Kesäkuu oli koko alkuvuoden paras juoksukuukausi. Ehdin käydä muutaman lenkin Espanjassakin, sen jälkeen lämpö ei ole juurikaan hellinyt täällä Kainuussa. Kuukauteen karttui juoksua kokonaiset 236.2 kilometriä. Alkukuukaudesta minulla oli vielä salikortti voimassa, joten voimaharjoittelu tuli siihen asti mukaan säännöllisesti. Kilometrejä kertyi kuukauteen kokonaisuudessan 360.4, jossa kilometrit karttui juoksun lisäksi pääosin kävelystä ja pyöräilystä ja aikaa liikkumiseen sain käytettyä 47:33 tuntia. Kroppa on kestänyt hienosti juoksua eikä jaloissa ole ollut mitään erityisiä ongelmia. Toivon, että tilanne säilyy samana ainakin heinäkuun puolenvälin kisan asti, mieluummin vaikka koko vuoden. Jonkin verran joudun himmailla juoksua siitä syystä, että haluan ottaa hieman varman päälle jalkojen toiminnan enkä aivan uskalla laittaa vaikkapa alamäessä kaikkea peliin, kun säästelen ja varon hiukan esim. nilkkoja, mutta se taitaa olla vain aivan järkevää toimintaa ennen kisoja.

Tällä viikolla olen hieman antanut keholle aikaa toipua edellisen viikon kovasta rutistuksesta, myös jalat ovat olleet alkuviikosta sitä mieltä, erityisesti kramppialttiutta on tuntunut oudosti sisäreisissä, että hiukkasen rauhallisempi viikon aloitus voisi olla tarpeen. Maanantaina päivällä kävin asioilla ja kaupassa kävellen ja iltasella maastossa rauhallisen juoksun aikana (1:31:10, 10.83 km) tuo sisäreisissä tuntuva voimattomuus ja pieni kramppialttius tuntui siltä, ettei jalat ole aivan valmiita tälle viikolle suunnitellulle juoksutreenille. Tiistaina työntelin tunnin ja reilu kolme varttia ruohonleikkuria potkin pihaa ja päivän treeniksi valikoitui jalkoja säästävä pyöräily (1:52:30, 44.01 km).

Keskiviikkona tein suunnitellun mäkivetotreenin, jossa oli pidempiä vauhtikestävyysvetoja mäkeen kävelypalautuksilla ja juoksupätkillä välissä (1:30:08, 12.61 km). Mäkiseen maastoon vauhdit eivät hurjasti vauhdittaneet, mutta syke nousi sitäkin nopeammin 😄.

Torstaina treenikuorma tuntui sen verran paljon jo jaloissa, että lyhensin juoksulenkkiä vajaan puolisen tuntia (1:09:48, 10 km) ja tein reilun vartin loppuverkan kävellen. Perjantaina lähdimme tyttösten kanssa junalla Jyväskylään ja Ulla-myrsky tuli ja sekoitti koko junaliikenteen… Jo matkaan lähtiessä juna oli aikataulustaan myöhässä ja matka katkesi ensimmäisen kerran ennen Lapinlahtea, kun puu oli kaatunut radalle. Konduktööri kuulutteli, että rivusryhmän saapumiseen menee tunteminen, mutta onneksi hetken päästä totesi, että tulevatkin jo aivan kohta. Pääsimme Lapinlahdelle, jossa todettiin, että rata on poikki sähkövian vuoksi ja matka jatkuu busseilla Pieksämäelle, josta bussit myös tulivat. Näitä busseja odoteltiin aivan huolella lähemmäs toista tuntia. Lopulta bussi veikin meidät vain Kuopioon asti, jossa siirryimme asemalla olevan myöhempään junaan, joka meni Jyväskylään. Vajaan neljän tunnin junamatkasta tulikin yhdeksän tunnin seikkailu… Lauantaina pääsimme juhlimaan sekä oman poikasen että kummitytön konfirmaatiota Jyväskylän Kiponniemessä monien rakkaiden ystävien kanssa. Juhlan jälkeen ajelimme koko porukalla takaisin kotiin, autolla matka taittui huomattavan paljon sutjakkammin.

Sunnuntaina aurinko näyttäytyi mukavasti ja mäkisen polkulenkin sijaan lähdin tekemään treeniä pyöräillen (2:00:03, 50:31 km). Pyöräillessäkin sain sykkeen nousemaan, kun vedin matkaa aika kovan tahtiin ja mäissä pyrin pitämään tahtia yllä. Koko viikon kilometrit olivat juoksun osalta hyvinkin maltilliset, 33.4 kilometriä, mutta viikon kokonaiskilometrit olivat 135.8 kilometriä. Aikaa liikkumiseen käytin hiukan reilu 11 tuntia. Seuraavalle viikolle on ohjelmassa laitettu aikamoisen kovaa treeniä, mutta koen etten ole sellaisessa kunnossa, että voisin vielä vetää rankan viikon ja palautuisin superkompensatiolla kisaviikkoon. Siksi joudun hiukan muokkaamaan meneillään olevan viikon treeniä, toisaalta elämä myös muokkaa treenejä, juhlimme rippijuhlia vasta lauantaina ja tällä viikolla valmisteluihin menee varmasti aikaa. Onneksi aikaa riittää lomalla.
Huikea heinäkuuta,

– Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja Instagram-tiliä sekä ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.

Mennyt viikko on juoksun osalta ollut varsin hyvä viikko, olen keräillyt kilometrejä sekä myös nousumetrejä ja saanut kaipaamaani vahvistusta tulevaa polku-ultraa varten. Ajatuksissani matkani on jossakin mielessä ”vain” 66 kilometriä, mutta toisaalta viimeisen vuoden aikana olleet nilkan haasteet ja tämän vuoden kohtuullisen vähäinen juokseminen, ovat saaneet minut aika nöyräksi matkan edessä ja mielessä on käynyt useita kertoja, miten mahdan edes selvitä matkasta… Olen tuon kyseisen Hetta – Pallas -reitin ”juossut” useampaan kertaan ja siitä syystä myös tiedän, ettei matka ole todellakaan mikään ”vain”-matka ja että reitti haastaa niin monella eri tavalla, että matkaan on todellakin syytä lähteä hyvin valmistautuneena.

Maanantai oli viikon lepopäivä ja itse asiassa ensimmäinen virallinen lomapäivä. Mies lähti kohti rippileiriä keskimmäisen lapsemme kanssa ja me naiset jäimme pitämään pirttiä pystyssä. Viikon ja viikonlopun aikana muutkin lapset reissasivat ympäri Suomea niin, että olin yksin kotosalla viikonloppuna perjantain ja melkein koko lauantain. Olen toki ennenkin ollut kotona yksikseni, mutta nyt kaikilla lapsilla oli omat reissunsa ja suunnitelmansa, tuntuu, että yhtäkkiä kaikki lapsosemme ovat jo aika isoja.

Tiistaina ohjelmassa oli kevyt tunnin lenkki rennosti (1:05:07, 10.02 km) ja keskiviikkona ylämäkitreeni, jossa myös alamäet oli tarkoitus mennä reippaasti. Lenkin suoritin pääosin läheisessä laskettelurinteessä ja sitä saikin stepata oikein urakalla. Otin treeniin mukaan sauvat, joista sain tukea molempiin suuntiin kipitellessäni. Lopulta huomasin, että saisin treeniin kerättyä nousumetrejä tuhannen verran suurin piirtein suunniteltuun aikaan (treenin pituus oli suunnitelmassa kaksi ja puoli tuntia), joten lopulta treeni hieman venyi, kun aloin keräillä vielä viimeisiä nousumetrejä (2:45:43, 14.51 km, nousumetrit 1040). Varsin hyvin jalat kestivät tällaisenkin treenin, toki etureidet tuntuivat jo treenin aikana selvästi kulutetuilta.

Torstain ohjelmaan oli suunniteltu puolentoista tunnin kevyt peruskestävyyslenkki. Pyrin pitämään sykettä kohtuullisen matalalla, joten lenkin vauhti oli varsin hidas ja kävelyä tuli mukaan myös aika paljonkin (1:32:30, 12.02 km). Edellisen päivän nousut ja laskut tuntuivat jaloissa ja erityisesti etureisissä, mutta tuntemukset eivät vaikuttaneet kuitenkaan juoksun suorittamiseen. Loppuverkkana kävelin vielä parikymmentä minuuttia kotiin.

Perjantaina vuorossa oli hiukkasen vauhdikkaampi peruskestävyyslenkki, jossa vauhti ei tosin päätä huimannut, koska tein lenkin pääosin vaihtelevassa ja mäkisessä maastossa (1:01:43, 8.51 km). Yleensä ohjelman lenkit on suunniteltu ajan mukaan, mutta nyt lauantain pitkis oli merkitty kilometreinä. Tämä pitkis onkin viimeinen pidempi juoksu ennen heinäkuun polku-ultraa. Lähdin aamupäivällä ihanaan auringonpaisteeseen toteuttamaan suunnitelmaa. Reilun parin tunnin jälkeen sade yllätti matkailijan, mutta sepä ei matkaa juurikaan haitannut, pienesti meinasi sormet kylmettyä sateessa, muuten sade vain virkisti. Lenkin lopussa aurinko jo hieman pilkisteli taivaalla ja sade oli enää pientä ripsottelua korkeintaan. Lenkki meni yllättävän hyvin, mihinkään ei sattanut ja vaikka matka tuntui pitkältä, jaloissa oli voimaa loppuun asti. Matkalla piti välillä muistuttaa itseään pitämään juoksuasentoa pystyssä ja lantiota riittävän suorassa (3:44:02, 30.14 km). Kotiin päästessä tunsi juosseensa, mutta jalat tuntuivat kuitenkin hämmästyttävän hyviltä.

Sunnuntaina suunnitelmissa oli palauttava pyöräily, mutta koko päivän satoi enemmän tai vähemmän. Lähdin mieluummin palauttelevalle juoksukävelyllä (8 min juoksua/2 min kävelyä), kuin kylmettämään itseni pyöräillessä. Mielessäni toki mietin ennen lenkkiä, kuinkahan jalat liikkuvat juosten eiliseen lenkin jälkeen. Yllätyin siitä, miten hyvältä juoksu tuntui eilisen lenkin jälkeen. Tuntui, että eilinen pitkis lopulta palautteli mäkitreenistä uupuneet jalat ja tämän päivän lenkki tuntui ihanan helpolta (1:32:45, 12.8 km).

Pitkästä, pitkästä aikaa viikon juoksukilometrit ovat reilusti yli viidenkymmenen, tähän viikkoon juoksua tuli siis 88 kilometriä ja kokonaisuudessaan kävely mukaan lukien 89.5 kilometriä. Tällaisina juoksuviikkoina en juuri muuta liikuntaa saa aikaiseksi, juoksu on niin kuluttavaa )a rasittavaa, että kroppa tarvitsee aikaa myös lepoon. Tunteja liikkumiseen käytin muutama minuutti yli 12 tuntia. Tuntuu todella hyvältä huomata, että nyt keho kestää tällaisia juoksumääriä ja antaahan se luottoa myös tulevaa kisaa varten.

Nyt vois kyllä sää parantua hiukkasen kesäisemmäksi, mutta onneksi juoksu sujuu oikein mukavasti ja jopa paremmin hiukkasen vilposemmassa kelissä. Silti tämä Suomen kesä sais minusta olla pikkusen vähäsateisempi ko nyt viikonloppuna on ollunna 😆. Ihanaa viikkoa toivotellen,

– Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja Instagram-tiliä sekä ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.