Usein juhlissa on pukukoodi, joka kertoo, millaista pukeutumista tilaisuuden järjestäjä haluaa. Viime vuosina minulle on tullut sellainen tunne, että jotkut ihmiset viis veisaavat pukukoodeista, vaan pukeutuvat miten sattuu. 

Tämä asia nousi taas mieleeni, kun luin yhden Muodin huipulle -kilpailijan haastattelun. Hän totesi: ”En piittaa pukukoodeista.”Tämä tuntui erikoiselta, koska hän on ihminen, jonka pitäisi suunnitella asiakkailleen vaatteita, joissa nämä voivat mennä eri tilaisuuksiin.

Pukukoodi helpottaa vieraiden pukeutumista. Silloin tiedetään, minkä tasoista pukeutumista tilaisuuden järjestäjä toivoo. Silloin kukaan ei erotu ikävällä tavalla tulemalla tilaisuuteen, johon muut ovat pukeneet päälleen esimerkiksi tumman puvun, ja tämä ”sooloilija” tulee sinne lähinnä karnevaaliasussa tai rennossa farkkuasussa.

Mielestäni on epäkunnioittavaa, jos pukukoodia ei noudateta.

Vuosia sitten minulle soitti tuiki tuntematon mies. Hän oli innostunut kaivamaan yhteystietoni ja soittamaan minulle luettuaan jonkin tilannepukeutumista käsittelevän lehtijuttuni. Mies kertoi olevansa it-nörtti, asiantuntija, joka pukeutuu töihin lähinnä farkkuihin ja collegeen. Sitten hänet lähetettiin johonkin alan kansainväliseen seminaariin. Hän pakkasi matkalaukkuunsa niitä tuttuja työvaatteitaan – eikä yhtäkään pukua, koska omien sanojensa mukaan hän ei omistanut sellaista. Yhtenä iltana seminaarin jälkeen oli ollut illalliset. Tämä soittaja oli sijoitettu kunniapaikalle, sille paikalle, josta vieras pitää kiitospuheensa. Kaikkihan muuten oli oikein hyvin, mutta mies oli pukeutunut farkkuihin ja neulepaitaan, kun muilla oli tummat puvut. Soittaja sanoi, että silloin häntä hävetti. (EDIT: enkä yhtään ihmettele).

Rennossa trikoomekossa smokkijuhlissa

Olin vuosia sitten häissä, joiden koodina oli smart casual. Tilaisuuden pukeutuminen oli aika laidasta laitaan: osalla naisista oli täyspitkät juhlapuvut, toiset olivat nyppyyntyneessä akryylineuleessa ja kulahtaneissa farkuissa – ja kaikkea siltä väliltä. Ei siinä fiilistä ainakaan nosteta tuollaisella pukeutumiskirjolla. Tuo smart casual on ns. vaarallinen koodi, sillä sille ei ole tarkkoja määritelmiä toisin kuin esimerkiksi tumma puku -koodilla. Jokainen voi itse kuvitella, millainen on ”fiksu ja rento” -asu. Jos asiaa kysytään kymmeneltä ihmiseltä, saadaan varmaan ainakin seitsemän erilaista ehdotusta.

Ja sitten toinen tapaus vuosien takaa. Olin Haikon kartanossa järjestetyissä alan järjestön 80-vuotisjuhlassa. Juhlien koodi oli smokki. Eikös mitä: yksi daameista tuli riemunkirjavassa trikoovaatteissa, sellaisessa vanhan ajan ”nansomaisessa”, joka muistuttaa lähinnä yöpaitaa. Kaiken lisäksi hänet (miehensä vuoksi, smokkiin pukeutunut mies oli kunniavieras) oli plaseerattu pääpöytään isännän viereen. Daami kyllä erottui porukasta – tosin ikävällä tavalla – sillä miehet olivat todellakin smokeissa ja naiset iltapuvuissa.

Salapoliisina

Jos saan kutsukortin eikä siinä ole pukukoodia, yritän selvittää, mitä tilaisuuden järjestäjät toivovat. Siten yritän välttää miinat. Tottahan toki joistakin tilaisuuksien luonteesta (häät, hautajaiset, akateemiset tilaisuudet yms.) pystyy päättelemään paljon. Samoin tilaisuuden paikka antaa myös vihjeitä.

Kaiken kaikkiaan Suomessa järjestetään aivan liian vähän tilaisuuksia, joihin ”saa” pukeutua, voi laittaa vaikka paljettimekon päälle tms. Sen vuoksi olen joskus järjestänyt ihan tavalliset kotikutsut, mutta laittanut kutsuun pukukoodin, jotta naiset (jotka yleensä toivovat saavansa ”tuulettaa” juhlavaatteitaan) saisivat pukeutua juhlavasti.

Joskus tuntuu siltä kuin pukeutumiskulttuurimme olisi rappeutunut. Emme erota arkea ja juhlaa toisistaan – ainakaan se ei näy pukeutumisessa. Onko näin vai tuntuuko se vain siltä?

Tarvitaanko koodia?

Palatakseni otsikkoon: Onko pukukoodi aikansa elänyt, vanhahtava tapa? Mitä mieltä sinä olet? Helpottaako se vai kahlitseeko se luovuutta, persoonallisuutta tms.? Kerro mielipiteesi!

Kaisa

Tumma puku -koodi, mitä päälle?

Mitä pukeutuminen tarkoittaa?

Onko sinulla ollut vaateongelma, jonka personal shopper ratkaisi? Antaisitko jonkun toisen ostavan vaatteesi?

Olin lounaalla parin jumppakaverini kanssa ja puhe kääntyi vaateostoksiin. Kerroin, että ulkomailla ollessani mielelläni kiertelen tavarataloissa katselemassa vaatteita. Joskus jotakin tarttuu mukaankin. Yllätyksekseni kumpikin lounaskavereistani kummasteli harrastustani. He tunnustivat inhoavansa vaatekauppoja niin kotimaassa kuin ulkomaanmatkoillakin ja siksi lähtevät vaateostoksille vain pakon edessä.

Toisen pukee muotialalla työskentelevä tytär, toinen taas saa vaatteita miniältään, samankokoisia kun ovat.

Jälkeenpäin minäkin aloin miettiä, kenet ystäväpiiristäni uskaltaisin valtuuttaa ostamaan minulle vaatteita.

Ehkä ystävättäreni M:n? Hänen makuunsa voisin luottaa. Hän pukeutuu kauniisti ja kekseliäästi. Hän on tosin pienikokoisempi kuin minä, mutta silti voisin hyvin kuvitella, että hänen käyttämänsä vaatteet sopisivat minulle.

Tämä tuli mieleeni, kun perheystävämme, keski-ikäinen mies, kertoi yllättävistä vaateostoksistaan.

Hän oli pitkään odottanut isoa tilaisuutta, jossa hänellä oli tärkeä esiintyminen. Mutta mitä päälle tilaisuuteen ja sitä seuraavalle illalliselle?

No, tässä tapauksessa kävi taas niin, että hänellä oli kaikenlaisia käytännön valmisteluja viime hetkeen asti eikä hänellä tälläkään kertaa jäänyt aikaa pukeutumisen miettimiseen.

– Ei ole osaamisaluettani, hän tuumasi, kun innostimme häntä kiertelemään keskustan kaupoissa.

Ehdotimme kivoja kauppoja, joista hän olisi voinut löytää hyvän myyjän opastuksella nopeasti tilaisuuteen sopivat housut, paidan, takin ja villapaidan. Rohkaisimme häntä kertomaan, mitä hän tarvitsee, mistä hän pitää ja minkälaista tyyliä hän kaipaa.

Hän kuunteli kiltisti, mutta sitten emme kuulleet hänestä moneen päivään yhtään mitään

Kun sitten menimme tilaisuuteen, yllätyimme, kun näimme, miten hyvin istuvat uudet vaatteet hänellä oli päällään.

Ja vielä enemmän yllätyimme, kun kuulimme, että hän ei ollut käynyt missään kaupoissa, vaan pyytänyt tuttua kaveriaan tekemään ostokset hänen puolestaan!

Kaveri, joka on täsmälleen samankokoinen kuin ystävämme ja jonka pukeutumistyyliä ystävämme jossakin määrin arvostaa, oli kierrellyt kaupoissa muutaman tunnin ja ostanut ystävällemme melkoisen pinon vaatteita.

Tulokset olivat ällistyttävän hyvät. Mielessäni jo ajattelin, että jos tuollainen personal shopper on luottohenkilönä, niin miksi vaatekauppoja inhoava, tyylikkyyttä kaipaava ystävämme ei jatkossakin käyttäisi kaveriaan vaatteittensa ostajana.

Siksi aloin leikitellä ajatuksella, että miltä tuntuisi, jos minäkin valtuuttaisin ystävättäreni M:n pukemaan minut!

Tulisiko vaatekaappiini uusia värejä? Tulisiko uutta, ehkä naisellisempaa tyyliä? Olisivatko hankinnat kalliimpia kuin omani?

Mutta hinnallakaan ei ole enää kovasti väliä, jos siirryn nykytrendin mukaisesti ostamaan vain kolme tai viisi vaatekappaletta vuodessa ja sitoudun pitämään niitä vuosikausia.

Vaatteiden pitkään käyttöikään olenkin jo tottunut.

Vanhinmpia vaatteitani kaapissani taitaa olla kashmirsekoitteinen villakangastakki, italialaista huippumerkkiä. Sama malli on yrityksellä edelleen myynnissä. Omallani on ikää yli kolmekymmentä vuotta ja edelleen se on  hyväkuntoinen ja käytössäni.

Mutta millä tempuilla vaatteelle saa superpitkän käyttöiän, se onkin jo ihan toinen juttuaihe!

Inhoatko sinä vaateostoksille menoa tai pidätkö vaatekaupoissa kiertelyä? Haluaisitko sinäkin, että personal shopper hoitaisi vaateostoksesi?

Leena Karo

Viisi vinkkiä – onnistuneet vaateostokset

Jos tuttavapiirissäsi ei ole henkilöä, jolle haluaisit antaa personal shopper -tehtävän, kannattaa harkita myös vaatekauppojen pukeutumisneuvojapalvelua, mm. Stockmannin muotipalvelu auttaa vaatevalinnoissa.