Väljä muoti on ollut pitkään vallalla. Lähes kaikki naiset kulkevat superleveissä mekoissa. Samaan aikaan yhä useampi päivittelee kerääntyneitä kiloja. Väitän, että väljä muoti lihottaa.
Väljälinjaiset vaatteet tuntuvat kivoilta, kun ne eivät ahdista eivätkä purista. Tällä on kuitenkin kääntöpuolensa. Voimme syödä, herkutella ja napostella ilman, että vaate tuntuisi epämiellyttävältä. Silloin hyvin herkästi kerääntyy niitä ”ylimääräisiä” senttejä keskivartalolle.
Ja nyt puhun omasta kokemuksestani. Tämä tiedoksi kaikille lukijoille: en ole huolissani toisten kiloista ja senteistä, vaan keskityn tässä vain itseeni.
Senttini ja vaatekokoni ovat olleet lähes ”aina” samat. Mutta se oli silloin, kun vaatemuoti suosi vartalonmukaisuutta eikä ylisuuria linjoja.
Nyt kun olen käyttänyt monta sesonkia leveitä mekkoja (olenhan mekkoihminen) tai muita väljiä vaatteita, havahduin, että parin, kolmen vuoden takaiset lempivaatteet eivät tunnu enää miellyttäviltä päällä, koska hyvä jos saan vetoketjut kiinni.
Vanha totuushan on, että kuluta enemmän kuin syöt tai toisinpäin syö vähemmän kuin kulutat. Ja lisäksi ikä tuo oman haasteensa, koska aineenvaihdunta hidastuu.
Liikun aika ahkerasti: käyn kuntosalilla 3-4 kertaa viikossa, joogaan kotona ja muutenkin askeleita kertyy helposti 10000. Syön suhteellisen kevyttä ruokaa, lähinnä kasviruokia ja kalaa, harvoin lihaa. Näistä huolimatta keskivartalolle on tullut niitä ylimääräisiä senttejä. Vatsa pömpöttää.
Jos vaate on vartalonmukainen (en tarkoita tiukkaa, vaan vaatteessa on kuitenkin käyttöväljyyttä), se hillitsee syömistä ja nautiskelua, koska vaate antaa vartalolle ”rajat”. Jos vaate tuntuisi vähänkään naftilta, tekisin korjausliikkeen syömisissäni.
Miltä niukkalinjaisemmat vaatteet tuntuvat, kun muoti jälleen palaa kapealinjaisempaan suuntaan ja muoti ei suosi yletöntä väljyyttä eikä kaftaanimaisia, eikä väljiä mekkoja ja muita leveitä vaatteita ole enää tarjolla?
Minä ainakin alan vähitellen siirtyä niukkalinjaisempiin vaatteisiin. Jos tarvitsisin jotain uutta, voisin ostaa vaikka jotain tämän tyylistä, kuten tämä Andiatan mekko.
Katsotaan, mahdunko jälleen entisiin lempimekkoihini ja milloin se tapahtuu. Mitenkäs sinä aiot tehdä?
Mitä mieltä olet väitteestäni, että väljä muoti lihottaa?
Konnevesi, keskisuomalainen pikkukunta muuttuu heinäkuussa naistenviikolla varsinaiseksi kulttuurin kehdoksi ja koko kylä taiteen näyttämöksi. Vai mitä sanotte esiintyjäkaartista, kuten Seela Sella, Kimmo Pohjonen, Sinikka Sokka…
Kaiken takana on nainen, Naisten viikon tapahtuman taiteellinen johtaja Kristiina Hurmerinta, jonka pyörryttävät ideat johtivat piskuisen Konneveden kanssa maksimaaliseen ja monipuoliseen taide-elämykseen. Kristiinan unelma oli, ja on edelleen, tarjota puhtaalla maaseudulla erilainen taidetapahtumien kavalkadi ja anti monenkirjaville kuulijoille, katselijoille ja maistelijoille.
Konneveden Naistenviikon taiteellinen johtaja Kristiina Hurmerinta, jonka ideasta upea taidetapahtuma alkoi viisi vuotta sitten.
– Haluan tehdä karttuneella elämänkokemuksellani taidetta hieman eri tavalla. Olen niin onnellinen saadessani ammentaa ja kehittää luovuutta kulttuurin eri saroilla, Kristiina iloitsee.
Persoonallinen ja häkellyttävän monipuolinen Konneveden Naisten viikko on järjestetty jo vuodesta 2021 alkaen, aina naistenviikon aikaan heinäkuussa. Tapahtuman takaa löytyy 2 400 asukkaan Konneveden Kotiseutuyhdistys ry, joka muuten palkittiin tänä vuonna valtakunnallisella Vuoden kotiseutuyhdistys -palkinnolla. Myös viime vuonna Kristiina Hurmerinta, ja Konneveden kotiseutuyhdistys palkittiin Keski-Suomen kulttuurigaalassa.
Koko tapahtuman ydinajatus on luoda valtakunnan tason taidetta ja ruokaa paikallisella yhteistyöllä, osaamisella ja raaka-aineilla. Tavoitteena on koota aina Suomen kärkiartistien konsertteja, yhdistyen vaikka yllättävissä puitteissa kiinnostaviin maksuttomiin puheenvuoroihin, tai upeat kulinaristiset elämykset taidenäyttelyihin. Loistavana esimerkkinä vaikka paikallisen Ancylus-jääjärven historiaa sanoin, sävelin ja moniaistisin elämyksin tai M/S Linnea-laivalla Konneveden järvenselällä esitetty saksofonistiesitys tai Sanna Elina Ahtisaaren ympäristötaideteos: Esiäidit elämänvirrassa.
Osa musikanteista muuttuivat illallisella joskus tarjoilijoiksikin.
Kaikki esitykset loppuunmyytyjä
Tänä vuonna Konnevesi puhkesi upeiden esitysten areenaksi 18.–21.7.. Viidettä kertaa järjestetty Konneveden Naisten viikko oli todellinen yleisömenestys, sillä liki kaikki tapahtumat olivat loppuunmyytyjä. Noin 3 000 taiteen ystävää niin Suomesta kuin ulkomailtakin saivat nauttia neljän päivän aikana muun muassa Taide kuuluu kaikkialle! -konsertista, joka koostui säveltäjä Kaija Saariahon harvoin esitetystä teoksesta Lichtbogen sekä 70-vuotisjuhlavuottaan viettävän säveltäjä Olli Kortekankaan kantaesityksestä Alkyone-sarja oopperasta Isfåglarna sopraanolle ja kamariorkesterille, solistinaan Minna-Leena Lahti. Helsinki Chamber Orchestran soittaman konsertin kapellimestarina toimi Henriikka Teerikangas, ja sen juonsi näyttelijä Seela Sella.
Kesäyön illallinen / Photo by Cata Portin
Naisten viikon eri ohjelmakokonaisuuksissa nähtiin myös näyttelijä Sinikka Sokka, harmonikkataiteilija Kimmo Pohjonen, ääniteatteriryhmä Iki-Turso johtajanaan Heikki Laitinen, saksofonisti Pauli Lyytinen, kantelisti Senni Vesanen ja jouhikkoshamaani Pekko Käppi K:H:H:L-yhtyeineen. Makuelämykset paikallisista raaka-aineista eri tapahtumiin loihtivat huippukokit Pipsa Hurmerinta ja Meri-Tuuli Väntsi.
Kesäyön illallinen / Photo by Cata Portin
Naistenviikon ruoat valmistivat ”Keijujen keittiö” eli herneenkukka Pipsa Hurmerinta ja sinapinsiemen Meri-Tuuli Väntsi.
Omat kumarruksensa ansaitsevat ne 60 vapaaehtoistyöntekijää sekä paikkakunnan 20 yrittäjää, joita ilman ei tapahtuma onnistuisi.
Silmän, korvan sekä suun nautintoja
Tapahtuman aloitti perjantaina ”Kesäyön illallinen” Shakespearen tapaan. Konneveden väentupa oli lavastettu tunnelmalliseksi kukkamereksi: tiibetinkoirankieliä, pioneja, rintarinkannuksia, sormustinkukkia, seittihopeasilmiä à la taiteilija Kreeta Järvenpää. Pitkät pöydät oli katettu juhlavasti, ja seremoniamestarina toimi Titaniana Sinikka Sokka, joka lausui sonaatteja illallisen herkuttelun aikana, ja Kimmo Pohjonen ”häiriköi” Puckina. Muut esityksen soittajat muuttuivat välillä tarjoilijoiksi.
Illallisen alkupalana tarjoiltiin kylmä keitto kesävihanneksista kalakroketin kera.
Ateria oli oikea paikallisten ainesten ilotulitulitus. Alkuruokana oli kesävihanneksista; pikku perunoista, kukkakaalista, retiiseistä ja nauriista, taiteiltu kylmä keitto, jonka sydämenä oli kalakroketti — herkullista, raikasta ja kaunista. Sitten tarjolle tuotiin tartar-pihvi höysteenään lipstikkamajoneesia ja pikkelöityjä sinapinsiemeniä. Keijujen kuningatar Titania kävi välillä ripottelemassa annoksiin erilaisia syötäviä kukkia.
Maukas tartarpihvi lipstikkamajoneesin kanssa sai seurakseen punaviiniä.
Pääruoka, haudutettu villi kuha nautittiin kesäkurpitsan, fenkolin, broccolinien ja rakuunaisen beurre blancin kanssa. Kokonaisuutta sievisti vielä haudutettu valkosipulin varsi, juuri tähän tilanteeseen lähipuutarhassa kasvatettu. Ruoansulatusta pääsi vauhdittamaan Puckin villit harmonikkaleikittelyt.
Haudutettu kuha oli upean mehukasta ja kohosi parhaimmilleen persiljaisen kastikkeen, kesäkaalin ja fenkolin seurassa.
Jälkiruokana tarjottu mantelikakku, tuoreiden mansikoiden ja laventelisen lemon curdin saattelemana huipensi ruokaelämyksen. Lisäksi kunkin ruoan kanssa siemailtiin aina kuhunkin annokseen juuri sopivaa viiniä.
Mantelinen kakku, mansikoiden ja laventeli-lemon-curdin oli hieno huipennus illalliselle.
– Joka tapahtumaan kuuluu erikoishyvä ruoka, joka on valmistettu lähialueen aineksista, painottaa Kristiina ja antoi nämä evästykseksi myös tapahtuman kokeille tyttärelleen Pipsa Hurmerinnalle ja Meri-Tuuli Väntsille. Upeasti tehtävässä onnistuneet keijujen keittiön herneenkukka Pipsa ja sinapinsiemen Meri-Tuuli saivat illallisen lopuksi todella raikuvat aplodit.
Maine kiirii maailmalla
Naisten viikolla vieraili myös runsaasti kansainvälistä mediaa, New York-Lontoo-Tokio-linjalta! Toimittajat kiittelivät tapahtuman antia vuolaasti.
– Miten pieni kylä maailman laidalla voi tarjota neljä päivää näin uskomatonta kulttuuria, ihmetteli lumoutunut lontoolainen Justin James, Lonely Planet -lehden Secret Travels -palstan toimittaja.
Vuoden 2025 Naistenviikkojen juliste.
– En ole koskaan, enkä missään kokenut musiikkia niin vahvasti kuin tässä konsertissa, ylisti New York Timesin Penelope Colston.
Monet taitelijat jalkautuivat esiintymään yllätyksenä myös pitkin Konnevettä, kuten paikalliseen dementiakotiin, K-kauppaan, kukkakauppaan ja toripuistoon.
Mikä valtava voimanponnistus, mutta toisaalta kuinka mahtava elämys niin monelle taiteen ystävälle.
Marita Joutjärvi
Kuvat Marita Joutjärvi ja Cata Portin
Marita kävi myös Rukalla nauttimassa hyvästä ruuasta.
