Niina Mero – Englantilainen romanssi
♥♥♥
Gummerus 2019
”Saatoin jo melkein tuntea Englannin nummilta uhkuvan, pehmeän sumun kasvoillani, haistaa Bodleianin lähes tomuksi murentuneet kirjat, kuulla kuinka tuuli pirstoi aaltoja Doverin valkeisiin kallioihin ja maistaa bergamontin teestä, joka tarjoiltiin siroista, ohutreunaisista Paragon-posliinikupeista.”
Kirjoitin tammikuussa kutkuttavista uutuuskirjoista ja kuten arvelinkin, myös bongaamieni kolmen kirjan varausjonot olivat huisin pitkät. Nyt onnistuin kuitenkin lukaisemaan viimeisenkin, Niina Meron Englantilaisen romanssin!
Tamperelainen Nora rakastaa kaikkea Englantiin liittyvää, maalaustaidetta, luontoa ja ennen kaikkea viktoriaanisen ajan romanttista kirjallisuutta. Hän ei ole kuitenkaan koskaan matkustanut ihannoimaansa maahan, koska pelkää, ettei todellisuus vastaa hänen suuria odotuksiaan. Nyt Noran on kuitenkin kohdattava pelkonsa, sillä hänen siskopuolensa Heli on löytänyt Englannista unelmiensa miehen ja on astumassa tämä kanssa avioliiton satamaan. Helin mies kuuluu rikkaaseen Chattenhamin aatelissukuun ja Nora saa viettää häävalmistelujen ajan perheen upeassa maaseutukartanossa.
Englantiin tutustumisen ohella Nora saa selville suvun kipeän salaisuuden, perheen vanhin poika James on kadonnut kymmenen vuotta sitten kuin tuhka tuuleen. Hän ei voi vastustaa kiusausta nuuskia kartanon tiluksia toiveenaan saada selville, mitä Jamesille tapahtui. Salaisuutta selvittäessään useampikin englantilaisherra saa Noran pään pyörälle ja hän joutuu pyörtämään vakaan päätöksensä olla enää tuhlaamatta aikaansa kaksilahkeisiin…
Englantilainen romanssi yhdistää viihdyttävästi dekkaria, romantiikkaa sekä mielenkiintoista tietoa englantilaisesta kirjallisuudesta. Kirja sisältää valtavan määrän viittauksia myös muuhun englantilaiseen kulttuuriin. On huippua, miten näinkin keveän tarinan parissa voi sivistyä! Yhtymäkohtia kirjailijan omaan elämään on helppo löytää, Niina Mero nimittäin tekee parhaillaan väitöskirjaa nykypäivän romanttisesta kirjallisuudesta (ja on muuten kuvan perusteella aika samannäköinenkin kuin päähenkilönsä).
Sarkastisesta päähenkilöstä ja kirjoitustavasta tuli vahvasti mieleen toinen esikoiskirjailija, Pure mua-kirjan kirjoittanut Terhi Tarkiainen, jonka huumori lähti mielestäni hieman liikaa lapasesta ja lipsahti väkinäisyyden puolelle. Vaikka Englantilaisen romanssin Nora suhtautuu ympärillään oleviin asioihin sarkasmin mustat lasit silmillään, Mero kuitenkin onnistuu pitkälti hyvin suitsimaan vitsikästä kirjoitustyyliään ja kirja on paikoitellen todella hauska.
Tästä huolimatta päähenkilön ärsyttävyys tipautti arvostelun kolmeen sydämeen. Vaikka arvostan perinteisestä viihdekirjallisuudesta poikkeavaa päähenkilöä, Nora oli omaan makuuni kuitenkin turhan angstinen ihmisvihaaja. Esimerkiksi kuka aikuinen ihminen ihan oikeasti haukkuu sisarensa juhlissa kovaan ääneen kaikki aateliset rikkaiksi typeryksiksi? Kun Tarkiaisen kohdalla vähempi huumori olisi riittänyt, Mero olisi voinut hieman hillitä aikuisen päähenkilönsä teinimäisiä piirteitä.
Olisin odottanut myös vielä vähän vetävämpää loppua draaman kaarelle, nyt Mero jätti herkullisia langanpätkiä turhaan roikkumaan. Tai kenties luvassa on vielä jatko-osa? Toivottavasti,sillä Meron älykkään romanttinen viihdekirjallisuus on, jos ei täydellistä, niin ainakin koukuttavaa ajanvietettä. Suosittelen kirjaa erityisesti anglofiileille, jotka kaipaavat mielikuvitusmatkaa iltapäiväteen ja sateisten nummien maahan.
Muiden tammikuun postauksessa esiinnostettujen uutuuksien arvostelut löydät allaolevista linkeistä!
