Erilaisuudesta
Omistan todella erilaisia ystäviä. On erilaisia elämäntilanteita, parisuhteita, työkuvioita ja ylipäänsä erilaista ajatusmaailmaa. Välillä mietin miten omistankin näin keskenään erilaisia ystäviä?
Toisilla, kun on joku tietty kaveripiiri jossa on vaikka ne neljä samankaltaista naista. Omat ystäväni ovat kukin sieltä täältä, eri lähtökohdista. Toki olen tutustuttanut heitä toisiinsa jonkun verran ja esimerkiksi tänään on ihana mennä viettämään iltaa ystäväporukan kanssa, jossa on ystäviäni niin eri puolilta. Mahtavaa saada kokoon mahdollisimman monta huikeaa ihmistä samaan aikaan!
Itse pidän erilaisuutta rikkautena. On siistiä, että elämässä on ihmisiä joista jokainen antaa sinulle jotain hieman eri tavalla. He ikäänkuin luovat kokonaisuuden, joka tukee toinen toistaan. Esimerkiksi tämän vuoden ajan olen elänyt monen mielestä ehkä ”epätyypillistä” sinkkunaisen elämää. Eronnut kymmenen kuukautta sitten, enkä vieläkään deittaillut ketään. Jättänyt taloudellisesti vakaan vakityön toimistossa ja hypännyt ikäänkuin puoli yrittäjyyteen. Osa on kysellyt mitä ja miksi, mutta jokainen kuitenkin lopulta ymmärtänyt tai ainakin yrittänyt ymmärtää.
Tärkeimpänä asiana ystävyydessä pidänkin ymmärrystä. Sitä, että annetaan toiselle tilaa ajatella tai toimia toisin. Toki ystävän tehtävä on välillä ohjeistaa ja antaa neuvojakin, mutta loppupeleissä merkkaa ymmärrys. Tämä ei ole aina itsellenikään helppoa, koska olen niin ehdoton joissain asioissa. Uskon kuitenkin siihen, että jos ystävyydessä on monta muuta upeaa palikkaa, ei se kaadu siihen ettet kykene ymmärtämään toisen tekoja jossain jutussa. Tavallaan emme nimittäin voi ikinä ymmärtää jokaista ihmistä aivan täysin. Varsinkaan siinä tilanteessa jos olemme erilaisia.
Olen miettinyt myös sitä, onko erilaisuus parisuhteessa hyvästä? Itselläni on kokemusta oikeastaan vaan ja ainoastaan aika erilaisista ihmisistä kuin itse olen, joten en tiedä millaista olisi seurustella ihmisen kanssa joka ajattelisi lähes kaikesta samalla tavalla, kuin itse ajattelen? Olisiko se voimavara, vai kenties jopa ahdistavan ärsyttävää?
Erilaisuus suhteessakin voi olla joko voimavara tai se mikä vie niitä voimia. Parhaimmillaan se on ensimmäisenä mainitsemani ja pahimmillaan jälkimmäinen. Usein suhteen alussa itseasiassa nimenomaan voimavara, mutta suhteen arkipäiväistyessä nuo erilaisuudet korostuvat. Sitä haluaa ikäänkuin kumpikin puoleltaan muuttaa toista enemmän itsensä kaltaiseksi ja se on mielestäni niin väärin, mutta tapahtuu useimmiten automaattisesti. Veikkaankin, että nimenomaan tuohon moni parisuhde kaatuu. Siihen, että ollaan liian erilaisia. Tavallaan luullaan, että kasvetaan erilleen mutta loppupeleissä se on vaan se ajatusmaailma, reagointikyky ja toimintatavat, jotka ovat pohjimmiltaan molemmilla niin kovin erilaiset.
Erilaisuuteen liittyen, on muuten myös aika hassua, että olemme esimerkiksi siskoni kanssa hyvin erilaisia. Kuinka samoista vanhemmista voi tulla kaksi niin erilaista tyyppiä? Tätä olen monesti funtsinut. On meissä toki siis samaakin, mutta aika pitkälti olemme kuitenkin erilaisia.
Ympäristö todella vaikuttaa. Se millainen ihminen sinusta tai minusta tulee perustuu kotikasvatuksen jälkeen todella pitkälti siihen, mitä koet elämässäsi ja käyt läpi. Millaisten ihmisten ympäröimänä olet ja millaista elämää elät. Kaksi täysin saman kasvatuksenkin saanutta saattaa muovautua eri suuntiin pelkästään ympäristön sanelemana. On kuitenkin eri miten sitä erilaisuutta käsittelee. Hyväksyykö sen ja pyrkiikö sen kanssa toimeen tulemaan, vai ottaako jatkuvasti yhteen. Itse olen tullut siihen tulokseen, että etenkin siskosuhteessa kannattaa vaalia tuota ensimmäistä.
Kengät Adidas / Farkut Levi`s / Toppi Mango / Neule Samsøe & Samsøe / Rotsi Saints & Mortals / Kaulakoru Stradivarius
Sellaista pohdintaa tähän lauantaihin. Nauttikaahan päivästä! 🙂
Olisi kiva kuulla miten te koette erilaisuuden? Onko se ystävyyssuhteissa tai parisuhteissa nimenomaan rikkaus ja voimavara, vai se seikka joka niitä voimia vie?
