Naiselo

6.9.2025 naiselo

Sutinaa ja säätöä sai nauramaan

Sutinaa ja säätöä -farssikomedia viihdytti ja nauratti. Ohjaaja Sari Siikander porukoineen sai homman toimimaan.

Mainos / lippu saatu / Helsingin Kaupunginteatteri

Sandy Rustinin kirjoittama Sutinaa ja säätöä -farssi (vai farssikomedia vai komediaalinen farssi?) on niittänyt mainetta Broadwaylla – eikä ihme, sillä näytelmän juoni on hauska, sopivan kepeä ja viihdyttävä.

Näytelmä sijoittuu 1920-luvun Englantiin. Sylvia (Pihla Penttinen) on viettämässä romanttista yötä huvilalla salarakkaansa Beaun (Sauli Suonpää) kanssa. Se on heidän jokavuotinen perinteensä: yksi romanttinen yö kerran vuodessa. Yön päätteeksi Sylvia lähettää sähkeen sekä Beaun vaimolle Marjorielle, joka on myös Sylvian käly, ja miehelleen Clarkelle. Käly (Emilia Sinisalo) ja Sylvian aviomies (Heikki Ranta) tulevat huvilalle selvittämään tilannetta. Eikä tässä vielä kaikki: huvilalle tulevat myös Beaun toinen salarakas Dierdren (Ella Lymi) ja Dierdren entinen aviomies Richard (Mikko Virtanen). Siitähän se soppa syntyykin. Suhteiden kiemurat paljastuvat.

Helsingin Kaupunginteatteri – Sutinaa ja säätöä – Kuvassa Sauli Suonpää, Pihla Penttinen – Kuva Otto-Ville Väätäinen

Pihla Penttinen oli aivan huikea komedienne.
Farssin tärkeimpiä elementtejä on rytmi. Se vaatii ohjaajalta ja näyttelijöiltä rytmitajua – ja sitähän Helsingin Kaupunginteatterin esityksessä oli. Sari Siikanderista, komediennesta, on sukeutunut hyvä ohjaaja.

Näyttelijät esittävät roolinsa 1920-luvun henkisesti, ylinäytellen. Näyttelijöiden ilmeillä on suuri merkitys. Tämä tyylilaji sopii hyvin tähän näytelmään.

Loistava roolitus

Pihla Penttinen on loistava, suorastaan herkullinen kaikkine ilmeineen ja eleineen. Samoin Emilia Sinisalon roolisuoritus oli ihan mahtavaa katsottavaa. Mikko Virtasen Richardin muutos ”tappajasta” vähä nössykäksi oli hauskaa seurattavaa.

Sutinaa ja säpinää pihla ja toinen nainen

Näyttelijöiden ilmeet olivat kuin suoraan 1920-luvulta. Kuvassa Pihla Penttinen ja Emili Sinisalo. Kuva Helsingin Kaupunginteatteri, kuvaaja Otto-Ville Väätäinen.

Peter Ahlqvistin runsas lavastus oli virkistävä poikkeus nykyisin suosittuun pelkistettyyn linjaan. Lavastuksessa oli paljon yksityiskohtia katsojien tutkittavaksi jo ennen esitystä. Elina Kolehmaisenpukusuunnittelu kunnioitti onnistuneesti 1920-henkeä, samoin Jutta Kainulaisen naamioinnin suunnittelu. En voinut olla tuijottamatta Pihla Penttisen ja Emilia Sinisalon hienosti korostettuja silmiä ja onnistuneita kampauksia.

Sutinaa ja säätöä sai katsojan hyvälle tuulelle, ja sellaistahan me tarvitsemme tällaisina haastavina aikoina. Hyvin toteutettu viihde tekee hyvää.

Mikko Virtanen muuttuu näytelmän aikana karskista ”tappajasta” nössykäksi. Kuva Helsingin Kaupunginteatteri, kuvaaja Otto-Ville Väätäinen.

Jos kaipaat kevyttä katsottavaa tai pikkujouluun sopivaa esitystä, Sutinaa ja säätöä on kuin tehty tällaiseen.

Kaisa

Lue myös nämä arviot:

Let’s Play Business

Kuningatarnäytelmä

Avainsanat: kulttuuri, teatteri

Kulttuuri Teatteri

5.9.2025 naiselo

Let’s Play Business kiteyttää työmaailman tilan

Let’s Play Business on komedia, jossa yrityskonsulttien kliseet tulevat tutuiksi. Juha Jokelan teksti on ajankohtaista ja osuvaa.

Mainos / lippu saatu / Helsingin Kaupunginteatteri

Let’s Play Business on kaksitahoinen: HX-yrityksen porukan, ”höksyjen”, kipuilua yrityksen vahvan johtajan eläköidyttyä ja toisaalta teatteriryhmän näytelmäharjoitukset.

Nuori ja innokas toimitusjohtaja tuo HX-yhtiöön uusia toimintatapoja. ”WTF-tanssimainen taukojumppa” on yksi uudistus. Kuva Helsingin Kaupunginteatteri.

HX:n vahvan johtajan liittolaisen, HX:n toimialajohtaja Hannu Laakson (Santeri Kinnunen), yrityksen pr- ja mediasuhteista vastaavan Reetan, ”Ressun” (Sanna June Hyde), HX:n uuden toimitusjohtajan (Martti Manninen) ja HX:n hallituksen vt. puheenjohtaja Tuulikki Lundin ja näyttelijäseurueen taiteellisena johtajana (Wanda Dubiel) näkemykset, toimintatavat ja arvot eivät kohtaa.

Wanda Dubiel on sekä teatteriryhmän taiteellinen johtaja ja HX:n hallituksen puheenjohtaja. Kuva Helsingin Kaupunginteatteri.

Juha Jokelan taloutta ja nykyistä työelämää koskeva teksti toimii hyvin. Tunnistin monia yrityskonsulttien kliseitä, jotka näyttämöllä suorastaan huvittivat. Välillä ajattelin, onko osa teatteriin liittyvistä osuuksista liian sisäpiirijuttuja, avautuvatko ne katsojille. Näytelmästä saa aika kaoottisen kuvan näytelmien harjoitusvaiheesta, miten rooleja, repliikkejä yms. muutetaan lennosta. Toisaalta se kuvaa myös yllättävän monen yrityksen nykyistä poukkoilua.

Näytelmän alku oli hieman sekava, kunnes päästiin ”WTF tanssimaiseen taukojumppaan” ja papukaijamerkkien jakoon, josta esitys pääsi vauhtiin.

Roolitus oli mielestäni oikein onnistunut. Wanda Bubiel on karismaattinen, taitava näyttelijä, joka soljahti erinomaisesti rooliinsa. Martti Manninen loisti nuorena, yrityskonsulttien koulimana, innokkaana johtajana. Santeri Kinnunen oli uskottava vanhanliiton johtaja, joka katsoi mieluummin peruutuspeiliin kuin eteenpäin. Sanna June Hyden pr-vastaavan kipuilu oli aitoa. Jan-Christian Söderholm teatterin talouspäällikkönä oli suorastaan herkullinen rahakirstunvartija.

Olen arvostellut näytelmissä käytettyjä videoita, mutta Let’s Play Business -näytelmässä Timo Teräväisen suunnittelemat videot olivat perusteltuja, toimivat erinomaisesti ja antoivat lisäarvoa esitykselle.

Kaikin puolin hyvä ja ajankohtainen esitys, josta tosin olisin nipistänyt vähän pituudesta sisällön kuitenkaan kärsimättä.

Kaisa

Avainsanat: kulttuuri, teatteri

Kulttuuri Teatteri