Tag: toivo

Kirjoitan tätäkin tekstiä kädet vapisten. On niin huono olla. Sen vuoksi tuo otsikko, ja tietenkin Aviciin muistolle. Surullinen juttu… Olen loputtomiin saakka uuvuksissa, voisin nukkua koko ajan. Olen kuitenkin joka päivä pyrkinyt tekemään edes yhden asian, enkä vaan olemaan kotona / Jimmyn kotona / sisällä, vaan tsemppaamaan. Väsyn kyllä lähes tyhjästä. Sitten kaduttaa, että tein […]

Viime päivät ovat pyörineet (kenties) epärealistisen pelon vallassa. Koska kaikki edellisessä postauksessani mainitsemat fyysiset oireet (jotka johtuvat henkisestä uupumisesta), huonot yöunet (kevyt uni, heräily, painajaiset), ahdistuskehät (oikeita huolia ja kehiteltyjä huolia, joita en saa stopattua), dissosiaatio-oireilu (kaikki ympärillä menee kuin pikakelauksella, itsestä tuntuu epätodelliselta, kuin olisi unessa, ei täällä) ja masennus ovat taas läsnä, herää […]

Viime viikolla jouduin jäämään jälleen töistä pois, koska minulla todettiin kolme antibioottikuuria vaativaa sairautta… Kumpa olisin havahtunut tai herännyt siihen, että kenties tämä kaikki on jälleen selvä merkki henkisestä väsymyksestä? Sitähän se kuitenkin oli. Mulla on ennenkin henkinen väsyminen näkynyt kehollisina merkkeinä. Tosin, sairastumisen alussa. Lauantaina menin töihin, enkä palautunut siitä maanantaiksi. Maanantaina koko kehossa […]

Olemme miettineet, (ehkä en ole vielä kirjoittanut tästä..?) terapeuttini kanssa, että terapiaa vähennettäisiin kahden viikkokerran sijasta yhteen kertaan / vko. Molemmat olemme tästä kokeilusta yhtämielisiä ja sitten kesäkuun alkupuolella katsotaan, onko tarve kuitenkin jatkaa kahdella kerralla. Toki tilanteeseen reagoidaan jo aiemmin, jos alkaa tuntua, etten pärjää näin. Vahvasti kuitenkin tahdon uskoa, että pärjään. Uskon niin. […]

Minun on pitänyt tarttua tuumasta toimeen kirjoittamisen suhteen koko päivän. Nyt vasta ehdin. Ajatukseni ovat turhauttavia, joten haluan jakaa ne teille –  ehkä myös jopa hiukan myötätuntohakuisesti. Aamulla huomasin, että minun tarinani, minun kipeä tarinani oli julkaistu Ellen verkkosivuilla. Tiesin siis kyllä siitä, että näin tulee tapahtumaan. Mutten tiennyt tarkkaan, että koska. Juttu oli siinä, etusivulla. Isosti. […]

Mun sydän pakahtuu onnesta! Olen tätänykyä 31-vuotias ja kihloissa (!!!) maailman ihanimman miehen kanssa. En käsitä tätä todeksi. Mikä päivä! Ja mikä eilisilta! Mun elämään on siunaantunut niin paljon hyviä ihmisiä ja hyvyyttä kaiken sen tumman, varjoisan puolen rinnalle, että olen aivan sanaton. Tuijotan tätä sormusta kyynelsilmin epätodellisin fiiliksin. Tää on melkein samanlainen kuin Beyoncella. […]

Välillä saan blogini kautta viestejä, että mistä tietää olevansa masentunut? Tai mistä tietää, että tilanne on ryöpsähtänyt aivan liian pitkälle, että olisi aika ottaa askel taaksepäin ja pysähtyä? Hakea apua? Jäädä sairauslomalle? Mistä tunnistaa burn outin? Moni on myös miettinyt, että mistä sitä apua ylipäänsä saa? Ajattelin antaa tälle tärkeälle aiheelle nyt yhden postauksen verran […]

Istun Café Tarinassa viettämässä muutaman viikon kestäneen sairausloman jälkeistä vapaapäivää ennen paluutani töihin. Tänään ajatus paluusta ei arveluta tai pelota. Että olisi liian aikaista tai jotain. Tottakai jännittää, mutta tiedän tämän pienen breikin tehneen tehtävänsä. En ole tänään lainkaan dissosioitunut, pää (ajatukset, ajatuksen kulku, lauseiden muodostaminen, asioiden muistaminen) tuntuu suhteellisen selkeältä vaikka mua kovasti väsyttääkin […]

Kirjoittamiseen tuli pieni paussi, koska minulla on ollut nyt paljon kaikenlaista pureskeltavaa tässä. Stressiä. Mutta olen myös viettänyt paljon aikaa erään ihmisen seurassa. Pahoittelut, jos olette kummastelleet minne olen kadonnut. Täällä ollaan.  Sain kauhean (aivan kohtuuttoman) stressin ihan olemattomista asioista (esimerkiksi kadonneesta sim-kortista ja lähettämättömistä joulukorteista) ja tajusin, että miten uupunut olen, ja olin pari päivää töistä sitten […]

Olen viime aikoina ollut aika allapäin ja ahdistunut jatkuvasta pimeydestä. Säkkipimeää, aamusta iltaan. Olen syönyt liikaa suklaata. Kai se kuuluu tähän kaamokseen. Ja kaupat on pullollaan lempisuklaita vuodenajasta johtuen. Saisivat jo lopettaa niiden myymisen. Ehdin syödä liian monta konvehtirasiaa ennen joulua. Vaikka, no, kai se on toisaalta ihan sama. On niitä isompiakin paheita. Terapeuttini sanoi, […]