Palauttelua ja pohdintaa viikolla 37
Vuokatti Trail Challengen (voit lukea juoksusta täältä) jälkeen arki on ollut kohtuullisen hektistä ja viikko on mennyt selviytyessä töiden, koulun, päiväkodin ja harrastusten rumbasta. Mies lähti aikaisin maanantai-aamuna viikon työmatkalle ja minä jäin ihmettelemään, miten tätä palettia oikein pyöritetään…
Onneksi isoäidin on ollut mahdollista tulla meille koululaisten seuraksi siksi aikaa, kun tulen nuorimmaisen kanssa kotiin. Vaikka koululaiset varmasti jo pärjäisivät kotona ilman aikuistakin, on paljon huolettomampaa olla töissä, kun tietää että heillä on aikuista seuraa.
Päivät töissä ja illat lasten harrastusten parissa ovat olleet tällä viikolla sitä palauttavaa ”liikuntaa”, johon olen kyennyt – viikon ensimmäiset päivät, 58 kilometrin polkujuoksu, on tuntunut lähinnä jäykkyytenä ja etureisijumina. Vaikka juoksu tuntui taas äärimmäiseltä suoritukselta, kroppa alkaa selvästi vähitellen tottua näihin pitkiin suorituksiin, eikä mene niin totaalijumiin, kuin ensimmäisillä kerroilla.
Perjantaina pääsin ensimmäistä kertaa testaamaan, miltä juoksu tuntuu – vauhti ei päätä huimannut ja osaksi matka meni kävelyksi (1:19:06, 10.32km, avg 133 bpm). Viikonlopun juoksu tuntui hetken juoksun jälkeen yllättäen pohkeissa, jotka eivät kisassa olleet matkasta millänsäkään ja toki myös jonkin verran etureisissä.
Sunnuntaina juoksin lyhyen pätkän (13:19, 2.02 km, avg 137 bpm) ja pääsin kävelylle pitkästä aikaa hyvän ystävän seurassa <3. Siinäpä meni mukavasti parituntinen kuulumisten ja tuntemusten lennellessä metsälenkillä (2:07:19, 11.25 km, avg 112 bpm).
Siinä keskustellessa ja edellisen juoksulenkin tuntemuksia miettiessä, aloin pohtia, miten pitkään tällaisella tavan tallaajalla menee palautua tuollaisesta yhdeksän tunnin ja 58 kilometrin kisasta… Välillä tuntuu, että näissä ”urheilupiireissä” palautuminen on omaan palautumiseen nähdään hurjan nopeaa. Maratonin tai lyhyempien mutta rankkojen polkujuoksujen jälkeen, monet ovat jo parin päivän päästä takaisin tavallisessa treenirytmissä ja -ohjelmassa, kuin ei olisi mitään maratonia vedettykään. Kuinkahan paljon ikä sitten vaikuttaa palautumiseen? Kaikkialla sanotaan, että ikääntyessä palautuminen hidastuu, mutta kuinka paljon? Jos kolmikymppisenä olisi palautunut todellakin parissa päivässä, niin meneekö samalla tyypillä palautumiseen nelikymppisenä neljä päivää vai kaksi viikkoa?
Minun on vaikea verrata iän tuomaa vaikutusta palautumiseen, koska olen aloittanut kestävyysurheilun vasta nelisen vuotta sitten, eikä tuntemuksia nuoruuden nopeasta palautumisesta ole. Selvästi kuitenkin huomaan, joko lyhyestä kestävyysurheilutaustastani tai iästäni johtuen, että palautuminen ei missään tapauksessa ole erityisen nopeaa. Ehkä järkevintä on vain kuunnella omaa kehoaan ja testailla jaksamista testilenkeillä palautumisen edetessä – jos lenkki tuntuu liian rankalta, sitten pistetään kävelyksi.
Viikolla 36 juoksua tuli kisa mukaanlukien 72.2 kilometriä, kokonaisuudessaan kilometrejä kertyi 83.5 ja aikaa liikuntaan käytin 13 tuntia ja 51 minuuttia. Viikolla 37 juoksukilometrejä tuli vain 12.4 ja yhteensä kokonaisuudessaan 23.6 kilometriä – aikaa tähän käytin 3 tuntia ja 39 minuuttia. Aikaa palautumiselle on siis jäänyt :)
– Maijaliisa
Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua tai ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Bloglovin’ -sivustoilla. Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä: