Farkut pakastimeen?

Viime vuosien villitys on ollut sujauttaa farkut pakastimeen ja jättää ne pesemättä. En halua edes ajatella, miten likaiset housut ovatkaan vuoden kuluttua. Yäk!

Farkut pakastimeen

Käydessäni luennoimassa tuleville pukeutumisneuvojille ja vaatemyyjille, lähes poikkeuksetta minulta kysytään mielipidettä joidenkin  farkkuvalmistajien suositukseen farkkujen pesun korvaamisesta pakastamalla.

Farkkumerkkien edustajat perustelevat pesemättömyyttä, että farkut kuluvat ”juuri sinulle”, kun vasemmassa taskussa pidetään kännykkää, oikeassa taskussa avaimia jne. Lisäksi jotkut heistä ovat todenneet, että värit eivät kestä pesua tai pesu kuluttaa väriä liikaa.

Näiden ”syiden” vuoksi farkut siis pitäisi laittaa pesukoneen sijaan pakastimeen!

Voi järjen valo!

Pakastin ei puhdista

Ensinnäkin yksikään lika EI lähde pakastamalla. Kun vielä muistetaan, että yksi hankalimmista likatyypeistä on katulika (jota monena syksynä ja keväänä on erityisen paljon ainakin etelässä, kun lunta ei ole ollut edes nimeksi, mutta kuraa sitäkin enemmän). Näin ollen farkkujen lahkeet olisivat todella likaiset jo muutaman kuukauden jälkeen.

En halua ajatella, millaisessa kunnossa, miten likaiset ja jopa haisevat ovat housujen haarat. Olen nähnyt sellaisia farkkuja, joita tutkimalla meille kaikille olisi pitänyt antaa pyykkipojat nenään. Farkkujen väri kuluu ihan käytössäkin ilman pesua.

Pese oikein

Jos paksut housut (ovat ne farkut tai muut paksusta kankaasta valmistetut) pestään oikein, värit pysyvät niin hyvin kuin on tarpeen pysyä. Puuvilla ei puhdistu pakastamalla eikä alhaisella pesulla.

Lämpötilaa ”vaarallisempi” on mekaniikka. Eli farkut kannattaa pestä varovan mekaniikan ohjelmalla ja kone täytetään enintään vain puolilleen, ja farkut kannattaa kääntää nurin ennen pesua. Suosittelen farkuille nestemäistä pesuainetta, koska ne sopivat värillisille vaatteille.

Jos värit eivät kestä pesua, herää kysymys, mitä värejä on käytetty. Farkkukankaan väri on vain kankaan pinnassa eli kuitu ei ole läpivärjättyä, mutta kyllähän oikean värin pitää kestää pesua, vaikka se hieman haalistuukin lukuisissa pesuilla, mutta niin se haalistuu käytössäkin, auringonvalossa yms.

Olen pessyt mustia ja tummansinisiä farkkuja vuosikausia, eivätkä ne ole menneet piloille, eivätkä väritkään kärsineet.

Toinen asia on tietysti, että tietenkään farkkuja ei kannata pestä turhaan esimerkiksi jokaisen käytön jälkeen.

Kaisa

Olen tehnyt Tiktokiin videon pesuraidoista. Se löytyy Kaisan mukana -tililtä pyykinpesu-kansiosta.

Yksien farkkujen valmistus vie 17 vuoden juomavedet

Muoti Ostokset Trendit

Kiviä taskussa 20 vuotta

Helsingin Kaupunginteatterin Kiviä taskussa -näytelmää on esitetty kunnioitettavat 20 vuotta. Ei ole kovin tavallista suomalaisessa teatterimaailmassa, että näytelmä menee vuosikymmeniä.

Kiviä taskussa hallitsee Suomen ennätystä: se on pisimpään esitetty kokoillan näytelmä. Esityskertojenkin mukaan sillä on ennätys hallussaan: 862 -ja lisää on tulossa. Vuosikausia näytelmää esitettiin Kaupunginteatterin Studio Pasilassa, mutta tänä vuonna sen esitykset siirrettiin Arena-näyttämölle. Lisäksi näytelmä on kiertänyt ”kaikki Suomen kaupungit”, kuten teatterinjohtaja Kari Arffman totesi 20-vuotisjuhlanäytöksessä.

Marie Jonesin kirjoittama Kiviä taskussa -näytelmä sijoittuu Irlantiin. Näytelmässä Charlie ja Jake (Martti Suosalo ja Mika Nuojua) ovat vähän luusereita, elämä ei ole ollut heille helppoa. Miehet menevät kotikonnuilla kuvattavan amerikkalaisen elokuvan avustajiksi. Kaikki ei kuitenkaan suju niin kuin he ovat luulleet.

Kiviä taskussa vaaka
KIVIÄ TASKUSSA Helsingin Kaupunginteatteri, Teatteristudio Pasila, ensi-ilta 24.10.2002. Kuvassa: Mika Nuojua ja Martti Suosalo. Photo © Tapio Vanhatalo

Näytelmässä Suosalo ja Nuojua esittävät kaikki roolit, kuten keskiajalla käytetyssä mysteerio buffo -menetelmässä, jossa näyttelijä heittäytyy toiseen rooliin vain painotuksia ja rytmiä vaihtamalla. Suosalo ja Nuojua tekevät yhteensä 15 roolia.

Näytelmän on suomentanut Henri Kapulainen ja ohjannut Pentti Kotkaniemi.

Ilotulitusta

Kiviä taskussa on Suosalon ja Nuojuan juhlaa. On ilo istua katsomossa seuraamassa, miten he vaihtavat puheenrytmiä, murretta, miten pienillä tai suurilla käsien liikkeillä, olemattoman tukan heilautuksella he rakentavat kaikki 15 roolia. Se on todellista taituruutta.

Lavastus ja puvustus ovat pelkästettyjä. Lavasteena on vain muutama roudarin arkkumainen laatikko ja vaaterekki muutamine vaatteineen. Tosin niitä vaatteita ei juurikaan vaihdeta, ne ovat vain rekvisiittaa.

Olen nähnyt Kiviä taskussa -näytelmän neljä kertaa livenä ja kerran striimattuna. Ensimmäisen kerran näin sen toisessa illassa vuonna 2002. Vuosia myöhemmin kävin katsomassa sen toistamiseen.  Nelisen viikkoa sitten tarjosin yhdelle ystävälleni synttärilahjana tämän esityksen. Tämän viikon maanantaina olin sitten 20-vuotisjuhlanäytöksen kutsuvieraana. Ja koronan aikaan katsoin esityksen Koronateatterin striimauksena.

Kiviä taskussa tanssi
KIVI TASKUSSA Helsingin Kaupunginteatteri, Teatteristudio Pasila, ensi-ilta 24.10.2002. Kuvassa: Mika Nuojua ja Martti Suosalo. Photo © Tapio Vanhatalo

Juttelin nelisen viikkoa sitten tuntemattomien naisten kanssa, jotka istuivat edessämme katsomossa. Toinen heistä oli seitsemättä kertaa katsomassa Kiviä taskussa ja toinen neljättä. Tuttavapiirissänikin löytyy ihmisiä, jotka ovat nähneet tämän monta kertaa – eli tässä mielessä en ole kummajainen. Jokin taika ja viehätys siinä näytelmässä on. Ennen kaikkea ihailen näyttelijöiden heittäytymistä, taitoa, kuntoa (hyvä esimerkki loppupuolen tanssikohtaus) ja esityksestä välittyvää riemua. Vaikka Martti Suosalo ja Mika Nuojua ovat esittäneet tätä 862 kertaa, heistä ei paista leipääntyminen, kyllästyminen. Päinvastoin.

Jos et vielä ole nähnyt Kiviä taskussa, varaa liput ja mene katsomaan.

Kaisa

Helsingin Kaupunginteatterin esityskalenteri

Teatterivinkkejä

Kulttuuri Teatteri