Hyvinvointi

Jokainen minimalismista kiinnostunut ja siitä useampia kirjoja lukenut on varmasti jossain kohtaa törmännyt Maslow’n tarvehierarkiaan. Sehän on siis nimensä mukaisen psykologin esittämä mallinnus pyramidista, joka havainnollistaa ihmisen tarpeet eri tasoissa aina pyramidin huipulle saakka.

Kuukaudet ovat vierineet vauhdilla, ja on jo joulukuu. Itse tykkään lumesta ja talvesta, kunhan ei ole liian kylmää. Tähän mennessä on ollut sopivat säät, kun pakkastakin on ollut maksimissaan -5. Lumi tekee mukavaa tunnelmaa, ja valaisee. En ole yleensä tykännyt ihan näin paljon

Kuuntelin Totuuden etsijöiden striimiä ja Juuso (yksi kanavan juontajista) sanoi jotain mikä sai minut ällistymään. Ällistymään siitä että täällä on joku muukin joka näkee tämän asian samoin kuin minä ja kehtaa vielä puhuakin siitä. Minähän en meinaa kehdata edes anonyyminä

Kärsimättömyys on yksi suurimmista heikkouksistani. Haluaisin kaiken aina heti ja just nyt ja haluaisin myös saavuttaa kaiken saman tien. Juoksun harraastaminen on kehittänyt kärsivällisyyttä ja suunnitelmallisuutta, tavoitteiden asettaminen seuraavalle kesälle tai jopa seuraavalle

Selän pitäisi saada joka päivä liikettä kaikkiin tärkeisiin suuntiin: eteen, taakse, sivulle ja kiertäen. Usein ja vähän kerrallaan on selän kannalta parempi treeniperiaate kuin paljon kerrallaan mutta harvoin. Pidä huolta selästä -jumppa toimii vaikka taukojumppana. Runsas istuminen

Nappasin tämänkin haasteen Minnan eli Minniksen blogista. En kuulu hänen bloggaajarinkiin, mutta otin sen vaan koska kuulosti niin kivalta. Ja koska minulla on juuri tällä hetkellä menossa kirjoituskilpailu, joka loppuu marraskuun lopulla eikä mitään kirjoittamista. Taisteluväsymystä

Hui, huomenna lähtö lihavuusleikkaukseen Tallinnaan. Toisaalta jännittää, mutta toisaalta on aika rauhallinen olo. Ehkä on vähän jopa epätodellinen olo, ettei oikein tajua, että se on nyt kynnyksellä. Kävin tänään vaa’alla ja vaaka näytti 102,9 kg, olen siis laihtunut kahden

Tajusin, että mä tarviin nykyään jonkun hetken, että pääsen kirjoittamisen kulmaan kiinni. Yleensä se näyttäytyy sinä kahvilana, jona saan esittää hetken boheemia kirjoittajaa. Tänään se näyttäytyy siten, että laitan hitokseen vaatteita päälle ja ajan meren rantaan kattelemaan.

Viime aikoina minulla ei ole ollut halua kirjoittaa. Sinänsä tässä tiedossa ei ole mitään ihmeellistä – luova tekeminen ja elämä yleensäkin liikkuvat aaltojen tavoin erilaisissa sykleissä. Joskus tasaisemmin, toisinaan voimakkaammin. Tänä syksynä olen aalloilla ratsastamisen

Hienosti tämä marraskuun vaihtuminen vihdoinkin joulukuuksi otetaan taas vastaan perinteisesti sairastuvalla. Mikä siinä onkin, että aina loppuvuodesta meille rantautuu vähintään yksi flunssa? Olin suunnitellut vaikka mitä ihanaa ja jouluista kodin puolelle ensimmäisen adventin kunnaiksi