Miten paljon liikuntaa on tarpeeksi?

*Sis. mainoslinkin

Olen elänyt elämässäni monenlaisia vaiheita, mitä tulee treenaamiseen. Lapsena ja nuorena kilpaurheilin, jonka jälkeen jatkoin omaksi iloksi juoksuharrastusta. Seuraavaksi mukaan astuivat ryhmäliikuntatunnit sekä spinning, joka sekin vei nopeasti mennessään. Kuutisen vuotta sitten pääsin puolestaan salitreenin makuun ja tuolloin salilla tuli käytyä ainoastaan yhden välipäivän voimin. Treenasin paljon – nykyisellä mittapuullani aivan liikaa. Oikeastaan vasta viimeiset 3-4 vuotta ovat olleet käänteen tekeviä ja suhtautumiseni liikuntaan on muuttunut hyvin paljon. Nyt kun mietin, en voi ymmärtää, miten saatoin joskus potea jopa huonoa omaatuntoa siitä, etten treenannut jokaisena viikonpäivänä? Aivan hullu ajatus, mutta tänä päivänä laitan sen nuoruuden sekä epävarmuuden piikkiin. Tuolloin treenasin myös ulkonäölliset tavoitteet edellä, enkä ollut oikein koskaan tyytyväinen. Tämä tyytymättömyys johtui kuitenkin siitä, etten ollut kohdannut itseäni, tutustunut itseeni saatikka treenannut itseäni varten. Aina jos asioita tekee muiden vuoksi, eivät ne loppupeleissä tyydytä omaa sisintä tai ruoki hyvinvointia.

Olen tosiaan treenannut elämässäni sekä paljon että vähän. Pitänyt viime vuosina jopa täysin treenittömiä ajanjaksoja ja vaihdellut treenimuotoja sekä ottanut taukoa toisista. Tykkään että voin kokeilla erilaisia tapoja liikkua ja samalla huomaan niiden vaikutukset hyvinvointiin. Tässä vuosien varrella olen myös havainnut, ettei runsas liikunta ole todellakaan mikään tae sille että voi hyvin tai näyttää hyvältä! Omalla kohdallani olen jopa huomannut voivani paremmin jos treenaan vähemmän ja palaudun riittävästi. Myös ulkonäöllisessä mielessä vähempikin riittää, eli ainakaan minä en ihannoi mitään täysin rasvatonta lihaserottuvuutta, jonka voi varmasti saavuttaa sillä kuusi kertaa viikossa tehtävällä rääkkitreenillä. Huomio, jonka olen itse asiassa tehnyt omalla kohdallani, on että olen jopa ulkoisesti omaan silmään paremmassa kunnossa jos treenaan vähemmän. En tiedä onko tämä täysin geneettinen juttu ja vain minun kohdallani, mutta olen pistänytmerkille että jos treenaan ns. liikaa, kehoni alkaa keräämään nestettä ja tulen herkemmin sairaaksi. Veikkaan tämän johtuvan siitä omasta stressialttiudestani ja puhtaasti stressihormonin noususta kehossa. Siispä jo tästäkin syystä olen todennut, ettei ole mitään järkeä viedä itseään kuusi kertaa viikossa äärirajoille, sillä se ei todellakaan ole sen väärti. En löydä enää nykyään yhtään syytä liialliselle treenaamiselle, vaan ennemmin nautin elämästä pitäen kunnostani huolta, tehden sen tasapainoisemmin.

Mistä sitten tietää, paljonko liikuntaa on tarpeeksi?

Uskon että se mikä on tarpeeksi, on hyvin yksilöllinen asia. Toiset kestävät fysiikaltaan kovaa treeniä enemmän tai ovat yksinkertaisesti vaan tottuneet kehon jatkuvaan korkeaan kortisolitasoon. Muuten uskoisin, että sitä omalle keholleen sopivaa treenimäärää tulee tunnustella ja hakea. Kokeilemisen kautta voi löytää tasapainon ja sen itselleen sopivan määrän. Jos minä treenaan keskimäärin 4-5 kertaa viikossa (tällä hetkellä kutakuinkin jaolla 3 salitreeniä ja 1-2 lenkkiä), joku toinen voi kokea saman määrän liian suureksi tai pieneksi. Monelle riittää liikunta kerran tai kaksi viikossa ja sekin on mielestäni täysin ok, jos se tuntuu omassa kehossa hyvältä ja sopii aikataulullisesti elämään parhaiten. Liikunnan suhteen on tärkeää huomioida että se tukee jaksamista, mutta samaan aikaan saattaa myös verottaa jaksamisesta, mikäli määrät ja kuormittavuus ovat turhan suuria. Tasapaino voikin olla hiuksen hieno ja sen hakeminen vaatia tunnustelua sekä oman kehon kuuntelua. Lisäksi aina tulee huomioida oma elämäntilanne ja se, mitä kaikkea on juuri nyt mielen päällä. Mikäli töissä on stressaavaa tai henkilökohtainen elämä kuralla, se vie aika ison siivun omasta energiasta, joka pitää huomioida treenimäärissä. Emme voi vaatia itseltämme yhtä paljon silloin jos elämä on stabiilia, versus siihen kun elämässä on jonkinlainen kriisi meneillään. Veikkaan ettei monikaan tätä huomioi ja itseltä vaaditaan aina yhtä paljon, eikä osata huomioida oman elämäntilanteen vaikutusta jaksamiseen. Itsekään en siis tätä aikaisemmin huomioinut – nimimerkillä treenattu on jopa silloin, kun keho on ollut sydänsurujen vuoksi heikko ja voimaton. Näin jälkiviisaana toteankin treenin menevän tuolloin vallan hukkaan.

Moni on varmaan myös huomannut, miten väsyneenä treeni kulkee huonommin kuin virkeänä? Jo tästäkin syystä kehotan ennemmin treenaamaan vähemmän ja huolella, kuin usein ja vähän sinne päin. Jos jatkuvasti treenaa puoliteholla ja uupuneena, en usko treenin purevan samalla tavalla kuin se tehoaa silloin, kun olemme optimaalisessa tilassa vastaanottamaan harjoituksen tuomia ärsykkeitä. Aina suuret liikuntamäärät eivät siis ole tae hyvinvoivalle keholle ja mielelle, saatikka kovalle kunnolle. Uskonkin siihen että vähemmälläkin treenillä voi olla hyvässä kunnossa ja nimenomaan juuri itselleen optimaalisessa kunnossa. Mikäli ei treenaa kilpailemista varten, ei ole mielestäni mitään järkeä elää kuin kilpaurheilija. Välillä nimittäin huomaan, miten kovin moni havittelee samanlaista kuntoa kuin kilpailevilla henkilöillä, mutta samalla unohtaa, miten urheilijoille liikunta on työtä ja usein vielä se päätyö. Siinä kun kilpaurheilija ehtii helposti treenaamaan jopa kaksikin kertaa päivässä, ei tavallisella työssä käyvällä ole samanlaisia resursseja. Tässäkin kohtaa tullaan siihen meidän vaatimustasoon, joka on monella todella korkea itseä kohtaan. Aina tulisi olla paras tai vähintään parempi kuin moni muu, vaikka oman terveyden kustannuksella. Kannattaa siis laskea rimaa, ihan suosiolla.

Liikunta on tärkeää hyvinvoinnin kannalta ja siksi siihen aivan jokaista kannustan! Silti kannattaa muistaa että joissain asioissa ”less is more” on taikasana. Ollaan armollisia itsellemme ja kunnioitetaan kehoa sen hyvinvoinnin puitteissa. Aina en itsekään ole tätä taitoa osannut tai sen merkitystä oivaltanut, mutta nykyään haluan vaalia sitä entistä huolellisemmin. Haluan voida kokonaisvaltaisesti hyvin ja sen yksi merkittävimmistä pilareista on myös treenimäärien kohtuus. Aina ei tarvitse mennä ääripäissä, vaan joskus se optimaalisin tila löytyy jostain sieltä välimaastosta.

Kengät Puma / Treenitrikoot House of Brandon* (*saatu) / College Zara (vanha)

Koetteko te että kehonne olisi jopa paremmassa kunnossa vähäisemmillä treenimäärillä? Löytyykö vastaavia kokemuksia? 

Energistä päivää!

treeni-ja-ravinto palautuminen elamantapa kuntosali

Näin keskityt aidosti tärkeisiin asioihin

Olen ihmisenä luontaisesti sellainen, että kykenen keskittymään elämässä asioihin pitkälti sen mukaan, mikä on mielentila tai sen hetkinen tunnemaailma. Hyvässä flowssa saan aikaan todella paljon, mutta huonossa puolestaan armottoman vähän. Olenkin hyvin kokonaisvaltainen ja jos jokin ahdistaa tai painaa mieltä, en kykene siirtämään ikävää asiaa sivuun, vaan ennemmin siirrän kaiken muun syrjään. Olenkin aina ihastellut ihmisiä, joilla on kyky priorisoida asioita esimerkiksi järjellä, jättäen tunteet syrjään. En tokikaan tarkoita tällä sitä, ettei tunteitaan tulisi käsitellä, mutta sellainen kyky asettaa asiat hetkellisesti tärkeysjärjestykseen, on ominaisuus, jonka oppisin mielelläni itsekin. Jospa siis jotain vuodelle 2019 lupaan, niin harjoitella asioiden priorisointia. Elämässä kun on niin paljon skenaarioita, jotka ovat minusta riippumattomia ja täten ne aiheuttavat itselleni aivan liian usein turhaa kuormaa.

Vuoden alusta päätin, että tänä vuonna keskityn omaan elämään täysillä. En anna kenenkään tai minkään asian vaikuttaa siihen, etten pääsisi tavoitteisiin tai jäisin junnaamaan paikoilleni – lipumaan päämäärättömästi odottaen, että jotain tapahtuu tai joku tulee ja muuttaa kaiken. Elämässäni on ollut aivan liikaa muiden ehdoilla menemistä ja omien tarpeiden laiminlyömistä, joten tänä vuonna haluan miettiä sitä, mikä on minulle tärkeää ja mihin haluan hereillä olo aikana fokuksen keskittää. Veikkaan että niin sinun kuin minunkin elämässä on nimittäin paljon asioita, jotka vievät meiltä energiaa, mutta eivät anna sitä takaisin ollenkaan siinä määrin? Aina mitattava hyöty ei tokikaan ole konkreettista, mutta kyllä te tiedätte, mitä tarkoitan. Kun keskitän energiani esimerkiksi työhön, kyllä minä haluan että se myös palkitsee – antaa jotain ja ehkä hieman enemmän! Liian helposti ihmiset tyytyvät ”osaansa” eli vaikka ihmissuhteissa siihen, mitä saavat tai mitä on tarjolla, vaikka tulisi ennemmin miettiä mitä minä haluan? Mitkä ovat minulle tärkeimpiä arvoja ystävyydessä tai parisuhteessa niiden yleisten tai muiden arvojen sijaan? Mitä haluan tekemältäni työtä, mitä tavoittelen ja mistä unelmoin?

Tämä asia on periaatteessa kokonaisuudessaan hyvin yksinkertainen näin mustaa valkoisella, eli keskityt vaan asioihin, jotka ovat sinulle tärkeitä. Todellisuudessa asiat eivät kuitenkaan aina mene aivan yhtä yksinkertaisesti ja moni voi joutua kiinnittämään tähän erityishuomiota – kuten nyt vaikka minä joudun. Tunteellisena ihmisenä vuoristoradassa seilaaminen on monesti turhankin hallitsevaa, jolloin huomaan olevani aivan loppu siitä jostain loppupeleissä täysin turhasta tunnetaakasta, kun pitäisi vasta aloittaa. Tunteet ja mielialat siis vievät fokusta todella paljon, ellen kiinnitä asiaan erityishuomiota. Minunlaisen ihmisen onkin tarkemmin punnittava se, mitä kaikkea elämäänsä päästää ja mitkä asiat ovat aidosti tärkeitä? Olenko valmis laiminlyömään omat tavoitteet tai jopa hyvinvoinnin muiden kustannuksella? Haluan vastata tietenkin etten todellakaan ole, mutta valitettavasti minussa on taipumuksia lipua siihen suuntaan. Vaikka en ole aivan äärirajoille venyvä, kyllä venyn, mikäli välitän ihmisestä tai asiasta ja tämä on usein se ongelmani. Unohdan omat tarpeet siinä kohtaa, kun ne pitäisi nostaa erityisen korkealle jalustalle. Olen kai joissain asioissa hyvin epäitsekäs, vaikka nimenomaan joskus itsekkyys on enemmän kuin tervettä.

Olen tässä viime viikkoina miettinyt, miten onnistun fokusoimaan sen kaiken potentiaalin ja hyvän energiani asioihin, joiden arvoista se on. En ole tullut mihinkään muuhun lopputulemaan kuin siihen, että minun on tehtävä päätös ja pysyttävä siinä. On valittava joka ikinen päivä elämäänsä ne asiat, jotka ovat tärkeitä, motivoivat, innostavat ja vievät eteenpäin lamaannuttavan vaikutuksen sijaan. Tässä kohtaa moni varmasti miettii, itsestäänselviäkö tässä latelen, mutta olen aivan varma, että useamman elämässä on liikaa asioita, jotka syövät enemmän kuin antavat. Usein nuo energiasyöpöt saatetaan kieltää tai perustella itselle mitä ihmeellisimmillä selityksillä, sillä niistä luopuminen aiheuttaisi kipua – ja kipuahan me pelkäämme. Monesti tällaiset sitovat asiat ovat olleet elämässä läsnä jopa vuosia, joka tekee niistä eroon pääsemisestä erityisen hankalaa. Silti edelleen ajattelen tämän asian suhteen ehkä jopa hieman mustavalkoisesti, eli jos valitat, tee jotain. Jos et ole tyytyväinen, tee muutoksia. Tiedän, karua puhetta ja itsekin välillä seilaan jossain epämääräisessä maastossa, jossa en osaa tehdä valintoja, mutta silti tiedostan että hommat ovat loppupeleissä pitkälti myös omia valintojani. Jos valitsen olla paskassa, sitten minun tulee kestää seuraukset. Jos taas päätän luopua paskasta, kärsiä sen aiheuttaman mahdollisen kivun ja taistella paremman tulevaisuuden puolesta, olen todennäköisesti parin kuukauden päästä onnellisempi kuin olisin, jos jäisin siihen paskaan.

Tärkeisiin asioihin keskittyminen vaatii tosiaan meiltä usein valintoja sekä asioiden arvottamista. Jos en osaa määritellä, mitkä asiat ovat itselleni elämässä tärkeitä, tuskin osaan niitä myöskään arvojärjestykseen laittaa. Tällä hetkellä pyrin myös siihen, että oppisin tekemään elämässä sellaista erottelua, jossa erotan työt henkilökohtaisesta elämästäni. Tähän mennessä se on ollut hyvin vaikeaa, koska no – se mitä tapahtuu henkilökohtaisessa elämässäni, pahimmillaan lamaannuttaa myös kykyni työskennellä täydellä fokuksella. Mutta eipä elämässä olisi haasteita, ellei olisi asioita joita itsessään kehittää.

Toivottavasti tästä oli apua myös jokuselle teille, jotka palloilette siellä jossain välimaastossa tai ajelehditte elämäänne eteenpäin! Tsemppiä viikkoon!

 

Kuvat: Iines / edit: minä

hyvinvointi onnellisuus ihmissuhteet tyohyvinvointi