Kaipaatko lukuvinkkejä? Tässä muutama mielenkiintoinen lukuelämys. Tarjolla on maailmanpolitiikkaa, venäläisyyttä, mietteitä rakkaudesta ja elämästä ja kevennyksenä yksi dekkari.

Mihin menet Suomi? Pelon aika Euroopassa

Ulkopoliittisen instituutin johtaja, politiikan tutkija, dosentti Mika Aaltola on ollut viimeisen vuoden aikana paljon julkisuudessa kommentoimassa Venäjän ja Ukrainan tilannetta.

Vaikka olen kuunnellut paljon Aaltolan haastatteluja, hänen viime syksynä ilmestynyt Mihin menet Suomi? -kirja (Tammi) toi uutta ajateltavaa. Kirja on hyvä ja ajankohtainen näkemys Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan. Kirjassa käsitellään myös Suomen ja Euroopan turvallisuustilannetta.

Kirjan päiväkirjamaiset tekstit muistuttaa lukijaa, miten sotatilanne muuttui 24.2.2022 aina elokuuhun 2022 saakka.

Kirja ei lietso uhkakuvia, vaan tuntuu tutkijamaisen analyyttiseltä.

Sota vai rauha

Sveitsissä asuva, venäläinen kirjailija, Mihail Šiškin on vuosien ajan varoitellut Venäjän nykyjohdosta ja yrittänyt saada länsimaita heräämään.

Šiškinin Sota vai rauha -kirja (WSOY) ilmestyi saksankielisenä jo nelisen vuotta sitten. Kun Venäjä hyökkäsi reilu vuosi sitten Ukrainaan, maailma kiinnostui Šiškinin kirjasta, ja sitä alettiin kääntää eri kielille. Kirja käännettiin myös suomeksi.

Sota vai rauha -kirjasta saa viiltävän katsauksen venäläisyyteen. Nykyvenäläisyyden juuret ja ongelmat juontuvat satojen vuosien taakse – eli mikään ei ole viime vuosina syntynyt.

Kirja ei anna mitenkään ruusuista kuvaa nyky-Venäjästä eikä tulevaisuudestakaan. Šiškinin mielestä Venäjän toivo on nuorisossa.

Erittäin mielenkiintoinen kirja.

E. Saarisen ajatuksia elämästä ja rakkaudesta

Filosofi Esa Saarisen uusin kirja E.Saarisen ajatuksia elämästä, rakkaudesta & ajattelun ajattelusta (WSOY) on tietyllä tavalla omaelämänkerrallinen. Hän valottaa omaa kompurointiaan ja persoonakehitystään hieman huvittuneena. Kirjassa tulee esiin, miten suuri merkitys Kuningattarella, vaimo Pipsalla on hänen elämässään.

Kirjan kieli on riemastuttavan saarismainen, rikas, täynnä sanoja, joita ei ole muiden kielessä – eli Esa Saarinen puhuu esasaarista. Herkullista.

Kuuntelin kirjan, jonka Esa Saarinen itse lukee. Malttamattomana ihmisenä aluksi minua  hieman häiritsi Saarisen hidas puheenrytmi, mutta siihen tottui, kun aloin kuvitella olevani Saarisen luennolla.

Jos kaipaat raikkaita ja jopa itseironisia ajatuksia elämästä, rakkaudesta ja ajattelun ajattelusta, tartu tähän kirjaan.

Luolamiehen mysteeri

Luen dekkareita lähinnä kesällä ja ajoittain talvella ns. välipalana, ”vaikeiden”  ja tietyllä tavalla raskaiden kirjojen välissä. Hyvät dekkarit ovat oivallinen tapa nollata omia ajatuksia ja yrittää ratkaista rikosta.

Tällä viikolla julkaistiin Marja Aarnipuron Luolamiehen mysteeri (Crime Time), joka on Aarnipuron kuudes dekkari. Olen lukenut Marjan kaikki aikaisemmat dekkarit. Kirjojen pääosassa on aikakausilehden toimittaja Kaarina Riikonen, keski-ikäinen, puuhakas nainen. Hän on kiinnostunut murhista, vaikka ei olekaan rikostoimittaja.

Tällä kertaa kaksi pientä poikaa löytää kuolleen miehen  Vartioharjun luolasta. Toinen poika on Kaarina Riikosen kampaajan poika. Sen myötä Kaarinan työnantajan lehti pääsee julkaisemaan jutun ennen muita lehtiä. Tällä kertaa vainaja on rakennusalan mies, jonka yritystoiminta ei ole ollut kaikkein puhtainta, vaan muistuttaa lähinnä konkurssikikkailulta. Onko syyllinen betoniraudoittaja, some-kuuluisuuden poikakaveri vai karaokea rakastava pubiruusu?

Kaarinan rooli murhan ratkaisussa on tärkeä – tietysti.

Marja Aarnipuron teksti on sujuvaa, kuten Apu-lehden päätoimittajalta voi odottaakin. Juoni rullaa hyvin. Kaikesta näkee, että Aarnipuro on tehnyt paljon taustatyötä, jotta tarina ja yksityiskohdat olisivat uskottavia.

Pidän siitä, että Marja Aarnipuron kirjoissa ei mässäillä väkivallalla, kuvata niitä yksityiskohtaisesti, kuten monissa nykydekkareissa. Kirjoissa keskitytään väkivaltaa enemmän henkilöihin, heidän suhteisiinsa ja rikosten taustoihin.

Kaarina Riikonen on sympaattinen, keski-ikäinen nainen, jonka mies on rakennusalan yrittäjä. Työpaikalla kaikki sujuu muuten mallikkaasti, paitsi toimituspäällikkö on todellinen riivinrauta. Eiköhän sellaisia löydy kaikilta työpaikoilta.

Hotkaisin kirjan parissa päivässä, iltaisin paperikirjaa lukien, salilla ja lenkillä kuuntelin kirjaa korvanapilla.

Kaisa

Äänikirja vai painettu kirja? Kumpi vaan tai molemmat!