Hyvinvointi

Minua nauratti hillittömästi, kun kuvittelin appivanhempieni äärimmäisen vaivaantuneet ilmeet. Mies oli tyytyväinen näpäytettyään vanhempiaan. He ovat olleet lähes vuosikymmenen ajan niin tahdittomia, että tuo kiusaantunut hämmennys oli kiistatta ansaittua. He ovat peittelemättä

Noniin taas on menty muutama viikko eteenpäin. Tämä raskaus on vieläkin pysynyt vähä oireisena, muutosta viime kertaiseen postaukseen on kasvaneet rinnat ja masu. Huomaa ihan selkeästi että rinnat on jotenkin ”kiinteämmät” ja painavammat. Housutkin alkaa mahan kohdalta puristamaan.

Kirjoitin kauan sitten, että aion vaihtaa päivittelijästä toimijaksi. Mutta vitsit kuinka rankkaa ja raastavaa se onkaan, yrittää oikeasti toimia niin kuin mikä on oikein! Ja edelleen tunnen olevani jollakin tasolla (aika tiukalla tasolla) sillä päivittelijä asteella. Ehkä muutos vaan

“There is always light. If only we’re brave enough to see it. If only we’re brave enough to be it.” – Amanda Gorman Päätin startata uudelleen viime keväänä Sri Lankalla nauhoittamani 7 Days of Loving Kindness –meditaatiomatkan, joka kutsuu valon, toivon ja kiitollisuuden äärelle

Välillä tuntuu, että sellaiset asiat, jotka monet muut näkevät aikuisuutena, eivät tunnu ollenkaan omalla kohdalla tavoiteltavilta asioilta. Perhe, omakotitalo, sijoitusasunnot, urakehitys, remontit, ruuhkavuodet. Nuo eivät oikein kuulu sanavarastooni. Tuntuu myös, että oletettuun

Korona-aikana minulla on ollut entistä enemmän aikaa pohtia omaa identiteettiäni. Kuka minä oikein olen? Mistä minä oikeasti pidän? Mistä en tykkää? Vielä pari vuotta sitten en ollut hirveästi pohtinut näitä asioita, koska kaikki tuntui vain itsestäänselvyydeltä. Jos joku

Edellisestä postauksesta on pitempi aika. Joku voi miettiä syitä. Ne ovat ne yleisimmät, stressi, ajanpuute yms. Minulla stressi (mm. opinnoista) kuihdutti luovuuden kirjoittamisesta ja päätin jatkaa kun tuntuu taas hyvältä. Pää on täynnä uusia juttuja, joista osa menee sekaisin

Mulla on kaks voimakasta ajatusta, jotka haluan kirjottaa auki. Mun mielestä on hauskaa, että ihmiset yllättyy usein, jos kerron olevani epävarma itsestäni tai ulkonäöstäni. Ilmeisesti en ulospäin näytä miettivän itseäni sen kummemmin ja tiedän, että mussa on piirteitä ja

Aloitin tätä postausta jo aamulla. Kirjoitin: Olen menossa psykiatrian poliklinikalle tänään klo 13:00 ja olen ollut vääränlainen heti kun avomieheni avasi silmänsä. Olen hermostunut, enkä riittävän rakastava. Tiuskin hänelle jo aamutuimaan, kun ei hän kertonut mitä hän haluaa

Usein sanotaan, että elämän parhaat muistot tulevat yliopistosta, loppuelämän kaverit saadaan sieltä ja elämä vain on kaikista värikkäintä, villeintä ja vauhdikkainta opiskeluaikana. Oma kokemukseni yliopistosta on kuitenkin ollut hyvin erilainen: tauotonta tietokoneen tuijottamista,