Lepoa ja reissua viikolla 45

Juoksuton viikko, täysin. Ei yhtään juoksutreeniä eikä juuri mitään muitakaan treenejä. Viikko on ollut muuten kiireinen, joten treenien puuttumista ei ole juuri edes huomannut. 

Maanantaina menin töiden jälkeen salille, crosstrainerissa sykkeet pysyivät kohtuullisella tasolla ja kyykyissäkin tavallisen korkealla tasolla. Salitreeni sujui aivan tavalliseen tapaan ja olo tuntui hyvältä. Hiukan jo huokaisin helpotuksesta, ehkäpä vain turhaan huolehdin näistä sykkeistä (1:21:26, avg 114 bpm).

Tiistaina tein pitkän päivän jälkeen aivan perus kotitreeniä, jonka aikana syke käyttäytyi aivan liian vauhdikkaasti (30:43, avg 117 bpm). Kotitreeniksi keskisykekin oli korkea, mutta erityisesti se, miten syke nousi ilman painoja tehtävissä kyykyissä helposti yli 130 lyönnin ja miten maksimisyke tavallisessa kotona tehtävässä lihaskuntotreenissä oli 142 lyöntiä, kertoo kyllä siitä ettei kaikki ole nyt aivan kohdillaan… Päätin jättää siis tämän viikon juoksut juoksematta, korvata osan kävelyllä ja rauhoittaa koko loppuviikon hengailuun. 

Keskiiikkona tein siis vain rauhallisen kävelylenkin (1:10:40, 7.55 km,  avg 117 bpm). Torstain otin levon ja pakkailun kannalta – loppuviikko menikin täysin ilman oikeaa treeniä. Kävelyä tuli toki tavallista enemmän Helsinkiä kierrellessä, mutta varsainaisesti treenimielessä en ottanut yhtään askelta, en ehtinyt edes suunnitellulle Töölönlahden kävelykierrokselle.

Perjantaina istahdimme esikoisen kanssa tilausbussiin yhdessä Ballet Kaukametsän porukan kansa ja lähdimme tanssikilpailuihin Helsinkiin. Matka alkoi kahdeksalta ja perillä Helsingissä olimme viiden aikoihin. Ilta meni Kamppia ja Forumia ihmetellessä ja Hotelli Helkaa ihastellessa.

Lauantaina oli tyttären kisapäivä, ehdin hieman shoppailla välissä ja palata kisapaikallle juuri sopivasti auttamaan asujen vaihdossa. Kisa oli tälle balettiryhmälle varsin menestyksekäs, soolotanssista tuli voitto, isommat tytöt sijoittuivat toiseksi ryhmässään ja nämä pienemmätkin saivat kunniakirjan hyvästä tanssimisestaan. 

Sunnuntaiaamuna heräsin kurkkukipuun… Jo lauantaina oli pieniä tuntemuksia kurkussa, mutta ajattelin sen johtuvan ilmastoinnista, johon en ole tottunut. Näyttää siis kuitenkin siltä, että tauti yrittää kovasti päälle. Nyt olemme matkalla kotiin, näillä näkymin bussi on Kajaanissa kymmenen aikoihin – vauhdikas, tapahtumarikas ja oikein mukava viikonloppu esikoisen kanssa ”kahdestaan” reissussa. Emme olekaan ennen viettäneet tällä tavalla aikaa reissussa kahdestaan ilman muuta perhettä. Siitä tulikin mieleeni, että on tosi tärkeää muistaa huomioida lapsia myös tällä tavalla erikseen. Haluan ehdottomasti järjestää jatkossakin pieniä reissuja tai oman päivän jokaiselle lapselle yksin äidin tai isän kanssa <3.

Tällä viikolla olen ihmetellyt, miten Polarin mittariin tuntuu kertyvän aktiiisuutta huomattavasti helpommin kuin aikaisemmin? En ole muuttanut viime aikoina mitään asetuksia kellosta, eikä sykkeiden nousukkaan voi vaikuttaa kellon laskemaan aktiivisuuteen, koska mittarissani ei ole rannemittausta eikä näin ollen sykeseurantaa muuten kuin treenatessa, sykevyön ollessa päällä. Oletteko te muut huomanneet aktiiisuuden kertymisessä muutoksia viime aikoina?

– Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua tai ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Bloglovin’ -sivustoilla. 

Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä – Facebook, Instagram, Twitter, YouTube