Oyinkan Braithwaite – Sisareni, sarjamurhaaja
♥♥♥
Alkuteos My Sister, the Serial Killer (2020)
WSOY 2021
Suom. Kaisa Kattelus
”Et takuulla ole tiennyt, että kloriitti peittää veren hajun.”
Nigerialais-brittiläisen Oyinkan Braithwaiten Sisareni, sarjamurhaaja pisti silmään WSOY:n tämän vuoden uutuusluettelossa sekä erikoisen juonensa, että upean kansikuvansa perusteella. Tartun usein kirjoihin kansien houkuttelemana ja tämä on varmasti yksi kirjavuoden vaikuttavimmista.
Tunnollinen ja tavallinen Korede asuu pikkusiskonsa Ayoolan ja äitinsä kanssa kolmestaan perheen isän menehdyttyä vuosikymmen sitten. Ayoola on kaikkea sitä, mitä Korede haluaisi olla, kaunis ja hurmaava. Pikkusiskolla on kuitenkin myös paha tapa – hän on äkkipikaistuksissaan murhannut jo kolme entistä poikaystäväänsä. Jotta tämä ei olisi riittävän kamalaa, Ayoola kutsuu hädissään jokaisen tapon jälkeen Koreden paikalle auttamaan jälkien siivoamisessa, eikä tälle jää muita vaihtoehtoja, kuin saapua paikalle rätin ja pesuainaiden kanssa. Mutta kuinka kauan Korede ja Ayoola pystyvät pitämään tapahtumat salassa? Ja mitä tapahtuu, kun Koreden ihastus, komea Tade alkaa deittailemaan Ayoolaa?
Valitessani arvosteluille sopivia avainsanoja huomaan, mitä sanoja käytän eniten. Kuten muutakin populaarikulttuuria, musiikkia, leffoja ja sarjoja, myös lukemiani kirjoja dominoi Pohjois-Amerikka ja Eurooppa. Afrikkaan sijoittuvia kirjoja olen lukenut vain kourallisen, viimeisin oli tammikuussa luettu Algerian sisällissodasta kertova Unohtamisen taito. Oli siis avartavaa tutustua fiktiivisen kirjan varjolla nigerialaiseen elämäntyyliin, kulttuurin ja ihmistenvälisiin suhteisiin.
Romaanin lähtökohdat ovat vaikeat: miten kirjoittaa uskottava teos yhdistellen sisarrakkautta, murhanhimoa ja huumoria? Braithwaite onnistuu kuitenkin luomaan kummallisen kiehtovan ja omaperäisen tarinan. Sisareni, sarjamurhaaja ei ole puhtaasti dekkari, vaan keskiössä on ennen kaikkea siskosten välinen viha-rakkaussuhde, joka perustuu aina lopulta luottamukselle mahdottomissakin tilanteissa.
Kirja on kokonaisuudessaan lyhyt, samoin sen kappaleet, ja juoni etenee kiinnostavasti lyhyiden kohtausten ja väläyksien avulla. Teos kommentoi sisarusten kokemuksien kautta myös naisiin kohdistuvia odotuksia, sukupuolten välistä epätasa-arvoa ja sukupolvien murrosta osoittelematta kuitenkaan liikaa. Perinteisesti nigerialaisen naisen tärkeimpinä hyveinä (ainakin tämän kirjan perusteella) on olla sekä kaunis, että hyväkäytöksinen ja päätyä naimisiin varakkaan miehen kanssa. Ayoolan enkelimäinen ulkonäkö yhdistettynä hänen hirvittäviin tekoihinsa ja täyteen välinpitämättömyyteensä rikkookin kiinnostavasti ympäröivän yhteisön asettamia normeja.
Napakat, tarkoin kirjoitetut kappaleet veivät hyvin juonta eteenpäin, kaikella kirjoitetulla tuntui olevan oma paikkansa. Kysymys on tyylivalinnasta, mutta jäin kuitenkin lopulta kaipaamaan jotain vielä vähän enemmän. Ehkä, koska minäkertojana toimii vain Korede, olisi ollut kiinnostava tarkastella vielä hurmaavankamalan Ayoolan näkökulmaa.
Jos erikoiset, naisten asemaa käsittelevät lyhyet kirjat kiinnostavat, pidät varmasti myös Han Kangin Vegetaristista. Pitkän paahdejakson jälkeen toivotan aurinkoisen sijaan sateista ja kirjarikasta sunnuntaita!
