Mennyt viikko on juoksun osalta ollut varsin hyvä viikko, olen keräillyt kilometrejä sekä myös nousumetrejä ja saanut kaipaamaani vahvistusta tulevaa polku-ultraa varten. Ajatuksissani matkani on jossakin mielessä ”vain” 66 kilometriä, mutta toisaalta viimeisen vuoden aikana olleet nilkan haasteet ja tämän vuoden kohtuullisen vähäinen juokseminen, ovat saaneet minut aika nöyräksi matkan edessä ja mielessä on käynyt useita kertoja, miten mahdan edes selvitä matkasta… Olen tuon kyseisen Hetta – Pallas -reitin ”juossut” useampaan kertaan ja siitä syystä myös tiedän, ettei matka ole todellakaan mikään ”vain”-matka ja että reitti haastaa niin monella eri tavalla, että matkaan on todellakin syytä lähteä hyvin valmistautuneena.

Maanantai oli viikon lepopäivä ja itse asiassa ensimmäinen virallinen lomapäivä. Mies lähti kohti rippileiriä keskimmäisen lapsemme kanssa ja me naiset jäimme pitämään pirttiä pystyssä. Viikon ja viikonlopun aikana muutkin lapset reissasivat ympäri Suomea niin, että olin yksin kotosalla viikonloppuna perjantain ja melkein koko lauantain. Olen toki ennenkin ollut kotona yksikseni, mutta nyt kaikilla lapsilla oli omat reissunsa ja suunnitelmansa, tuntuu, että yhtäkkiä kaikki lapsosemme ovat jo aika isoja.

Tiistaina ohjelmassa oli kevyt tunnin lenkki rennosti (1:05:07, 10.02 km) ja keskiviikkona ylämäkitreeni, jossa myös alamäet oli tarkoitus mennä reippaasti. Lenkin suoritin pääosin läheisessä laskettelurinteessä ja sitä saikin stepata oikein urakalla. Otin treeniin mukaan sauvat, joista sain tukea molempiin suuntiin kipitellessäni. Lopulta huomasin, että saisin treeniin kerättyä nousumetrejä tuhannen verran suurin piirtein suunniteltuun aikaan (treenin pituus oli suunnitelmassa kaksi ja puoli tuntia), joten lopulta treeni hieman venyi, kun aloin keräillä vielä viimeisiä nousumetrejä (2:45:43, 14.51 km, nousumetrit 1040). Varsin hyvin jalat kestivät tällaisenkin treenin, toki etureidet tuntuivat jo treenin aikana selvästi kulutetuilta.

Torstain ohjelmaan oli suunniteltu puolentoista tunnin kevyt peruskestävyyslenkki. Pyrin pitämään sykettä kohtuullisen matalalla, joten lenkin vauhti oli varsin hidas ja kävelyä tuli mukaan myös aika paljonkin (1:32:30, 12.02 km). Edellisen päivän nousut ja laskut tuntuivat jaloissa ja erityisesti etureisissä, mutta tuntemukset eivät vaikuttaneet kuitenkaan juoksun suorittamiseen. Loppuverkkana kävelin vielä parikymmentä minuuttia kotiin.

Perjantaina vuorossa oli hiukkasen vauhdikkaampi peruskestävyyslenkki, jossa vauhti ei tosin päätä huimannut, koska tein lenkin pääosin vaihtelevassa ja mäkisessä maastossa (1:01:43, 8.51 km). Yleensä ohjelman lenkit on suunniteltu ajan mukaan, mutta nyt lauantain pitkis oli merkitty kilometreinä. Tämä pitkis onkin viimeinen pidempi juoksu ennen heinäkuun polku-ultraa. Lähdin aamupäivällä ihanaan auringonpaisteeseen toteuttamaan suunnitelmaa. Reilun parin tunnin jälkeen sade yllätti matkailijan, mutta sepä ei matkaa juurikaan haitannut, pienesti meinasi sormet kylmettyä sateessa, muuten sade vain virkisti. Lenkin lopussa aurinko jo hieman pilkisteli taivaalla ja sade oli enää pientä ripsottelua korkeintaan. Lenkki meni yllättävän hyvin, mihinkään ei sattanut ja vaikka matka tuntui pitkältä, jaloissa oli voimaa loppuun asti. Matkalla piti välillä muistuttaa itseään pitämään juoksuasentoa pystyssä ja lantiota riittävän suorassa (3:44:02, 30.14 km). Kotiin päästessä tunsi juosseensa, mutta jalat tuntuivat kuitenkin hämmästyttävän hyviltä.

Sunnuntaina suunnitelmissa oli palauttava pyöräily, mutta koko päivän satoi enemmän tai vähemmän. Lähdin mieluummin palauttelevalle juoksukävelyllä (8 min juoksua/2 min kävelyä), kuin kylmettämään itseni pyöräillessä. Mielessäni toki mietin ennen lenkkiä, kuinkahan jalat liikkuvat juosten eiliseen lenkin jälkeen. Yllätyin siitä, miten hyvältä juoksu tuntui eilisen lenkin jälkeen. Tuntui, että eilinen pitkis lopulta palautteli mäkitreenistä uupuneet jalat ja tämän päivän lenkki tuntui ihanan helpolta (1:32:45, 12.8 km).

Pitkästä, pitkästä aikaa viikon juoksukilometrit ovat reilusti yli viidenkymmenen, tähän viikkoon juoksua tuli siis 88 kilometriä ja kokonaisuudessaan kävely mukaan lukien 89.5 kilometriä. Tällaisina juoksuviikkoina en juuri muuta liikuntaa saa aikaiseksi, juoksu on niin kuluttavaa )a rasittavaa, että kroppa tarvitsee aikaa myös lepoon. Tunteja liikkumiseen käytin muutama minuutti yli 12 tuntia. Tuntuu todella hyvältä huomata, että nyt keho kestää tällaisia juoksumääriä ja antaahan se luottoa myös tulevaa kisaa varten.

Nyt vois kyllä sää parantua hiukkasen kesäisemmäksi, mutta onneksi juoksu sujuu oikein mukavasti ja jopa paremmin hiukkasen vilposemmassa kelissä. Silti tämä Suomen kesä sais minusta olla pikkusen vähäsateisempi ko nyt viikonloppuna on ollunna 😆. Ihanaa viikkoa toivotellen,

– Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja Instagram-tiliä sekä ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.

Tämän viikon aloitin Katalonian kuumuudessa. Olimme matkalla kaverin kanssa ja saimme nauttia aivan huikeasta lämmöstä, levosta ja menosta Katalonian maaseudulla olevalla villalla. Tarkoituksena ei ollut erityisesti pitää liikuntaleiriä, mutta ehdin mukavasti pari kertaa myös lenkille kaiken muun touhuilun ja liikkumisen lomassa. Välillä lämpö tuntui olevan jopa liikaa juoksuun, mutta osasin hiukan ajoittaa lenkkiä illemmalle, kuitenkin ennen auringonlaskua ja silloin ilma oli jokseenkin kohtuullisempi rauhalliselle lenkkeilyllä.

Maanantaina päivän liikunta oli turistikävelyä pitkin Sitgesin rantoja ja pieniä katuja. Päivä oli kuuma ja mieli virkeä. Oli upeaa nähdä vanhaa historiaa ja tutkailla paikallisia putiikkeja ja rantakojuja.

Tiistaina lähdimme Olerdolan luonnonpuiston poluille, joiden kautta löysimme itsemme (aivan suunnitellusti) Olerdolan linnoituksen rauniomuseolta ja Sant Miquelin kirkolta. Oli todella mielenkiintoista tutustua Iberian aikaan (osa Iberian niemimaan, Espanjan ja Portugalin, esihistoriaa, joka kattaa ajanjakson varhaiskivikaudelta aina Rooman valtakunnan tuloon asti), Rooman aikaan ja keskiaikaiseen historiaan. Viihdyimme retkellämme reilu kolmisen tuntia, liikuntaa kertyi hieman vähemmän (1:59:32, 8.1 km). Ehdin päivän kuumuudessa nauttia myös hetken uimisesta, mutta iltasella pääsin vielä lenkille, kun ilma oli hiukkasen iltaa kohti viilentynyt (1:00:25, 8.11 km).

Keskiviikkona tutustuimme Altafullan pieneen rantakylään ja erityisesti sen ihanaan ja idylliseen hiekkarantaan. En oikein erityisesti tykkää uida merivedessä, mutta tuolla rannalla aallokko oli hämmästyttävän lempeä ja ranta aivan todella ihana. Aloin mielessäni jo suunniteltua matkaa Altafullaan koko perheen voimin. Päivän kuumuuden jälkeen pulahdin vielä altaaseen ja iltasella lähdimme Vilafranca del Penedès -kaupunkiin, jossa kävimme vähän shoppailemassa ja syömässä. Espanjassa on koulut loppumassa juuri näihin aikoihin ja kaupungilla oli aivan hurjan paljon lapsiperheitä iltaa viettämässä.

Torstaina meillä olikin sitten lähtö kotia kohti. Kuin ihmeen kaupalla selvisimme autovuokraamoon aamuvarhaisella aivan sulkana, ilman yhtään ylimääräistä kiekkaa. Ilmilualan unionin työtaistelun vuoksi meidän suora lentomme Barcelonasta Helsinkiin oli peruttu ja Helsingistä lento Kajaaniin ei onnistunut aikataulumuutoksien vuoksi. Meidän suunnitelma, kotiin illaksi, muuttuikin noin 30 tunnin reissuksi ensin lennolla Amsterdamiin, siellä viiden tunnin odotukseen, kunnes lento Helsinkiin lähti. Helsingistä siirryimme yöjunaan kohti Oulua ja Oulussakin odotimme jatkoyhteyttä Kajaaniin lähes kaksi tuntia. Voisin sanoa, ettei todellakaan mennyt suunnitelman mukaan ja aika kohtuuton muutos matkasuunnitelmaan tulikin. Helsingissä lomalaisia hiukkasen järkytti vielä vesisade ja järisyttävän kylmä tuuli, jouduin lainaamaan pitkät housut matkakaverilta, omasta matkalaukusta kun sellaisia ei näköjään löytynyt ollenkaan.

Perjantaina saavuimme vihdoin Kajaaniin puolenpäivän jälkeen. Päivä meni aikainmoisessa uupumuksessa ja jopa minäkin otin päivätirsat, se on todella harvinaista. illasta lähdin kuitenkin lyhyelle virkistävälle lenkille (1:00:03, 8.51 km) ja lyhyelle loppuverkkakävelylle (15:07, 1.28 km). Lauantaina päivä meni touhuillessa kaikenlaista, pyykätessä vaatteita ja vain ollessa. Päivän suunnitelmissa olisi ollut lenkki, mutta sen jätin väliin. Juhannusta vietettiin viileässä säässä aivan kotioloissa. Sunnuntaina ilma oli jo hivenen kesäisempi ja vietin omaa juhannusjuhlaa poluilla ja muutamia mäkivetojakin retkeen mahtui (2:03:06, 16 km). Loppumatkan kotiin käveleskelin suopursun ja kesän tuoksusta nauttien (49:07, 4.37 km). Kyllä täällä Suomessa on kaunis kesä, pikkusen lämpimämpää sais minun makuun olla…

Liikuntaa tähän matkusteluntäyteiseen viikkoon karttui mitatusti himpun reilu seitsemään tuntia ja matkaa kokonaisuudessaan 46.4 kilometriä, joista juoksua oli 32.6 kilometriä. Liikunnallisesti viikko oli myös muuten aktiivinen, kun kävelyä tuli päivittäin aika mukavasti.
Ihana viikko takana ja loma edessä, kyllä kelpaa kesää viettää 🥰.

Ihanaa eloa ja oloa,

– Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja Instagram-tiliä sekä ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.