Voimaannuttava vähäpukeisuus

Olen jo pidempään pyöritellyt mielessäni tämän postauksen aihetta, nimittäin ajankohtaista paljastavaa pukeutumista ja erityisesti sitä, mitä ajatuksia herää, kun nainen paljastaa kehoaan. Aihe on noussut esiin myös viraalisti, kun ”pyllybikineistä” (jollaisia itsekin omistan useammat) tuli taannoin haloo Iltalehteen saakka. Kirjoitin jo viime kesän Balin matkalta postauksen siitä, miksi julkaisen nykyään bikinikuvia ja nyt lukiessani tuota taannoista postausta mietin, kuinka siinä on kyllä hyviä pointteja, mutta jotain tärkeää uupuu. Siispä mielenkiintoista huomata, miten vain vuoden aikana oma ajatusmaailma on muuttunut ja nimenomaan liberaalimpaan suuntaan. Vaikka jo viime kesänä julkaisin sosiaalisessa mediassa bikinikuvia, perustelin kuvien julkaisua reissulla ja ns. luonnollisena osana sitä. Tällä hetkellä ajattelen, ettei ole mitään väliä olenko reissussa tai en, ja onko helle tai ei, voin silti julkaista itsestäni materiaalia juuri sellaisissa vaatteissa, joissa tunnen oloni hyväksi. 

Jokainen varmasti tietää, kuinka paljastavaa pukeutumista naisilla on tuomittu kautta aikain ja naista on määritelty vartalon kautta. Jos joku nainen on minimekossa, hyvin vähissä vaatteissa tai nännit näkyvät paidan läpi, on iso todennäköisyys kohdata paheksuvia katseita tai jopa sanallista nimittelyä. Nykyään arkipäiväinen esimerkki tästä on Instagram-tilit, joissa näkyy paljon paljastavaa pintaa ja poseerauksia, jotka osa tulkitsee seksistisiksi. Tässä kohtaa haluankin heti muistuttaa, kuinka katsojan kokemus kuvasta ja itse kuvassa olevan henkilön näkemys tai tarkoitusperät saattavat poiketa täysin toisistaan! Se, mitä me koetaan katsoessa toisen Instagram-kuvaa, on kokemuksemme kyseisestä kuvasta. Toki osassa kuvia on mukana jonkinlainen viesti tekstin muodossa, joka saattaa liittyä myös itse kuvaan, mutta aina kuvan lisääjän pointti ei välttämättä välity katselijalle. Tästä huolimatta meillä ei ole oikeus tuomita kenenkään vähäpukeisuutta, ei kuvissa, saatikka livenä. Vähäpukeisuus ei myöskään oikeuta seksuaaliseen häirintään tai ole viesti seksuaalisesta kiinnostuksesta tai halukkuudesta.

Itsehän olen äärimmäisen hyvä esimerkki henkilöstä, joka on kasvanut vanhanaikaisesti siihen, että naisen tulee pukeutua vartaloaan peitellen. Olen varttunut sellaiseen maailmanaikaan, kun naista käsiteltiin mediassa pitkälti objektina, joka on vaikuttanut varmasti monilta osin minäkuvaani. Kasvoin myös seurakuntapiireissä pienellä paikkakunnalla, jossa oli pukeutumiseen liittyviä tiukkoja sääntöjä. Esimerkkeinä näistä hame, jonka tuli olla vähintään polveen saakka ja se, etteivät olkapäät saaneet näkyä. Myöhemmin elämässäni kapinoin näitä sääntöjä vastaan täysillä ja sitten mentiin siellä toisessa ääripäässä, eli kuljettiin Gina Tricotin minimittaisilla trikoomekoilla baareissa stringit vilkkuen. En tänä päivänä sano, että pukeutuisin enää samalla tapaa, mutta se oli sen ajan henki ja silloin viihdyin noissa pienissä vaateriekaleissa. Nykyään lähinnä naureskellaan noille muistoille ystävien kanssa ja vaikka pukeutuminen oli sellaista, joka ei sykähdytä enää, mielestäni minimekot ovat erittäin jees henkilöillä, jotka haluavat niitä käyttää!

Tuon rohkean pukeutumisen jälkeen tulikin sitten ajanjakso, kun pukeutumiseni muuttui täysin päinvastaiseksi ja käytin peittäviä vaatteita. Myös ympäristöstä tuli sellaisia signaaleja, jotka eivät katsoneet hyvällä paljaan pinnan näyttämistä tai vähäpukeisuutta. Näin jälkikäteen mietittynä, olin nuorempana hyvin altis ympäristön vaikutteille ja jos minulle tärkeät ihmiset ajattelivat tavalla x, muodostin mielipiteeni heidän mukaansa ilman, että olisin hankkinut tietoa ja kyseenalaistanut asioita. Tuo kieltämättä harmittaa näin jälkikäteen, mutta toisaalta noihin aikoihin oltiin aika erilaisessa maailmantilanteessa kuin nykyään ja olin itsekin ihmisenä enemmän pelkuri kuin rohkea nainen, jollaiseksi olen sittemmin kasvanut.

Taustani on tosiaan hieman ristiriitainen, eli tavallaan minussa asui se kiltti ja kuuliainen seurakuntatyttö, jollaiseksi kasvoin, mutta minussa on aina asunut myös vahvuutta, joka haluaa erottua ja olla rohkeasti oma itsensä. Valitettavasti en ole aina siihen pystynyt ja oikeastaan koen, että vasta nyt alan olemaan siellä, missä minun pitääkin olla. Olen ihan tietoisesti vienyt myös pukeutumistani rohkeampaan suuntaan ja halunnut normalisoida paljasta pintaa. Tänä päivänä se on toki helpompaa, koska naisenergia on nyt vahvempaa kuin koskaan ja paljastava pukeutuminen on normalisoitunut erityisesti sosiaalisen median myötä. Myös kehopositiivisuus -liikkeen mukana on tapahtunut paljon muutosta, sillä nykyään kun avaa Instagramin, näkee kaikenlaisia vartaloita, mikä on ihanaa!

Yksi tähän samaiseen aiheeseen liittyvä asia, jota olen halunnut normalisoida, on rintaliivittömyys ja se, ettei naisten tarvitse peitellä tai korostaa rintoja liivien avulla, ellemme näin tahdo. Rintaliivit toki tukevat rintoja, joka on varmasti jonkinlainen terveysvaikutus, mutta henkilökohtaisesti viihdyn paljon ilman liivejä erityisesti näin kesällä ja se on minun oikeuteni. Jos nännit vilkkuvat läpi paidan, niin mitä sitten? Enää en niitä poista edes kuvanmuokkauksella. Hyvin monessa asiassa olen pyrkinyt pois siitä ajatusmallista, että miettisin, millaista huomiota tästä seuraa. Olin nimittäin pitkään aika orjallinen tällaisissa jutuissa ja mietin todella paljon myös sitä, etten herättäisi liikaa seksuaalista huomiota ympäristössä (lue miehissä). Ja edelleen valitettavasti välillä saatan laittaa päälle jotain peittävämpää, jos tiedän joutuvani kävelemään illalla kotiin tai haluan ”olla rauhassa”. Eli vaikka olen paljon rohkeampi nykyään, silti minussakin on jotain niin syvälle iskostuneita ajatusmalleja, jotka puskee välillä esiin, vaikka niitä pyrin jatkuvasti poistamaan.

Aina välillä kuulee ihmettelyä siitä, miten naisten vähäpukeisuus voi voimaannuttaa? Kyse ei kuitenkaan ole niinkään vähäpukeisuudesta, paljaasta pinnasta tai edes alastomuudesta, vaan pohjimmiltaan siitä, että nainen saa pukeutua tai olla pukeutumatta, kuten haluaa. Se voimaantuminen lähtee siitä, kun saa olla sitä, mitä on ja nauttia aidosti vartalostaan sellaisena kuin se on. Samalla tavalla on sallittua pukeutua kaapuun ja voimaantua siitä. Käytännössä kuitenkin osa meistä voimaantuu juuri siitä alastomuudesta ja vähäpukeisuudesta, joka juontaa juuriaan mahdollisuudesta ilmentää itseään naisena tavalla, jolla haluaa ja se tuntuu upealta.❤️

Herättääkö aihe teissä ajatuksia?

Kommentit (16)
  1. ”Viestissäni todistin, että mies ottaa naisen motiiveista huolimatta paljastavan pukeutumisen seksuaalisena signaalina, koska hän on ”born this way”, biologisesti. Mutta sitten häntä syytetään siaksi ja kuolaajaksi. Onko se reilua?”
    Miksi joku luulee todistaneensa viestissään jotain? ja luulee,että nainen on erilainen?

  2. Siis miehet ei kykene yhdyntään,mutta kiinnostus herää hetkeksi?Ja ei muuta kuin pornoa katsomaan?Ja miksi jonkun naisen pitäisi sitten heidän kanssaan väkisin harrastaa seksiä.Vo rasittavia ällötyksiä,loppuu ymmärrys ja kiinnostu.Vedänpä itsekin perseshortsit päälle ja se siitä.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *