Uusi arki viikolla 13

Maailma muuttuu ja rajoitukset lisääntyvät nyt niin nopealla tahdilla, ettei edellisellä viikolla tiedä, miten maailma makaa seuraavalla viikolla. Oma arki, niin töissä kuin täällä kotonakin lasten etäkoulun myötä, on muuttunut edellisen ja kuluneen viikon aikana aivan huomattavasti, myös liikunnan saralla arkeen on tullut pieniä muutoksia. Arki on siis muuttunut töissäkin ja tavassa työskennellä – minä olen alkanut pyöräillä töihin tekemään etätöitä ja kun istumme pääosin nyt päivät koneen ääressä, olemme käyneet ruokatauolla pariin otteeseen kävellen happihyppelyllä. Mikä se uuden arjen muutos sitten on liikunnallisesti? No itse asiassa vain se, että kuljen töihin pyörällä ja se, että etätyön arki on alkanut rullaamaan happihyppelyineen. Tuo pyöräily töihin tuntuu kuitenkin muuttaneen arkea huomattavasti – tunnen itseni kovinkin aktiiviseksi, kun pyöräilen lyhyen matkan töihin ja saavun työpaikalle virkistyneenä raikkaasta ulkoilmasta 😄.

Maanantai oli kiireinen päivä töissä ja ulkoilu työpäivän aikana jäi väliin, tärkeintä on kuitenkin se töiden tekeminen. Olin laamulla ähdössä nohevana töihin pyörällä, kunnes ulkona tajusin, että maastopyöräni on leikkimökissä, jonka oven edessä on metritolkulla lunta… Lähdin mummopyröälläni liikenteeseen, mutta jo muutaman kymmenen metrin jälkeen oivalsin, että on itsemurha lähteä testaamaan mummopyörää jäisille teille ja palasin takaisin kotiin hakemaan auton. Päivästä tulikin näin ollen viikon lepopäivä.

Aloitin siis työmatkapyöräililyn vihdoin onnistuneesti tiistaina ja sillä tiellä ollaan varmaankin siihen asti, että lähikontaktit taas sallitaan. Voi siis olla, että palaan autoilevan arkeen vasta syksyn puolella… Kaiken tämän keskellä olen kiitollinen loistavasta työpaikastani, mutta olen myös varsin tietoinen siitä, että ainakin osa-aikainen lomautus voi olla tiedossa tämän tilanteen jatkuessa. Toisaalta kaiken tämän keskellä olen silti onnellisessa asemassa, koska tiedän, että työni ei kaiken järjen mukaan tule loppumaan. Työpäivän liikunnat siis – pyöräily töihin (15:07, 2.77 km, avg 115 bpm), happihyppely (30:51, 2.56 km, avg 105 bpm) ja matka kotiin hieman pidempää kautta (16:02, 3.25 km, avg 127 bpm). Työpäivän jälkeen kävin vielä ulkoiluttamassa nastareita pienellä juoksulenkillä (1:07:56, 9.51 km, avg 139 bpm).

Keskiviikkona työpaikkaliikunta oli pyöräily töihin (14:07, 2.8 km, avg 119 bpm) ja kotiin (17:22, 3.5 km, avg 125 bpm). Työpäivän aikana ei aikaa kävelylle ollut, onneksi töitä siis riittää. Etäyhteydellä toimiminen vaatii omassa työssäni jopa enemmän suunnittelua, koska kaikki materiaali täytyy olla jaettavana virtuaalisesti tai jopa niin, että olen toimittanut materiaalin postitse jo etukäteen asiakkaalle, jotta voimme toimia yhdessä materiaalin kanssa. Toisaalta työni vaatii paljon suunnittelua muutenkin, nyt se täytyy vain tehdä toisella tavalla ja erityisesti se vie aikaa ainakin näin alkuvaiheessa. Heti töiden jälkeen kävin asiointireissun yhteydessä lyhyellä juoksulenkillä (30:04, 4.03, avg 142 bpm).

Torstaina töihin pyörällä (14:23, 2.82 km, avg 113 bpm) ja lounastauolla kävelylenkki hyvässä seurassa. Kotiin pyöräillen (14:48, 3.03 km, avg 126 bpm) ja pienen tauon jälkeen testaamaan vihdoin hieman sulaneita pyöräteitä kesäjuoksukengillä… Siitä se siiten lähti, loppuviikon juoksut lähtivätkin aivan lapasesta sykkeiden suhteen, kun tie vei tossua aivan väkisin … (1:12:24, 10.04 km, avg 145 bpm).

Perjantaina toimin aamupäivän kotikoulun opettajana; yhdessä teimme WhatsAppin kautta sanelua ekaluokkalaisen kanssa ja kolmosluokkalaisen kanssa taiteilimme paparivenettä ja ihmettelimme kelluuko se vai ei. Matematiikkaa, äidinkieltä, ymppiä ja vaikka mitä. Täytyy kyllä sanoa, että vaikka haaveilin  pitkään opettajan ammatista, ei minusta siihen olisi. Aina vain arvostan enemmän lasteni opettajia ja kiitän heitä upeasta työstä, jota he lasteni oppimisen ja tulevaisuuden eteen tekevät. Tämän opetussession jälkeen lapsilla alkoi liikuntatunti ja minäkin lähdin lenkille (1:14:16, 10.17, avg 142 bpm).

Lauantaina lähdin sitten todelliselle laukalle – juoksu kulki mukavasti, mutta syke nousi aivan hurjille lukemille (1:16:19, 12.03 km, avg 153 bpm). Välillä mietin, mittaako sykemittari vääriä lukemia, rannesykemittaus, vai vaikuttaako vieläkin sairastettu flunssa sykkeisiin. Tosin vauhtikin on nyt ollut talven todella hitaita perusuntolenkkejä  nopeampi, siinä todennäköisesti suurin syy sykkeen laukkaan. Lenkki ei kuitenkaan tuntunut erityisen rankalta eikä minua juurikaan puuskututtanut juoksun aikana, joten mene ja tiedä mistä kaikki johtuu. Lenkin jälkeen jäähdyttelin vielä vajaan puolen tunnin kävelyllä. Sunnuntaina kävin edelleen himpun verran liian rankalla juoksulenkillä  (1:14:17, 10.10. km, avg 142 bpm) ja illan päätteksi tein lyhyen coretreenin (15:09, avh 111 bpm).

Onhan tässä siis tullut jo liikuttua viikon aikana, kokonaisuudessaan viikkoon on kertynyt 84.4 kilometriä, pyöräillen, kävellen ja juosten, juoksukilometrejä on tullut mukavasti;  55.9 kilometriä  ja aikaa liikkumiseen olen käyttänyt 10 tuntia ja 33 minuttia. Alan olla siis vasta nyt takaisin normaalissa viikkoliikuntamäärässä helmikuun lopussa alkaneen flunssan (influenssan?) jäljiltä.

Iloa, valoa ja hyviä hetkiä viikkoosi toivottaen,

– Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *