Juoksin tänään 5km. Tärkeintä ei kuitenkaan ole matka, vaan se, että voitin sen idiootin pääni sisällä, joka ensimmäisen puolen kilsan jälkeen jo alkoi raivota, etten jaksa enää. Juoksin vielä neljä ja puoli kilsaa ja yllätyksekseni viimeinen kilometri meni samaan aikaan kuin ensimmäinen. Idiootin äänikään ei kuulu niin hyvin, jos laittaa musat korville ja juoksee Töölönlahtea pitkin.

Välttelin ylämäkiä ja juoksin keskustaan, josta tulin bussilla kotiin. Kanssamatkustajat saattoivat ihmetellä virnettä punajuuren värisellä nassullani, mutta hepä eivät tienneet, että siinä matkustaa oman elämänsä supersankari. Lähtiessä en kyllä tiennyt itsekään, että pystyn siihen. (Tärkeintä onkin ehkä myös matka.)