! Suosittelen.

Täydelliset kiharat – näin onnistut!

Olen todella laiska arkisin laittamaan hiuksiani, joten niitä harvoin nähdään viikolla ainakaan laitetuilla kiharoilla. Hiukseni ovat kyllä luonnostaan suhteellisen taipuisaa sorttia ja jo puolen tunnin sykeröllä pitäminen taivuttaa hiuksia mukavasti. Tämä on yksi syy siihen miksi tukkani saattaa näyttää välillä kuvissakin kiharalta, vaikken ole sitä millään tavoin laittanutkaan. Kuljen oikeastaan aina kotona huoleton nuttura päälaella.

Ne tilanteet, joissa hiukseni kuitenkin kiharran, liittyvät aina viikonloppuihin tai ulos lähtemiseen. Välillä kiharran tukan mennessäni esimerkiksi illalliselle ja melkein aina varsinkin silloin, jos tiedän illan jatkuvan baareihin. Pidän todella paljon kiharoista ja ne tuovat mielestäni ulkomuotoon jotain arjesta poikkeavaa. Pitkät hiukset suorastaan korostuvat ollessaan kiharalla. Ne näyttävät tuuheammilta ja tuovat tyyliin kivasti ripauksen naisellisuutta.

Kiharoiden tekemistä olen harjoitellut vuosia ja nykyään olenkin hommassa aika pro. Ne onnistuvat niin muotoiluraudalla, kuin kiharrinpuikollakin. Tekemiseen menee kyllä aikaa tällaisessa tukassa, mutta on se sen vaivan arvoista! Eniten makuuni ovat lainemaiset, suurehkot ja luonnolliset kiharat. En pidä kovin säkkärästä meiningistä ja siksipä kaksi omistamaani rautaa ovat hommaan aivan parhaita. Toinen (vasemmalla) on *Remingtonin PROluxe 32 mm kiharrin, jonka avulla teen tavallisesti koko muun pään, paitsi päällimmäisen kerroksen. Rauta on sopivan paksu ja sen avulla hiuksiin saa juurikin lainemaiset kiharat, jotka eivät kuitenkaan veltostu. Raudassa on asetus, joka estää lämpötilaa ylittämästä 185 astetta, mikä on ainakin omalle tukalleni mielettömän hyvä juttu. Pelkään aina aika paljon sitä vahinkoa, mitä kuumuus hiukselle tekee, mutta tuon säädön ansioista hiuksiaan voi kihartaa huoletta. Toinen erikoisominaisuus on OPTIheat-teknologia, joka vie lämmön sinne missä sitä eniten kaivataan. Toisin sanoen teknologian avulla paksut osiot saavat eniten lämpöä ja heikoimmat osiot vähiten (hiuslatvat).

Kiharat

Päällimmäisen kerroksen teen puolestaan *Remingtonin PROluxe muotoiluraudalla. Tämä siksi, että haluan hiusten päällisosaan tiettyä tyyliä, jonka saa aikaan vaan muotoiluraudalla. Sen avulla voi nimittäin enemmän vaikuttaa kiharoiden suuntaan ja esimerkiksi siihen, että kasvoja reunustavat suortuvat ovat juuri omaan makuun täydelliset. Tässäkin raudassa on tuo lämmönsäätelyjärjestelmä, joka laskee lämpötilaa siinä kohtaa, kun rautaa viedään hiuksessa alaspäin. Myös edellä mainitsemani PRO + asetus löytyy, jonka avulla hiuksiaan on mahdollista edes hieman varjella. Rauta ylipäänsä on todella liukuva ja metalliosat jättävät hiusten pinnan kiiltäväksi. Pakko sanoa, että vanhaan rautaani verrattuna aivan eri luokkaa! Ei takerru hiuksiin vaan luistaa jopa omissa kuivahkoissa suortuvissa täydellisesti.

Kun kiharrusvälineet on kunnossa, tullaan aika tyypillisen kysymyksen äärelle, eli kuinka onnistua kiharoiden teossa? Kuinka saada ne kestämään koko illan ajan ilman jatkuvaa hiuslakan lisäilyä? Itsehän olen opetellut kiharoiden tekemistä vuosien varrella ja sitä kautta löytänyt ne parhaat kikat täydellisiin kiharoihin ja niiden tekemiseen. Tänään haluan jakaa teille ne omat vinkkini, jotka eivät ole mitään ammattilaisen sanelemia mutta toimivat ainakin omassa tukassani erinomaisesti!

Kuivaa hiukset huolella

Puolimärkään tukkaan on monesti kova houkutus lähteä kiireessä kihartamaan mutta virheistä oppineena, se ei todellakaan kannata! Jos haluat hyvän lopputuloksen, föönaa tai anna hiusten kuivua luonnostaan täysin kuiviksi ennen kihartamisen aloittamista. Itse teen tavallisesti niin, että föönaan puolikuivan tukan huolellisesti kamman avulla, jonka jälkeen aloitan kiharrushommat.

Käytä pohjustustuotteita

Muistan kuinka nuorempana ihmettelin miksi tukka ei pysy kiharalla? Virhe oli kuitenkin se, etten pohjustanut hiuksiani millään tavalla. Nykyään homma lähtee jo suihkusta. Pesen hiukseni aina kosteuttavilla tuotteilla jos tiedän, että tulen hiukseni kihartamaan (tämä siksi, että omaan kuivan tukan joka kuivuu rautakäsittelyssä entisestään). Suihkun jälkeisen hoitosuihkeen jätän kuitenkin laittamatta, sillä se tekee tukasta helposti liian raskaan muiden muotoilutuotteiden kanssa.

Puolikuivaan hiukseen laitan tyveen muotoiluvaahdon, pituuksiin rakennetta tuovaa voidetta (KMS:n Add Volumea) ja lopuksi vielä lämpösuojan. Kampaan hiukset läpi tyviosaa vältellen ja föönaan kuiviksi.

Jaa hiukset osioihin

Jotta kihartaminen olisi helpompaa ja selkeämpää, kannattaa hiukset jakaa osioihin. Itse jaan tukkani tavallisesti 3-4 osioon ja nostan ylimääräiset hiukset ylös. Kihartamisen aloitan niskasta ja etenen kohti päällisosuutta. Lopputulos on aina paras jos koko prosessin suorittaa huolellisesti ja ajan kanssa. Otankin kihartimeen kerrallaan suhteellisen kapeita osioita, jotta hius kihartuu eikä suoristu saman tien.

Anna kiharoiden jäähtyä

Heti kihartamisen jälkeen ei kannata tehdä hiuksille mitään, vaan antaa kiharoiden jäähtyä muotoonsa. Tavallisesti annan tukan olla ainakin kymmenen minuuttia, jonka jälkeen viimeistelen sen. Tämä kikka todella toimii ja auttaa siihen, että hiukset ovat kiharat vielä seuraavanakin päivänä!

Viimeistele

Yhtä tärkeää, kuin pohjustaminen, on myös kiharoiden viimeistely. Itse harjaan kiharat aina läpi, sillä haluan lopputuloksesta pehmeän ja kuohkean. Kun hiukset on harjattu, on aika viimeistellä kampaus lakalla ja suolasuihkeella. Suihkutan ihan alkuun suolasuihketta kauttaaltaan, jonka jälkeen heitän päälle vielä lakan. Lakka ei saa olla missään nimessä sitä vahvinta mahdollista, vaan mieluiten pidoltaan keskivertoa ja koostumukseltaan hienojakoista. Kiharakampauksessa, kun on se vaara, että lopputuloksesta tulee tahmainen ja liian laitetun näköinen. Mieluummin jättää tukan pehmeämmäksi, kuin tekee siitä lakkakorpun.

Kohota tyvi

Kiharoiden pito lähtee tyvestä. Jos tyvi on lätyssä, menee tukka helposti lähes kauttaaltaan päätä myöten. Varsinkin suomalaisessa lasimaisessa hiuksessa tyven kohottaminen on tärkeää! Yksi tapa on suihkuttaa hiuslakkaa käsiin ja viedä sitä kautta tyveen. Toinen erittäin hyvä keino on tyvipuuteri. Tuon kanssa saa kuitenkin olla tarkkana ettei laita liikaa, vaan pienikin määrä riittää kohottamaan tyven ja tuomaan siihen kuohkeamman efektin. Tupeerausta en itse harrasta ollenkaan, sillä en oikein osaa tehdä tuota luonnolliselta näyttävällä tavalla.

Älä hipelöi

Jotta lopputulos säilyy, kannattaa hiusten antaa olla ihan rauhassa ilman koskettelua ja jatkuvaa muotoilutuotteiden lisäilyä. Pitkä hius on helposti raskas ja sen vuoksi kiharat saattavat suoristua helpommin, kuin lyhyessä tukassa. Onkin tärkeää ettei tukkaa jatkuvasti näperrä, vaan laittaa tekovaiheessa alle ja päälle riittävän hyvät tuotteet, jolloin lopputulos säilyy. Oma heikkouteni on jatkuva lakan lisääminen mikä monesti vaan saattaa pahentaa tilannetta ja tehdä tukasta tönkön. Tuosta tavasta olen koittanut pois oppia.

Näillä keinoin omat kiharani onnistuvat poikkeuksetta ja pysyvätkin hiuksissa erinomaisesti. Toki hiuslaatukin vaikuttaa ja esimerkiksi lasimainen suomalainen hius on varmasti huomattavasti vaikeampi saada kihartumaan ja pysymään kiharana. Toisaalta myös pitkä hius tuo kyllä peliin omat haasteensa.

Onko teillä jotain kikkoja, joilla kihara mielestänne pysyy tukassa paremmin? Jos on jotain erityisen hyviä vinkkejä niin jakakaahan ihmeessä! 🙂

 

*Remingtonin raudat blogin kautta saatuja. 

Kauneus Hiukset