Välillä mietin, kuinka elämä menee ikään kuin sykleissä. On ajanjaksoja, kun kaikki menee äärimmäisen hyvin, fiilis on hyvä ja eteen tulee paljon positiivisia juttuja. Yleensä tuollaisen hyvän kauden jälkeen tulee kuitenkin jossain kohtaa aika, kun elämä tuo eteen haasteita – ja ei, en ole pessimisti, vaan tämä on tähän ikään mennessä tehty havainto. Haasteet liittyvät monesti valintoihin, joista sitten seuraakin hyvän lisäksi myös jotain sellaista, joka haastaa meitä. Tärkeää on kuitenkin se, miten vaikeuksiin suhtautuu. Uskon tähän vaikuttavan jälleen kerran resilienssin, joka määrittelee toimintakyvyn vaikeissa tilanteissa. Osa kykenee toimimaan paremmin vaikeuksien keskellä, kun osa taas lamaantuu täysin. Kirjoitin itse asiassa keväällä siitä, kuinka minulla on huono palautumiskyky ihmissuhteiden saralla ja jos menen henkisesti rikki, menen todella rikki, jonka seurauksena elämän muutkin osa-alueet kärsii. Tämän tiedostaminen on auttanut minua ymmärtämään myös itseäni paremmin ja antamaan itselle aikaa palautua.

Viimeiset kuukaudet koronaa lukuun ottamatta olen elänyt hyvin nousujohteista ajanjaksoa. Olen saanut useita onnistumisia, jotka ovat vahvistaneet uskoa omaan tekemiseen ja kohottaneet myös itseluottamusta. Psyykkinen hyvinvointi on myös ollut hyvä, enkä ole kärsinyt juurikaan ahdistuksesta. Toisaalta tämän tekee varmasti se, ettei elämässäni ole ollut ihmissuhdetta, jossa oltaisiin vakavan äärellä. Eli vaikka parisuhdeihminen olenkin, haluaisin hypätä kokonaan tapailuvaiheen yli siihen kohtaan, kun kaikki on turvallista ja varmaa. Itselleni ei siis sovi ollenkaan sellainen ”tunteet pelissä, mutta katsellaan -meininki”, vaan se on oikeastaan joko tai – vakavaa tai kevyttä. Tämä on tietenkin haasteellista ja jokseenkin myös ohjaa toimintaani ikään kuin tiedostamatta. Nyt kuulostaa varmasti sille, että hyvin menee aina, jos ei ole mitään vakavia mieskuvioita, mutta siis ihan oikeasti välillä minusta jopa tuntuu sille! Kun elämässäni ei ole tapailusuhteita, ei ole myöskään ahdistusta ja pystyn keskittymään täysillä itseeni ja minulle tärkeisiin asioihin. Toki kyse on varmasti myös siitä, että olen tavannut vääriä miehiä, jotka ovat ottaneet enemmän kuin antaneet. Mielestäni ihmissuhteet ovat kuitenkin parhaimmillaan niitä, jotka saavat meidät kukoistamaan, eikä päinvastoin.

Aina elämän haasteet eivät toki ole valintojemme seurausta ja toisinaan eteen tulee ikäviä asioita, joita emme ole osanneet odottaa. Tällaisia yllättäviä vaikeita tilanteita elämässäni on ollut muutamia ja jokaisen niistä kohdalla on ollut haastavaa ymmärtää ja hyväksyä se, miksi näin kävi. Noissa tilanteissa on tärkeää pyrkiä ulkoistamaan asia itsestä ja ymmärtää, ettei kaikki mikä meihin vaikuttaa, ole käsissämme. Kun tämän asian sisäistää, helpottaa se kummasti vastoinkäymisten kohtaamista. Klisee ”vastoinkäymiset vahvistavat”, on ihan oikeasti totta, sillä jokaisen vastoinkäymisen kohdalla joudumme etsimään selviytymiskeinot ja tämän myötä opimme aina jotain uutta itsestä. Seuraavalla kerralla, kun eteen tulee jotain vastaavaa, on helpompi toimia. Toisaalta asia, jota vastaan haluan taistella on se, etteivät vastoinkäymiset tekisi sitä, etten enää uskalla. Kun kohtaat vaikeuden, siitä jää jonkinlainen trauma, joka herkästi ohjaa elämää myös tulevaisuudessa.

Ehkä tärkein asia, jonka olen vastoinkäymisistä oppinut, on se, kuinka niiden jälkeen tulee aina jotain hyvää. Välillä on vaikeaa, mutta lopulta aurinko paistaa risukasaankin. Kun jaksaa vaikeuksien keskellä uskoa tähän, auttavat positiiviset ajatukset niiden hyvien asioiden tapahtumisessa. Moni asia ei nimittäin tule automaattisesti meille tarjottimella, vaan saatamme joutua ottamaan riskejä myös epäonnistua. Tällä viittaan myös jo mainitsemaani parisuhteeseen, eli tiedostan kyllä hyvin, kuinka sellaiseen päätyminen vaatii nimenomaan riskin ottamisen ja kenties kohdallani jonkinlaiselle epämukavuusalueelle menemisen. Sama voi olla jollain teistä esimerkiksi työnhaun tai opiskelujen suhteen. Kun hakee kymmenettä kertaa jotain ja saa taas kerran hylsyn, saattaa usko olla koetuksella. Kullakin meistä on ne oman elämän haastekohdat.

Tämän lisäksi olen oppinut vastoinkäymisten seurauksena sen, kuinka vahva olen. Vaikka olenkin ihmisenä herkkä, olen samaan aikaan myös vahva ja minulla on paljon voimavaroja selviytyä. Kun on käynyt pohjalla ja miettinyt, ettei elämällä ole enää tarkoitusta, sieltä nouseminen on osoittanut sen, kuinka väärässä itseni suhteen olenkaan ollut. Myös elämän perspektiivit ja arvot menevät vaikeuksien seurauksena yleensä uusiksi. Harvoin nousukaudella tulee punnittua asioita niin syvällisesti kuin silloin, kun elää vaikeaa ajanjaksoa. Vaikeudet tekevät meistä monesti myös ymmärtäväisempiä ihmisiä. Kun vielä kymmenen vuotta sitten olin todella mustavalkoinen, nykyään oman elämänkokemuksen kautta haluan ymmärtää paremmin erilaisia tapoja elää ja ylipäänsä elämäntilanteita. Toki minulla on arvoni, eli en esimerkiksi pettäisi suhteessa tai voisi koskaan tehdä rikoksia, mutta tiedättekö, noissakin tilanteissa pyrin nykyään aina miettimään, miksi tuo kyseinen henkilö toimi noin? Mitä siellä on taustalla?

Piti kirjoittaa vaan muutama rivi aiheesta, mutta näinhän tässä taas kävi, että tekstin pituus on yli 700 sanaa. Taitavat lyhyet tekstit olla etenkin näissä pohtivissa postauksissa itselleni sula mahdottomuus. 😁 Toivottavasti tästä postauksesta on kuitenkin rohkaisuksi kaikille teille, jotka juuri nyt vastoinkäymisten kanssa kamppailette. Monelle varmasti itsestään selviä asioita, mutta minä uskon toistoihin ja muistutuksiin. Tietyistä asioista ei voida koskaan puhua liikaa.

Oikein ihanaa viikonloppua ja muistakaa, kaikesta selviää ja vaikeudet tulevat elämäämme, jotta voimme ne voittaa. ❤️