Juoksua ja pitkää juoksua viikolla 15

Tämän viikon agenda on ollut reistaileva puhelimen akku… Todella rasittavaa! Onhan se varsin outoa, että haluan jokaiselta lenkiltä ottaa jonkun kuvan, myönnän. Nykyisin siitä on tullut arkipäivää, nautin valokuvauksesta ja siitä, että saan miettiä uusia kuvakulmia asioihin. Ymmärsin talvella akun reistailun ja hyytymisen, mutta nyt kun päivät ovat olleet jo tosi lämpimiä, alkaa kovasti ärsyttää, kun akun varaus on taskusta otettaessa 68% ja kun yritän ottaa kuvaa, akku simahtaa saman tien. Kävin ”puhelinkaupassa” ja siellä tyypit kertoi, että vikaa on, huoltoon koko luuri! No way! Ei ainakaan ennen kuin saan ne noin neljätuhatta kuvaa pelastettua, jotka puhelimessa ovat… Viikonloppu onkin mennyt siirrelessä kuvia pilvipalveluun…

Olen silti ehtinyt juostakin 🙂

Maanantaina oli kuitenkin hierontapäivä, kokovartalohieronta… Huh, en kyllä osaa pitää tuota kovin rentouttavana toimintana. Olin suunnitellut seuraavalle päivälle vauhtitreeniä ja menin sen hierojalle paljastamaan. Yleensä hieroja vain suosittelee, mutta nyt sain kyllä varsin painokkaan kehotuksen jättää vauhtitreeni tekemättä, jos haluan, että hieronnasta on hyötyä. Hän sanoi myös, että hierotut lihakset eivät ole valmiina vastaanottamaan kovaa treeniä ja jalat voivat tuntua tukkoisilta. Ihmettelin siinä sitten, että jos en seuraavana päivänä juokse vauhtitreeniä, niin kaksi vauhtitreeniä on aika mahdoton mahduttaa viikkoon. Siihen hän vain totesi, että tällä viikolla ei nyt vain sitten ole kahta vauhtitreeniä. Kerrankin olin järkevä kuuntelin viisaampaa ja tottelin.

Tiistaina juoksin siis lyhyen palauttavan lenkin (30:14, 3.81 km, avg 126 bpm). Lenkkiseurana oli juoksukaveri koirineen. Me tuppauduimme vielä polkujuoksuporukan yhteislenkin lähtöön, koska paikallislehti oli heti ottanut onkeensa Hillers Trail Running Clubin perustamisen ja niinpä menimme täytteeksi juoksuporukkaan kuvan ajaksi. Tottahan toki linssiluteena olin sitten ‘keskiaukematyttö’ muiden mukana ;D. Illalla tein vielä pitkät venyttelyt ja rullailut, joihin meni aikaa reilu 35 minuuttia.

Kuva: Koti-Kajaani 14.4.2018, Marjatta Kurvinen.

Keskiviikkona oli vuorossa sitten se viikon ainoa ja sallittu vauhtitreeni. Lämmittelyn jälkeen pyrin tekemään 30 minuutin tasavauhtisen treenin, jossa kuitenkin lähinnä tarkkailin sykkeitä, en vauhtia oikeastaan ollenkaan. Sykkeiden osalta pysyinkin hyvin vauhtikestävyysalueella. Yhteensä lenkin pituus oli 9.01 km aikaan 53:50 keskisykkeellä 152 bpm.

Torstaina oli taas palauttavan lenkin vuoro ja lenkki menikin tosi mukavasti rennon letkeästi (1:00:12, 8.52 km, avg 133 bpm). Kunnon kasvamisen huomaa selvästi siitä, että matalilla sykkeillä pystyy jo juoksemaan. Keskivauhti oli tällä lenkillä 7:03 min/km, talvella tällä vauhdilla sykkeet oli aika paljon korkeammalla. 

Perjantaina söin lounaaksi ison ”salaattiannoksen”, joka sisälsi paljon muutakin kuin salaattia, mm. kanaa, oliiveja, fetajuustoa, maapähkinöitä ja tsatzikia… Virhe! Tsatziki oli todellakin iso virhe. Lenkille lähtiessä lounaasta oli jo kolmisen tuntia, mutta tsatziki pyrki koko lenkin ajan ylös. Ennen kuin ehdin lähteä pihasta, sykemittari ilmoitti, että sensorin paristo on heikko, kävin siis vaihtamassa patterin. Lenkin aikana puhelin taas eli omaa elämäänsä ja sammui heti, kun käytin sen taskusta ulkona. Alan olla täysin kyllästynyt tuohon akun yhtäkkiseen tyhjentymiseen. Sykemittari ilmoitti vielä loppulenkistä, että akun varaus on heikko, onneksi akku kuitenkin kesti kotiin asti. Kävin myös kesken lenkin kotona laittamassa toiseen kantapäähän rakkolaastarin. En ole raskinut ottaa käyttöön hiekkaisille teille vielä uusia kesäkenkiä, joten juoksin vielä vanhoilla kengillä ja niissä on kantapäässä reikä (kuten kaikissa lenkkareissani, mistähän sekin johtuu?) ja tuo reikä alkoi hiertää pahasti lenkin aikana. Rakkolaastarista oli kyllä todellinen apu ja sain kuin sainkin vedettyä koko treenin. Virallisen treenin loputtua olin juossut 19.7 kilometriä ja ajattelin, että nyt on kyllä puolikas niin lähellä, että vedän vaikka hampailla loput metrit, jotta saan puolimaratonin täyteen ja vähän enemmänkin (*6). Loppujen lopuksi sain siis kasaan koko tämän vuoden pisimmän pitkiksen (2:29:32, 21.5 km, avg 138 bpm).

Lauantaina sisuunnuin perjantain teknisistä ongelmista ja päätin, että tätä elekrtoniikkaraivoa kannattaa nyt käyttää hyödyksi ja vedin palauttavan lenkin ilman minkäänlaisia elektorniikkasälää mukanani (*34). Katsoin lenkin ajan alun kellosta (n. 10 min) ja mittasin matkan jälkikäteen (n. 1.6 km). Ajattelin, että lyhyt lenkki toimii hyvin lämmittelynä salitreenille, mutta salin ovessa roikkuessani tajusin, että olenkin käyttänyt kaikki salikerrat, enkä pääse lataamaan korttia viikonloppuna. Niinpä tein vielä toisen lyhyen lenkin odotellessani esikoista elokuvista (33:43, 4.21 km). Lauantaina tein vielä lumitöitä reilun tunnin ja illalla coretreenin (25:05 avg 106 bpm) ja käsitreenin (10:04, avg 104 bpm), kun sali jäi harmillisesti väliin. 

Sunnuntaina kävin mukavalla aurinkoisella ja lämpöisenä lenkillä (1:00:08, 8.5 km, avg 135 bpm). Hämmästyttävää, miten nopeasti lumi sulaa, kun aurinko lämmittää parina päivänä oikein kunnolla! Illalla venyttelin vielä lähinnä jalkoja kymmenen minuutin ajan.

Tällä viikolla treeniä on tullut yhteensä 9 tuntia ja 23 minuuttia, juoksukilometrejä on kertynyt jo aivan tyylikkäästi – 57.2 kilometriä. Siihen päälle vain reilu kilometri muuta liikkumista, lähinnä omassa pihassa kolaillen sohjolunta ympäriinsä. Tämä viikko on ollut siis lähinnä juoksua. Oikein mukava viikko siltä osin. 

Auringosta ja keväästä nauttien uuteen viikon, 

– Maijaliisa

*Numerot ovat juoksuhaaste 2018:n suoritettuja haasteita: 6. Juokse vähintään puolimaratonin matka eli 21.0975, 34. Juokse lenkki ilman, että mukanasi on yhtään elektroniikkaa.

Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä: 

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube

 

Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin’
Blogkeen