Tag: muutos

Olen viime aikoina kuunnellut äänikirjoja – Joe Dispenzan Luo itsesi uudelleen: Opas mielen rajoitteiden purkamiseen ja Harri Virtasen Trauma ja rakkaus : Eli kuinka selviytyä mahdottomasta. (Tosin joudun kuuntelemaan näitä tehdessäni jotain, sillä makuulle mennessä nukahdan, olen täysin ehdollistunut siihen). Näiden kirjojen lisäksi otin neljän viikon Lempeämpi minä -valmennuksen, joka on Joyllan ja FitFarmin yhteistyö. […]

”The mind is like water. When it’s turbulent it’s difficult to see. When it’s calm everything becomes clear.”

Lupasin kirjoittaa teille siitä, kun olin 25.11. (eli pian kuukausi sitten) Urban Wellsin tiloissa Sisäinen lapsi -workshopissa. Tätä luotsasi ystäväni Marina Lavenius ja Lotta Kvist. Nyt kun tuosta tosiaan on kuukauden päivät, voisin vähän avata muistiinpanojani ja workshopin sisältöä teille. Ihan aluksi me teimme Marinan ohjaaman hypnoosiharjoituksen. En ole ennen kokeillut hypnoosia, mutta hyödyin siitä […]

Sunnuntai-iltana mieleeni vyöryi muistoja vuodelta 2016. Iltaa edelsi Sisäinen lapsi -workshop Urban Wellsin tiloissa. Workshopin veti ystäväni Marina Lavenius sekä Lotta Kvist. Tuosta päivästä aion kirjoittaa ihan oman postauksensa kaikkine kokemuksineni, (ja haluan kertoa sekä Marinan että Lotan työstä) mutta juuri nyt tässä hetkessä ei ole sen aika. Sain workshopin aikana kirjoitettua kuusi sivua tekstiä […]

Yleensä tulen kirjoittamaan vain siitä syystä, että minulla on siihen suoranainen tarve. Koen tuolloin, että olen esimerkiksi terapiaistunnon (tai jonkun mielenkiintoisen dokumentin, ystävän neuvon, workshopin, joogatunnin, tai mitä ikinä) avulla oivaltanut jotain sellaista itsestäni / käytöksestäni / toimintatavoistani tms. josta voisi olla myös hyötyä lukijalle, hänen peilatessaan omaa itseään / käytöstään / toimintatapojaan. Tai että […]

Hoitotahojen (ja viisaiden läheisteni) toimesta minulle kerrottiin moneen kertaan tilanteissa, (joissa sain pahasti ihmissuhteista takkiini) – sinun täytyy oppia rakastamaan itseäsi, ennen kuin voit rakastaa muita.  Usein ajattelin, että ihan oikeasti, miten tuo on mahdollista? Yhtäkkiä alkaa tosta noin vaan rakastaa itseään? Ja koin, että enkös minä nyt ihan riittävästi rakastanut, jos yritin pitää itsestäni huolta […]

Siinä on tädin kulta Pate. Muutamia vuosia sitten kun hän oli vielä aivan pikkutyyppi. Tuo nalle on Patrikin kummilta, toiselta pikkuveljeltäni Tommilta. Siinä nämä kaksi ihmettelivät toisiansa. Vaikka terapeuttini loma ei ole vielä ehtinyt alkaa niin, että olisin missannut yhtään terapiaistuntoa – se tuntuu jo nyt. Se tieto, että en perjantaina mene sinne puhumaan asioistani. […]

Tämä alkuvuosi on osoittanut moneen otteeseen sen, miten elämä voi päättyä koska tahansa. ..kenen tahansa meistä. Ennen sairastumistani kontrolloin elämääni, kontrolloin kaikkea. Ikäänkuin turvasin sillä selustaani, ettei minulle voi tapahtua mitään pahaa, eikä myöskään yhdellekään läheisistäni. Minut sai kovasti ahdistumaan puheet siitä, miten elämästä ei ikinä tiedä, eikä huomisesta voi olla varma. Ja että mitä […]

Viime päivät ovat pyörineet (kenties) epärealistisen pelon vallassa. Koska kaikki edellisessä postauksessani mainitsemat fyysiset oireet (jotka johtuvat henkisestä uupumisesta), huonot yöunet (kevyt uni, heräily, painajaiset), ahdistuskehät (oikeita huolia ja kehiteltyjä huolia, joita en saa stopattua), dissosiaatio-oireilu (kaikki ympärillä menee kuin pikakelauksella, itsestä tuntuu epätodelliselta, kuin olisi unessa, ei täällä) ja masennus ovat taas läsnä, herää […]

Viime viikolla jouduin jäämään jälleen töistä pois, koska minulla todettiin kolme antibioottikuuria vaativaa sairautta… Kumpa olisin havahtunut tai herännyt siihen, että kenties tämä kaikki on jälleen selvä merkki henkisestä väsymyksestä? Sitähän se kuitenkin oli. Mulla on ennenkin henkinen väsyminen näkynyt kehollisina merkkeinä. Tosin, sairastumisen alussa. Lauantaina menin töihin, enkä palautunut siitä maanantaiksi. Maanantaina koko kehossa […]