Annamari Marttinen – Korsetti
♥♥
Tammi 2018
Taas oli vuoro sukeltaa itselleni entuudestaan tuntemattoman kirjailijan teokseen. Annamari Marttisen kirjat ovat kyllä pyörineet pitkään näköpiirissäni ja auto-onnettomuuden jälkimainingeista kertova Törmäys on roikkunut to read-listallani jo pidemmän aikaa. Lukupäätökseeni vaikuttaa kuitenkin usein myös visuaaliset seikat ja jotenkin Marttisen teokset eivät ole sen puolesta houkutelleet (näet kirjailijan kaikki teokset tästä). Myöskään Korsetti ei vakuuttanut kutsuvalla kannella mutta sitäkin suuremmin minua veti puoleensa itselleni suht tuntematon aihe, transvestismi. Kirja perustuu transvestiitti Mimmi Makusen elämäntarinaan.
Paulin elämä nyrjähtää sijoiltaan eräänä aurinkoisena iltapäivänä tyttöystävänsä ullakolla. Tyttöystävän idea pukea Pauli naisten vaatteisiin alkaa leikkinä, mutta sillä on arvaamattomia seurauksia. Ensimmäistä kertaa sitten poikavuosien huulipunakokeilujen, Pauli näkee peilistä itsensä sellaisena kuin hän on – miehenä, jonka sisällä elää myös nainen. Alkaa vuosia kestävä tie kohti totuutta ja itsensä hyväksymistä ja viimein Pauli tulee myös huomaamaan, ettei hän olekaan ainoa kaltaisensa koko maailmassa. Mutta voiko itsensä hyväksyä, jos läheiset tuomitsevat?
Jos kirjalle annettaisiin pelkän tärkeän aiheen vuoksi viisi sydäntä, sen Korsetti ehdottomasti ansaitsisi. Yritin nimittäin etsiä muuta aiheesta kertovaa kotimaista kirjallisuutta, enkä löytänyt yhtäkään! Korsetin takakannen perusteella transvestiitteja ei ole kuitenkaan Suomessa mikään pieni määrä – ainakin 50 000 ihmistä, joten on hämmentävää, miten vähän heistä on kirjoitettu. Marttinen ansaitseekin hatunnoston eläytymällä ensimmäisinä suomalaisina kirjailijoina transvestiittimiehen nahkoihin (huomhuom, myös naiset voivat toki olla transvestiitteja, mutta miesten vaatteisiin pukeutuminen on vähemmän tabu).
Yhtä paljon kuin aihe oli mielenkiintoinen, jäi kaunokirjallinen anti laimeaksi. Korsetti tuntuu samalta, kuin valuttaisi minuutteja vettä hanasta kylmän veden toivossa, mutta joutuukin tyytymään kädenlämpöiseen. Minulla oli suunnattoman suuria keskittymisvaikeuksia ja luinkin suurimman osan lauseista kahteen tai jopa kolmeen kertaan. En pitänyt kirjassa ajoittain käytetystä tehokeinosta, hakkaavan lyhyistä päälauseista, mutten myöskään henkilöiden välisestä dialogista, joka oli jotenkin epäaitoa ja tönkköä.
Paulin kasvutarina ja päänsisäinen maailma oli sinällään ihan koskettavaa (en tiedä miten se ei olisi voinut olla) ja kuvaus pakottavasta kaipuusta todellisen minuuden äärelle ihan hyvin kirjoitettu, mutta olisin kaivannut vielä rohkeampaa otetta ja vähemmän toistoa.Myös kaikki sivuhenkilöt jäävät jotenkin haaleiksi, esimerkiksi kaikki Paulin puolisot onnistuvat muistuttamaan toinen toisiaan. Tämän perusteella jätän luultavasti kirjailijan muut teokset hyllyyn.
Muita sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin liittyvää kirjallisuutta löydät avainsanaa painamalla! Vanhan blogin puolelta löydä myös arvostelun Selja Ahavan kirjasta Ennen kuin mieheni katoaa. Ja positiivisempia arvosteluja Korsetista toki löytyy, esimerkiksi googlaamalla muita kirjablogeja.
Nyt, kun kaikille on kotiin linnoittautumisen myötä tullut enemmän vapaa-aikaa, sen voi hyvin käyttää lukemiseen. Tsekkaa tästä vinkkejä siihen, kuinka lukea enemmän!
