Eräs lukijani pyysi minua kertomaan tarkemmin, miten olemme järjestäneet lastenhuoneen kahdelle lapselle ja miten sinne siirtyminen sujui. No, siirtyminen sujui kivuttomasti, mutta huoneen järjestelyn suhteen on vähän niin ja näin.
Lastenhuoneemme oli aiemmin kotimme keittiö. Se on pieni pitkulainen huone, joka oli paljon keittiössä aikaa viettäville aivan liian pieni, joten päätimme siirtää keittiön putkiremontin yhteydessä toiseen paikkaan, entiseen ruokasaliksi kutsumaamme huoneeseen.
Vanha keittiö muutettiin siis lastenhuoneeksi, tosin suunnitteluvaiheessa lapsista ei ollut vielä tietoakaan, joten se kulki työnimellä vierashuone. Vierashuoneena se ei kuitenkaan ehtinyt toimia päivääkään, sillä Rouva alkoi odottaa tytärtämme jo remontin aikana.
Yhdelle lapselle huone oli ihan toimiva. Siinä oli juuri tilaa pienelle metalliselle pinnasängylle, runkopatjalle, lipastolle ja kahdelle matalalle senkille. Seinälle kiinnitettiin pienet hyllyt.
Huoneen päässä ikkunan vieressä oleva komero jäi hieman hassusti pinnasängyn taakse niin, että kaapin ovi avautuu vain osittain, mutta ajattelimme sen olevan joka tapauksessa vain tilapäinen ratkaisu. Nyt se tilapäisyys on kestänyt jo kuudetta vuotta, ja siihen on tietysti tottunut.
Tyttö nukkui pienessä metallisängyssä 4-vuotiaaksi, jolloin hänelle hommattiin nykyinen prinsessasängyksi kutsumamme ranskalainen rautasänky. Samalla jouduimme luopumaan vierassänkynä käyttämästämme runkopatjasta, mikä vähän harmittaa, mutta kaikelle ei vain ole tilaa. Kuten siskonsa, myös poika nukkuu yönsä kevyessä matkasängyssä, joka on sijoitetu metallisängyn sisään. Tämä johtuu siitä, että sänky on pinnasängyksi hieman turhan matalareunainen ja harva.
Periaatteessa lastenhuoneemme on siis nyt kahden lapsen kanssa täsmälleen samanlainen kuin ennen toisen lapsen syntymää.
Pieni pinnasänky mahtuu edelleen olemaan ikkunan alla ja tytön iso rautasänky siinä, missä runkopatja oli aiemmin. Lapset leikkivät ja askartelevat useimmiten keittiössä tai olohuoneessa, joten varsinaista leikkitilaa he eivät huoneessa edes kaipaa.
Säilytystilaa voisi olla enemmän, mutta nykyisillä kaapeilla pärjää juuri ja juuri. Pelit ja piirustusvälineet sekä osan leluista säilytämme olohuoneessa, missä niitä myös eniten käytetään. Lastenhuoneen isossa komerossa on lisää pelejä, joitain käyttämättömiä kausivaatteita ja muuta tavaraa, jota tarvitsee harvemmin.
Matalassa liukuovellisessa senkissä vasemmalla on tytön vaatteita, ja oikeanpuoleinen senkki on kutakuinkin tyhjä, joten siihen voidaan alkaa sijoittaa pojan vaatteita, kun niille tarvitaan enemmän tilaa.
Nyt vielä pojan bodyt, housut ja paidat mahtuvat ison lipaston kahteen ylälaatikkoon. Lipaston seuraavassa laatikossa on tytön vaatteita, kolmannessa sekalaisia leluja ja alimmassa vaatteita, jotka ovat joko vielä liian isoja tai käyneet pieniksi.
Vaikka olenkin miettinyt, että pienet liukuovelliset senkit olisi kiva korvata jollain isommalla kaapilla tai laatikostolla, mitään suuria muutoksia ei liene tarpeen tehdä, sillä tiedämme nykyisen lastenhuoneen käyvän joka tapauksessa pieneksi muutamassa vuodessa.
Kun poika tarvitsee isomman sängyn, sille ei ole huoneessa tilaa, emmekä ole innostuneet hankkimaan kerrossänkyä.
Olen kertonut joskus aiemminkin, että omistamme kaksi vierekkäistä asuntoa, ja pidemmän tähtäimen suunnitelmamme on ollut yhdistää asunnot jonain päivänä toisiinsa. Puhuimme monta vuotta, että se tehtäisiin ”joskus viiden vuoden päästä”, mutta nyt alkaa näyttää siltä, että joudumme käyttämään jo täsmällisempiä lukuja.
Jos siis poika kasvaa nykyisestä sängystään ulos viimeistään 4-vuotiaana, lisätilaa tarvittaisiin jo kolmen vuoden sisällä. Hän on myös kookkaampi kuin siskonsa samassa iässä, joten pieni sänky voi alkaa ahdistaa jo aiemmin.
Siirtyminen yhteiseen huoneeseen on kyllä sujunut yllättävän helposti. Tyttö oli aivan innoissaan, kun sai pikkuveljen nukkumaan viereensä. Myös poika tottui uuteen järjestykseen parissa päivässä ja nukkuu siskonsa kanssa paljon rauhallisemmin kuin meidän huoneessamme.
Päiväkotiaamuina toki harmittaa, että poika herää väkisinkin samaan aikaan kuin siskonsa, mutta nyt loma-aikaan olemme saaneet nauttia järjestelyn eduista, kun lapset saattavat olla pitkät ajat hereillä kahdestaan ennen kuin tyttö tulee herättämään jomman kumman meistä. Ja jo ensi keväänä he molemmat ovat päiväkodissa ja heräävät joka tapauksessa joka päivä yhtä aikaa.
Ainoita käytännön ongelmia on ollut se, että lastenhuoneessa on paljon kaikkea pientä sälää, johon poika ei saisi koskea. On koruja, pinnejä, hiuslenkkejä, lelujen osia, kiviä, simpukoita, tarroja, kolikoita, helmiä, palapelin paloja jne, ja saamme kaivella niitä pojan suusta päivittäin. Sitten on vielä kirjat, sekä kirjaston että omat, joita poika katselee todella mielellään mutta joista hän saattaa täysin varoittamatta repäistä yhtäkkiä sivun irti.
Pienen nippelit ja nappelit sijaitsivat pitkään valkoisten senkkien päällä rasioissa, mutta aivan hiljattain siirsin nämä korurasiat ynnä muut lipaston päälle. Lipasto toimi siihen asti hoitopöytänä, mutta ei reilun vuoden ikäinen jässikkä enää hoitopöytää tarvitse, sillä vaatteet ja vaipat saa helposti puettua päälle sylissäkin.
Tavaroiden siirtäminen lipaston päälle ei tosin tuottanut haluaamaani tulosta, sillä saman tien, kun poika havaitsi kaikki kiinnostavat rasiat siellä, hän kiipesi katsomaan, mistä on kyse.
Lastenhuoneen ovea pidettäneen siis jatkossakin suljettuna, jos siellä ei ole ketään ja poika kuljeskelee vapaasti ympäri asuntoa. Tai näin ainakin niin pitkään, kun tavarat menevät suuhun ja kirjat eivät pysy ehjinä.
Luulen, että asuntojen yhdistämisen ja uuden huonejärjestyksen suunnittelu alkaa toden teolla jo ensi talvena.
Lue lisää lastenhuoneen
