Sayaka Murata – Lähikaupan nainen
Alkuteos Konbini Ningen (2016)
Gummerus 2019
♥♥♥
”Normaaliuteen pyrkivä maailma on todella hallitseva, joten hylkiöt poistetaan kaikessa hiljaisuudessa. Kelvottomista yksilöistä hankkiudutaan eroon. ”
Keiko on työskennellyt samassa tokiolaisessa lähikaupassa, konbinissa, sen perustamispäivästä alkaen. Hän on itse hyvin tyytyväinen työhönsä, hänen voi sanoa jopa elävän konbinin päivittäisistä rutiineista, äänistä ja tuoksuista. Ongelma syntyykin siitä, että Keikon ystävät ja sukulaiset odottavat hänen jo siirtyvän elämässään eteenpäin, joko urallaan tai perustamalla vihdoin perheen. Mutta Keiko ei ole kiinnostunut parisuhteista eikä hän elättele urahaaveita, hän vain haluaisi astella aamulla lähikauppaan ja illalla kotiinsa valmistautumaan seuraavaan työntäyteiseen päivään. Keikon on läheisten ristipaineessa kuitenkin tehtävä muutos, mutta mihin suuntaan hänen tulisi lähteä?
Luin muutamia kuukausia sitten Minna Eväsojan ihastuttavan tietokirjan, joka tarjosi pieniä kurkistusikkunoita japanilaiseen kulttuuriin ja käyttäytymistapoihin. Ihmettelin tuolloin tositarinoiden esiintuomaa sukupuolten välistä epätasa-arvoa, joka on teemana läsnä myös Muratan kirjassa. Vaikka varmasti elänkin jonkinlaisessa liberaalissa kuplassa, uskon, että Keikon törkeä kohtelu tuntuisi suurimman osan suomalaisten mielestä hyvinkin takapajuiselta (tai sitten kuplani on syvempi, kuin mitä olen ajatellutkaan).
Eväsojan kirjan perusteella osasin jo odottaa nyky-Japaniin sijoittuvalta fiktiiviseltä tarinalta sitä, että yli kolmekymppiseen sinkkunaiseen kohdistuu voimakkaita odotuksia, mutta erityisen kummalliselta tuntui Keikon lähimmäisten halveksunta liittyen hänen ammattiinsa: Keikon lähipiiristä on täysin pöyristyttävää, että hän omasta vapaasta tahdostaan työskentelee osa-aikaisena työntekijänä ruokakaupassa. Erityisen surulliseksi minut teki se, että Keiko on työpaikassaan hyvin onnellinen ja ilmeisen taitava, joten hän on saavuttanut jotain, mistä moni haaveilee koko elämänsä.
Keikossa saattaa olla tunnistettavissa joitain autisminkirjon piirteitä, joita ei kuitenkaan tuoda eksplisiittisesti esiin syynä hänen toimintatavoilleen. Murata tuo liikaa selittelemättä Keikon tarinan kautta ilmi normista poikkeavien ihmisten rumaa kohtelua ja yhteisöjen tukahduttavia yrityksiä mahduttaa heidät normaalin muottiin tunnistamatta (ja arvostamatta!) heidän erityispiirteitään ja -tarpeitaan.
Taas kerran törmäsin teokseen, jonka on mainittu olevan hauska, vaikken tavoittanut tätä näkemystä ollenkaan, koska nähdäkseni lukijalle ei tarjota tarinassa mitään muuta huumorinpaikkaa, kuin päähenkilön omituisuuksille nauraminen. Kun taas päinvastoin koin suurta sympatiaa häntä kohtaan, lukukokemus kallistui kohdallani mollivoittoiseksi pientä lopun ilon pilkahdusta lukuunottamatta.
Jos pidit lähikaupan Keikosta, pidät varmasti myös Gail Honeymanin erilaisesta antisankarista, Eleanorista!
