Oispa kesämökki
Aina näin juhannuksen korvilla sitä kovasti toivoisi, kunpa olisi kesämökki. Olen maaseudun kasvatti ja varmasti osittain sen vuoksi toisinaan kaipaan kovasti luontoon ja rauhaan – pois kaupungin vilskeestä. Talvisin olen onneksi saanut nauttia mökkielämästä Levin tuntureilla, mutta näin kesällä, mökki olisi aika kiva. Todella monella ikäiselläni on perheen kautta mökkielämään mahdollisuus, mutta lähisukulaisiltani ei valitettavasti sellaista löydy. Voinkin rehellisyyden nimissä myöntää, etten ole ikinä kokenut sitä perinteistä mökkijuhannusta, jonka vuoksi se löytyy vielä elämäni mittaiselta bucket listilta. Ehkä vielä joku päivä?
Tänä vuonna juhannus menee osittain Helsingissä ja osittain Tampereella. Jos oikein muistan, Helsingissä olen ollut viimeiset kolme vuotta ja vuosi vuodelta täällä on selkeästi enemmän porukkaa. Toisaalta kun joskus juhannukseen liittyi vahvasti juhlinta ja humalahakuinen meininki, nykyään juhannus on minulle enemmänkin hengähdystauko. Eli mitään biletystä ei ole luvassa, vaan rentoa meininkiä ja itse asiassa pientä maakuntamatkailua Tampereen suunnalla. Tarkoitus on käydä mm. Frantsilan tilalla Hämeenkyrössä, josta olen aika innoissani! Kaikki lähimatkailu on tämän kesän juttu ja kuten taisin jossain postauksessa mainita, Turku ja Naantali löytyvät heinäkuun bucket listilta. Myös Lonna ja Suomenlinna on koettava, sillä kummassakaan en viime kesänä vieraillut. Mikäli teillä on muuten jotain vinkkejä Naantaliin, niistä kuulen enemmän kuin mielellään.☺️
Koin viime viikolla oloni henkisesti aika uupuneeksi. Kuten toukokuussa kirjoittelin, koronarajoitusten löystyessä menin paljon, sillä kärsin ns. sosiaalisesta vajeesta. Olin viettänyt niin paljon aikaa yksin, että yksinolo suorastaan ahdisti ja viikonloppuisin mietin, etten voi jäädä kotiin, vaikka voisi olla syytä ladata akkuja yksin ja rauhassa. Tuon hurjan menoputken jälkeen olo on ollut kaikkensa antanut ja introvertti minussa tuntuu jälleen muistuttavan olemassaolostaan. Tunnistan itsestäni näitä vastaavia ajanjaksoja jo aikaisemmasta elämästäni ja huomaan, että menen aika ääripäissä. On aikoja, jolloin olen jatkuvasti aktiivinen ja menossa, kunnes niin sanotusti väsähdän ja vetäydyn. Olen monesti harmitellut sitä, miksi en jaksa olla jatkuvasti sosiaalinen ja menevä, mutta kai se on nimenomaan luonteessa. Henkinen kapasiteetti jaksaa sen tietyn määrän sosiaalista kanssakäymistä, kunnes uupuu ja kaipaa yksinoloa, jolloin akut latautuvat. Kun akut on ladattu, olen jälleen valmis menoihin ja antamaan itsestäni muille mahdollisimman paljon!
Kesällä sitä herkästi kokee jonkinlaista fomoa siitä, että pitäisi tehdä mahdollisimman paljon. Nyt kun on ollut kuumia päiviä, sisällä oleminen on tuntunut suorastaan rikolliselta. Sosiaalisessa mediassa näkee paljon stooreja, joissa mennään siellä täällä ja jaetaan kivoja hetkiä ystävien kanssa. Skumppalasit kilisee ja sitä rataa. Myönnän itsekin jakavani paljon mieluummin stooreja tilanteista, joissa tapahtuu jotain, asujen lisäksi. Totuushan on kuitenkin se, että nuo tilanteet ovat vain murto-osa todellisuudesta. Vaikka tilanteet eivät olisi feikattuja tai kiillotettuja, silti monesti ne luovat väärää illuusiota siitä, miten jatkuvasti tapahtuu kaikkea kivaa. Tämä on varmasti se sosiaalisen median varjopuoli ainakin meillä, jotka emme jaa someen ihan jokaista liikettä. Itse esimerkiksi en koe olevani henkilö, joka haluaisi jakaa stooreihin kaiken. Tuo ahdistaa itseäni ja jostain syystä minua ahdistaa myös katsoa henkilöiden stooreja, jotka kuvaavat koko ajan materiaalia. Heidän kohdallaan monesti mietin, ovatko läsnä missään tilanteissa, koska kaikki ikuistetaan?
Teksti lähti nyt vähän rönsyilemään mökkielämästä introverttiuteen ja kesän aiheuttamaan fomoon. Mutta varmasti nämä asiat ovat nyt monien ajatuksissa ja sitä pyrkii löytämään kivan tasapainon elämäänsä tähän vuodenaikaan. Yksi aika tärkeä pointti on mielestäni myös se, ettei lomalla ole pakko jatkuvasti tehdä jotain. Eihän sitä ulkomaille matkatessakaan jatkuvasti ole menossa, vaan ainakin itse nautin päivistä rannalla ilman tietoa siitä, mitä ilta tuo tullessaan. Eli samanlaiseen moodiin, jos vaan täällä Suomessakin heinäkuun alussa pääsisi, olisi hienoa. Tiedostan jo valmiiksi, kuinka kotiympyröissä tuo on omanlainen haaste, jonka vuoksi sitä onkin tehnyt jonkin verran suunnitelmia, jotka sijoittuvat pois kotoa. Haluan kuitenkin antaa mahdollisuuden myös ns. tyhjälle tilalle ja spontaaniudelle – sille, ettei kaiken tarvitse olla suunniteltua, vaan asioita voi tehdä hetken mielijohteesta. Ja jos tuntuu sille, että kaipaa lepoa, sitten levätään. Sekin on täysin oikeutettua.❤️
Samaistuuko joku fiiliksiini kesämökin kaipuusta tai kesän aiheuttamasta fomosta?
