Alkoholin mentaaliset vaikutukset
Yksi syy siihen miksi juon nykyään alkoholia harvemmin, on sen masentava ja lamauttava vaikutus – eli toisin sanoen hirveä krapula. Krapulat ovat pahentuneet vuosi vuodelta ja huomio, jonka olen tehnyt, on että mitä harvemmin juo, sitä pahempia krapulat ovat. Kirjoitan aiheesta koska viikonloppuna tosiaan vietettiin vuoden ensimmäisiä pikkujouluja ja kyllä, join itseni humalaan saakka. Tätä en ole hetkeen tehnyt ja olen muutenkin käyttänyt alkoholia erittäin vähän viime kuukaudet – lähinnä viinilasillisia silloin tällöin, mutta en sen enempää. Eilinen olo olikin aivan kammottava eikä vielä tänäänkään olotilassa ole hurraamista. Jep, kolmekymppisenä krapulat kestävät pahimmillaan jopa kaksi päivää! Olo ei ole huono niinkään fyysisesti, mutta alkoholi tekee tuhojaan henkiselle olotilalleni. Mitä enemmän ikää tulee, huomaan että alkoholin depressoivat vaikutukset ovat kohdallani jatkuvasti pahempia. Olo on kuin henkisesti rekan alle jäänyt ja noin muutenkin erittäin toivoton, ahdistava ja ikävä. Tekisi mieli vaan vuorautua kymmenen peiton alle ja nukkua pois tämä karsea olotila, johon ei edes ole mitään muuta syytä kuin pelkästään alkoholi. Olen viime aikoina ollut hyväntuulinen ja kaikkea muuta kuin masentunut. Jännä juttu miten suuri vaikutus alkoholilla onkin mieleen, kun muuten positiivinen yleisvire kääntyy vallan päinvastaiseksi?
Krapulat ovat erilaisia eri ihmisillä. On henkilöitä, jotka eivät juurikaan kärsi krapuloista ja sitten meitä, joilla etenkin henkinen puoli joutuu aikamoiselle koetukselle. Lähipiiristäni löytyy molempaa sorttia ja huomio, jonka olen senkin perustella tehnyt, on että oma herkkyys vaikuttaa krapuloidenkin kokemiseen. Se voi olla että olotila on samanlainen kahdellakin ihmisellä, mutta toinen kokee sen kevyemmin kuin toinen. Oikeastaan tästä syystä olen pitkälti alkanutkin välttelemään alkoholin käyttöä, sillä koen krapulat sen verran pahoina. Mitään absolutistia minusta tuskin enää koskaan tulee, mutta tulevaisuudessakin varmasti yhä harvemmin juon itseni humalaan – tai siihen ainakin pyrin. Olen huomannut ettei humala tuo elämääni enää minkäänlaista lisäarvoa ja vaikka hauskaa tietenkin on, voi hauskaa olla vaikka joisi illan aikana vähemmänkin. Tällä hetkellä vaakakupissa painaa enemmän hyvä arki, motivaatio asioihin ja henkinen hyvä energia kuin yhden illan hauskanpito. Tokikaan en nyt sano että haluaisin vallan erakoitua, mutta yhä harvemmin kyllä tekee enää mieli baareihin. Paljon onkin ystävien kanssa alettu viettämään ns. koti-iltoja, joissa juodaan muutama lasillinen viiniä, tehdään ruokaa ja seurustellaan. Näin ollen sunnuntaitkaan ei mene vallan hukkaan ja henkinen olotila on voimaantunut!
Alkoholihan on tunnetusti depressantti, eli päihde, joka lisää masennusta pidemmällä aikavälillä käytettynä. Krapulassa koettava ahdistus ja huonovointisuus puolestaan johtuvat useimmiten ihan vaan serotoniinitasojen väliaikaisesta laskusta ja täten mieli saattaa olla maassa vaikka muuten ei olisikaan mitään syytä masennukseen. Toki aina kaikkeen vaikuttaa myös biologinen alttius ja alkoholinsietokyky. Vaikka kaksi ihmistä joisi saman verran, saattaa toinen olla seuraavana päivänä virkeä, kun taas toinen halata pönttöä. Siksi mielestäni on tärkeää viimeistään näin kolmekymppisenä tiedostaa oma kyky sietää alkoholia ja täten myös hakea sitä kultaista keskitietä. Jos krapulassa masentaa, ei ehkä kannata kovin usein sitä krapulaa itselleen hommata? Tätä olen pyrkinyt itsekin viime aikoina noudattamaan, sillä huomaan miten suuri vaikutus yhden illan alkoholinkäytöllä on mielialaani. Ei ole kyse mistään hetkellisestä väsymyksestä vaan ihan oikeasti todella matalasta mielestä. Vertaisin olotilaa jopa hetkelliseen masennukseen, sillä niin paha fiilis alkoholinkäytön seurauksena tulee. Ja näin ratkaisukeskeisenä ihmisenä ymmärrän kyllä, mitkä ovat tähän vaihtoehtoja. Eli alkoholia voi kyllä edelleen nauttia, mutta humalajuomista on vähennettävä entisestään. Suomessa tosin lienee helpompi olla täysin absolutisti, kun sellainen alkoholin kanssa ”passailija”. Vähäinen alkoholin juonti aiheuttaa aina kummastusta eivätkä työtkään usein riitä selitykseksi, vaan olet automaattisesti tylsä jos et juo sitä tarjottua shottia.
Voi olla että teksti kuulostaa jonkun korvaan sellaiselta perinteiseltä maanantai-pohdinnalta, mutta rehellisyyden nimissä nämä ajatukset ovat pyörineet mielessäni jo pidempään. Olen puhunutkin näistä krapulan aikaan saamista masentavista ajatuksista läheisteni kanssa ja saanut asiaan paljon vertaistukea. Tiedän etten ole yksin, mikä on sinällään lohdullista. Tällä hetkellä elämässäni on myös sellainen vaihe, että töitä on enemmän kuin aikoihin ja teen blogin ohessa muitakin projekteja, jotka vievät aikaa. Juuri eilen sanoinkin yhdelle ystävistäni, etten yksinkertaisesti voi menettää yhtään ainutta päivää viikosta sängyn pohjalla masisteluun, sillä se vaikuttaa niin kokonaisvaltaisesti kaikkeen. Hommia siis on, jonka vuoksi kaikki ylimääräinen aika tulee käyttää fiksummin. Enkä nyt siis halua kuulostaa miltään tiukkapipolta, mutta joskus elämässä on punnittava asioita ja mietittävä, mihin fokuksen keskittää. Tällä hetkellä se ei ole elämässäni hauskanpito, vaan ennemminkin ura ja tulevaisuus – se mihin olen menossa tai missä olen vaikka viiden vuoden päästä. Uskokaa tai älkää, ensimmäistä kertaa elämässäni mietin elämääni noinkin pitkällä tähtäimellä.
Mutta eiköhän tämä tästä taas, elämä voittaa ja sitä rataa. Onneksi ei ole enää kuin yhdet välttämättä juhlittavat pikkujoulut edessä, mutta muuten tulee kyllä alkoholin suhteen kuiva kuukausi.
Onko täällä muita, jotka kokevat krapulat erityisesti henkisellä puolella haastavina?
Kuvat: Taru / edit: minä
